Meillä vietettiin perjantaina H23:lla todellista lapsi mukaan töihin -päivää. Toimisto oli täynnä meidän muksuja, jotka saivat testata, mitä me vanhemmat oikeasti teemme työksemme. He saivat esimerkiksi suunnitella Aallon leipomon leipäpussit ja ...tai no. Annetaan minibloggari-graafikon itse kertoa ja näyttää. Seuraava teksti ja kuvat F:n itsensä käsialaa. 

P1012102 (6).JPG
P1012102 (6).JPG

P1012092 (6).JPG
P1012092 (6).JPG

P1012093 (6).JPG
P1012093 (6).JPG

P1012095 (6).JPG
P1012095 (6).JPG

P1012096 (6).JPG
P1012096 (6).JPG

P1012111 (6).JPG
P1012111 (6).JPG

P1012114 (4).JPG
P1012114 (4).JPG

P1012117 (4).JPG
P1012117 (4).JPG

P1012127 (4).JPG
P1012127 (4).JPG

tulin äitin töihin aamulla. miiro teki pastaa. teen leipä pusin. täällä oli 8 lasta. tein töitä.

-F-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (15)

Sinijoki
1/15 | 

Hei! On kyllä aika tekopyhää, että omasta lapsestasi et julkaise kuvia blogissasi mutta muiden lapsista julkaiset! Vaikka olisi luvat vanhemmilta kunnossa niin silti kyllä ihmetyttää toimintasi! Ja vaikka kuvat ovat kuinka lapsesi kuvaamia, ei se tee julkaisusta yhtään sallivampaa!
Mielestäni lapsien, ei omien eikä varsinkaan muiden lapsien kuvat vaan kuulu some blogi maailmaan!

Karoliina Sallinen
2/15 | 

Olen julkaissut myös oma-ottamiani lapsikuvia aikaisemmin, joten kyse on - kuten jo tiesitkin - siitä, onko vanhemmilta lupa vai ei. Ja se taitaa olla ihan jokaisen perheen omassa päätöntävallassa. Lapsen opetteli bloggajan uraa muuten ihan aidosti ja hän esimerkiksi kysyi kuvausluvat kuvissa olevien lasten vanhemmilta, kuten olin häntä opettanut.

Tekopyhää on mielestäni se, että voi jakaa anonyymisti omia kommenttejaan lapsen kirjoittamaan ja kuvaamaan postaukseen. Olisi luullut, että moni olisi kokenut edes tämmöisen aiheen pyhäksi kirjalta kommentoinnilta. Mutta jokainen tyylillään!

Vierailija

Olen samaa mieltä, että kommentit voi sano kivasti ja rakentavasti jos on eri mieltä. Itseänikin jäi ihmetyttämään muiden lasten kuvat, vaikka vanhemmilta olisikin lupa. Ymmärsin, ettet julkaise kuvia omasta lapsestasi (ainakin osittain siksi) koska et voi tietää mitä hän miettii niistä vanhempana. Miksei tämä ajattelu yllä muihin lapsiin? Vaikka heidän vanhempansa olisivat antaneet luvan kuvien julkaisuun onko lapsesta silti kiva mahdollisesti löytää omia kuviaan vanhempana jonkun toisen, mahdollisesti itselle tuntemattoman ihmisen blogista?

Karoliina Sallinen

Jokainen vastatkoon omista päätöksistään, joten en ala spekuloida sitä.

Omasta mielestäni on kuitenkin aivan eri asia julkaista satunnaisesti jonkin melko anonyymin ihmisen (lapsen tai aikuisen) kuva, kun sellainen, josta moni tietää, kuka kuvassa on. Esimerkiksi jos lapseni ei olisi koskaan tullut esille blogissa omana itsenään, ei minua haittaisi, jos hän olisi vaikka urheiluseuran mainoksessa naamallaan. Yhdestä kuvasta kun ei paljon tietoa revitä. Ei edes lapsen nimeä. 

Vierailija
4/15 | 

Karoliina. Minusta tuntuu kurjalta lukea jatkuvasti kielteistä kommentointia blogiisi liittyen. Kielteisellä en tarkoita kriittistä, minkä eron jokainen fiksu lukija varmaan ymmärtääkin. Tuntuu, että jotkin ovat ottaneet asenteekseen kyseisen tavan kommentoida. Ei kai kukaan nyt kuvittelekaan, että alan ammattilainen ei noudattaisi hyvää ja oikeaa käytäntöä kuvausasioissa! Ja niin kuin sanoit, niin tämä asia on jokaisen perheen päätettävissä. Sinä olet valinnut oman linjasi, muut myös omansa. Eihän tässäkään kai ollut kaikkien töissä olleiden lasten kuvia?

Itse sanoisin, että hyviä kuvia ja napakka teksti nuorelta bloggaajalta! Kiitos ! :)

Karoliina Sallinen

Minustakin tuollainen käytös on kummallista. Ehkä moni anonyymi "panttasi" vihaansa sen ajan, kun kommentointi oli kirjautumisen takana. Ja on nyt sitten innostunut, kun ei tarvitsekaan täyttää esimerkiksi omia sähköpostitietojaan.

Kritiikki on eri asia kuin ilkeily, kuten jo sanoitkin fiksusti! 

Minustakin erityisesti potretit olivat loistavia! 

Vierailija
5/15 | 

Ei mikään ole nykyisin pyhää. Lyödä saa ketä vaan ja missä tilanteessa vaan - jopa ekaluokkalaista joka on juuri julkaissut ensimmäisen oman tuotoksen suurelle yleisölle. Lyöjä lienee tekstin laadusta päätellen ollut aikaihminen ainakin iältään. Säälittävää.

Karoliina Sallinen

Niin minustakin! Säälittävää ja surullista. Näissä tilanteissa täytyy muistaa kuitenkin se, että jokainen kertoo enemmän teksteillään itsestään kuin kenestäkään muusta. 

Karoliina Sallinen

Älä suotta! Mä olen ammattini valinnut, kommentoihin tapaan jo tottunut ja päättänyt, että minua ei hetkauta anonyymit ilkeilyt. Sitten kun on pokkaa tulla samalla levelillä avoimesti omalla nimellä ja naamalla kertomaan mielipiteensä, arvostan jo kovasti, oli sanoma sitten minun kannaltani kurja tai kiva. 

Vierailija
7/15 | 

Kiva postaus :)

Jos nyt tarkkoja ollaan, tämä ensimmäinen kommentoija ei mielestäni missään kohdassa kommentoi lapsesi tekemää työtä. Sen sijaan hän nostaa esille kysymyksen siitä, miten sinä blogin pitäjänä ja sen sisällöstä vastuussa olevana henkilönä suhtaudut lapsista otettujen valokuvien julkaisemiseen omassa blogissasi. Tämä on mielestäni ihan ymmärrettävä aihe nostaa esille, koska olet aiemmin ilmaissut selkeästi, ettet halua oman lapsesi naamaa tänne blogiin. Mielestäni nyt myös vastasit tähän kysymykseen aiemmissa kommenteissa oikein hyvin. Mutta että vaikka sävy oli kirjoittajalla toki tuohtunut, kommentin sisältö ei mielestäni vastaa sitä, miten ilmeisesti olet sen tulkinnut.

Pieni Merenneito
8/15 | 

Nuo kolme potrettia ovat oikeasti tosi hienoja valokuvia! Toivottavasti terkut menevät kuvaajalle itselleenkin. :)

Reetta L
9/15 | 

Minä kiinnitin kuvissa huomiota ihan muuhun.

Oli tosi hauska päästä minusta ikään kuin lapsen pään sisään siinä, mikä päivässä on ollut kivaa tai olennaista. Kynät, sukat ja toiset lapset. Ja tekstikin on oikein osuva. Tosi hauska juttu! :)

njalla
10/15 | 

Pakko myöntää, että nuori bloggaajanalku onnistui hienosti kiteyttämään mikä päivässä oli olennaista! Mitä sitä turhaan sivukaupalla jaaraamaan, kun voi pariin sanaan tiivistää koko homman :D Ja kuvat oli huikeita, naperossa on selvästi ainesta <3
Lisäksi olis huikeeta nähdä, millaisen leipäpussin pienet avustajat päivän aikana suunnitteli!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat