PC230158.JPG
PC230158.JPG

PC230161.JPG
PC230161.JPG

PC230163.JPG
PC230163.JPG

PC230165.JPG
PC230165.JPG

PC230171.JPG
PC230171.JPG

No niin. Nyt se taitaa virallisesti olla ohi. Joulu 2016. Ja edessä, tai pitäisikö sanoa reippaasti jo menossa, uuden vuoden viikko. Viikko, jolloin vuosi vaihtuu. Viikko, jolloin on aika katsoa menneeseen, haaveilla tulevasta, tehdä lupauksia ja listata toiveita.

Mietinkin, että pyhittäisin tämän blogiviikon tästä illasta asti uuden vuoden glitterille ja juhlahumulle. Ajattelin vähän, että tekisin katsauksen tähän elämäni kreiseimpään vuoteen. Miettisin, mitä kaikkea on tapahtunut. Mitkä olivat ne kohokohdat ja millainen ihminen tämän vuoden aikana minusta on muokkautunut? Olisi varmasti myös aihetta vähän pohtia, mitä kaikkia odotuksia ja toiveita vuodelle 2017 on. Millaisen elämäni kuvittelen olevan vuoden päästä tähän aikaan ja mitä kaikkea vuosi pitää ihan faktallisestikin sisällään?

Ennen kun annan mietteiden viedä, otetaan tällainen pehmeä lähtö uuden vuoden viikkoon. Esittelyssä nimittäin vuoden vaihtumista varten visioimani asu.

Minä lennän torstaina A:n luo Saksaan, ja lauantaiaamuna suuntaamme kaveripariskunnan kanssa Hampuriin vastaanottamaan vuotta 2017. Ainakaan vielä ei ole tiedossa mitään erityisiä bileitä, mutta toki iltaan kuuluu hyvää ruokaa, juomaa ja raketteja. Koska iltaa varmasti vietetään myös osin ulkosalla, ja käsimatkatavaroissa ei ole tilaa asulle, jota en muuten voisi reissussa käyttää, päädyin pakkaamaan iltaa varten pillifarkut, Vagabondin nilkkurit, Ivanan kimallemuumipaidan ja luottokassini, Filippa K:n pikkulaukun. Eli sellaisen setin, jota voi käyttää reissussa muiden vaatteiden parina vähän epäjuhlavimmissakin tilanteissa. Tällä varustuksella toppatakin ja kimallepipon kanssa ei pitäisi myöskään tulla kylmä, jos raketteja katsellaan ulkosalla vähän pidempäänkin.

Pakko muuten vielä mainita, että olen nykyisin – jos ette ole jo huomanneet – aivan hurahtanut paljetteihin ja kimalteeseen. Liekö jokin prinsessakausivaje lapsuuteni poikatyttövuosilta vai mikä, mutta suuntaan nykyisin kuin harakka kimmellystä kohti. Vertaistukea, anyone?

Mitäs te olette ajatelleet pukea yllenne lauantaina? Joskus olisi upeaa ottaa uusi vuosi vastaan oikein iltapukumeiningeissä (vaikka toki perunasalaatti-nakki-kollarihousumeno onkin paljon tutumpi tapa).

-Karoliina-

farkut, Zara // paita, Ivana Helsinki // kengät, Vagabond // laukku, Filippa K. // photo booth -rekvisiitta, H&M // kello ja rannekoru, Daniel Wellington (saatu) 

Kommentit (16)

rosaww
1/16 | 

Tunnistan itseni täysin tuosta yllättävästä kimalleihastuksesta! Mullakin nimittäin on käynyt viime aikoina niin, että ihastelen aina kaikkea paljettia ja blingiä, vaikka normaalisti menen niin perushupparifarkkutennari-meiningillä arjessa kuin vain voi. Mutta eikö se kimallus ja tyttömäisyys juhlassa tuokin vain hyvää vastapainoa arjen normimenolle? :-D

Ja hei, tuo sun asu näyttää ihan huipulta, etenkin tuo Ivanan paita! Kivaa vuodenvaihdetta sinne Saksaan teille! :-)

Karoliina Sallinen

Tuo kyllä. Ja sitten toisaalta arkeen saa nostetta pienellä ripauksella glitteriä. Menin yhtenä päivänä töihin sykyllä kimalleneuleessa ja kollarihousuissa. Työkaveri oli ihan että: "Wau, miten rohkea yhdistelmä." Itse olin aivan äimänä, että näinhän tämän kuuluukin mennä :D

Hyvää uutta vuotta! 

Daniella
2/16 | 

Täälläkin yksi harakka ilmoittautuu! Musta tuntuu, että kimallus on muutenkin nyt enemmän pinnalla. Kun sitä näkee ympärillä, omakin kynnys madaltuu. Sitten omalla kohdalla olen huomannut, että vanhemmiten sitä on rohkaistunut pukeutumisasioissakin. Uskaltaa rohkeammin kokeilla, eikä välitä mitä muut ajattelee jne. Uskaltaa rohkeasti olla sellainen kuin on jamyös rohkeasti kokeilla voisiko joku uusi juttu olla minua.

Rohkeutta ja rakkautta vuodelle 2017!

Karoliina Sallinen

Ja uskaltaa (joskus edes) näkyä. Mun helmasynti varmaan 25 ensimmäistä vuotta oli, ettei saa olla liian huomiotaherättävän näköinen. Juhliinkin mielummin ali- kuin ylipukeuduin tämän takia. 

Ihanaa uutta vuotta koko teidän perheelle! Onkos se nyt eka uusi vuosi viidestään? 

Dooris
3/16 | 

Ystäväni hehkutti shoppaillessamme kuinka ei malta odottaa, että pääsee ostelemaan läheisten pienille tyttölapsille söpöjä mekkoja ja ihania rusetteja. Katsoin itseäni peilistä, tutumainen hame päällä ja punainen rusetti ponnarissa ja kimaltava glitterpaita- päällä.... BUSTED!

Heleää
5/16 | 

Tuo Kuka lohduttaisi Nyytiä-paita on ehkä maailman hienoin!! Hyvää uutta vuotta :)

Nippe
6/16 | 

Toimiva kokonaisuus, rohkeampaan versioon lisäisin siniset korkkarit ja housujen tilalle verkkosukkahousut!

Vierailija
7/16 | 

Jouluhan loppuu loppiaisena, ei toki vielä. :)
Uudenvuoden suunnitelmia ei vielä ole. Ehkä ne tästä selkiintyy, mutta luultavasti kotona oleskellaan, ja käydään raketteja katselemassa. Vaatetuskin taitaa olla normaali t-paita ja farkut. Kiva olisi nähdä tuo paita päälläsi. Itse en ole ainakaan vielä innostunut kimalluksesta. Ehkä tulen jälkijunassa. :)
Hyvää vuotta 2017!

Karoliina Sallinen

Mun joulu loppuu :) Olen aina ollut älytön joulufani, mutta viimeistään uutena vuotena joulusta on jo niin ähky, että haluan raivata sen kevään (joka siis ilmeisesti alkaa mulla 27.12) tieltä pois. 

Ihanaa tulevaa vuotta!

Karoliina Sallinen

Näin Ivana- ja Ivanan Muumi-fanina (muut muumit eivät juuri sytytä) voin vain ja ainoastaan suositella :) 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat