P9045478.JPG
P9045478.JPG

Mä rakastan ruuan laitossa sitä, että koskaan ei tiedä kokkaamisen alussa, mitä lopulta lautaselleen saa. On ihana mättää ruoka-aineet eteensä ja alkaa pohtia, mitä tänään tekisikään. Sitten kaivella jääkaappia vähän lisää ja saada aikaan yhdistelmä siitä varta vasten ostetusta ruuasta. Ja niistä jämistä, jotka kaapista löysi. Vaikka olen aina tykännyt kokkailla, on Tampereella ollessa ruuan laitosta tullut jopa ihan terapiaa. Sellainen työpäivän jälkeinen nollas, jolla saa aivot narikkaan ja rennon fiiliksen. Syy on ehkä se, että me kokataan usein yhdessä koko perhe. Silloin on ekan kerran työ- ja koulupäivän jälkeen aikaa olla myös yhdessä. 

Omasta päästä keskitty ruoka syntyi taas tällä viikolla, kun tein lohta. Tällä kertaa ihan yksin. Koska annos ei ollut alun perin mitenkään suunniteltu, varsinkaan blogiin, on kuvamateriaalikin aika heikko. Mutta ruoka sen verran herkkua, että se kannatti jakaa eteenpäinkin. Tässäpä siis nopea ja herkullinen arkisafka. 

UUNILOHI TILLIPESTOLLA

  • syöjien mukainen palanen lohifilettä
  • tuoretilliä
  • sitruuna
  • mustapippuria
  • suolaa
  • oliiviöljyä
  • parmesaani raastettuna
  1. Huuhtele lohifile veden alla ja aseta se leivinpaperin päälle, nahkapuoli alaspäin.
  2. Ripottele päälle rutkasti suolaa.
  3. Laita lohi uuniin 10 minuutiksi 180 asteeseen.
  4. Valmista sillä aikaa ”pesto”. Mätä puoliruukullista tilliä blenderiin, lorauta perään pari ruokalusikallista oliiviöljyä, puolikkaan sitruunan mehu ja kourallinen parmesaania. Mausta setti mustapippurilla ja surauta sitten tasaiseksi massaksi.
  5. Ota lohi pois uunista, levitä pesto lohen päälle ja kypsennä sen jälkeen niin kauan, että lohi on kauniin värinen kauttaaltaan ja pestoon on tullut kevyt paistopinta. 4:n hengen annos lohta kesti uunissa noin 20 minuuttia.

Me syötiin tällä kertaa kala keitetyn parsakaalin ja keitettyjen porkkanoiden kanssa. Kasvisten päälle vähän voita ja aromisuolaa (vaikka se onkin luultavasti myrkkyä). 

Kyselin alkuviikosta instassa postaustoiveita teiltä seuraajilta. Ruokajuttuja toivoi niin moni, että mietin, pitäisikö alkaa postailemaan tänne blogiin joka viikko yksi meidän sen viikon safkoista. Useinhan täällä toki on ruokaa, mutta ei kuitenkaan aivan joka viikko. Tykkää vaikka tästä postauksesta, jos et jaksa kommentoida, jos viikon annos -postaussarja kuulostaa kivalle.

-Karoliina

Kommentit (1)

Sasse
1/1 | 

Moi!

Tämä asia ei liity nyt pestoloheen, vaan tulin puhtaasti hakemaan myötätuntoa ja tsemppausta omaan tilanteeseeni.

Mieheni lähti viikko sitten 5kk:ksi ulkomaille opiskelemaan ja minä jäin rannalle ruikuttamaan tänne samaan ympäristöön, missä aina oltiin kahestaan. Hänellä on siellä uusi ympäristö, uudet ihmiset ja pelkään, että mitä jos minä unohdun kaiken keskellä.. Itselläni on ihan ok olo aina, kun olen jonkun seurassa mutta ollessani esim. yksin kotona, tuntuu maailma kaatuvan päälle. Näämme 2kk:n päästä, kun matkustan moikkaamaan häntä maailman toiselle puolelle. Miten kestää näiden etäsuhteen tuomien raastavien tunteiden kanssa ja miten saada aika kulumaan nopeasti? Entä muita vinkkejä yhteydenpitoon? Tuntuu, että kaikista myötätuntoisista sanoista saman tilanteen eläneiltä on pientä helpotusta. Kiitos jo etukäteen ja kiitos blogistasi. <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat