Kun aloitin pari viikkoa sitten MeNaisissa, yksi toiveposteusehdotus teiltä koski kirjoittamista. Sitä, mistä pitäisi aloittaa ja kuinka mikäkin asia kirjoittamisen ympärillä tehdä.

Mä olen kirjoittanut kirjoittamisesta vuosien aikana aika paljonkin, koska yksinkertaisesti mä rakastan kirjoittamista ja kaikkea siihen liittyvää. Olen kertonut kirjoittamiseen liittyvistä tunteista, mutta en juurikaan siitä, mistä multa yleensä kysytään. Teknisistä asioista, jotka liittyvät kirjoittamiseen.

Syy siihen on se, että en ole ihan varma, olenko oikea ihminen vastamaan sellaisiin kysymyksiin. On totta, että kirjoitan työkseni ja sain ensimmäisen euroni tililleni kirjoituksistani kaksitoista vuotta sitten. Koen kuitenkin, että moni asia kirjoitushommissani on johtanut toiseen. Ei sattumalta – töitä olen tehnyt – mutta kuitenkin niin, ettei uran suuntaa ole voinut alussa ennustaa. En osannut edes tavoitella sitä, mitä teen nykyisin, koska reilu 10 vuotta sitten en edes tiennyt blogien olemassaoloa.

Nyt kuitenkin tartun härkää sarvista ja yritän vastat parhaani mukaan esittämiinne kysymyksiin. Lisää aiheen tiimoilta (tai muustakin) saa esittää.

Miten tulla kirjoittajaksi?

Kirjoittamalla. Uskon, että jos mielessä palaa halu kirjoittaa, löytyy myös oma tapa ilmaista itseään tekstillä, kunhan treenaa ja löytää oman äänen. Kirjoittajan työ on harvoin mitenkään cool tai tavoiteltava ammatti, joten harvalla tähän hommaan on paloa ulkoisten seikkojen vuoksi. Jos on halu kirjoittaa, kumpuaa tahtotila siihen jostain sisältä.

Kirjoittaminen on hommaa, jota täytyy haluta tosissaan, jotta jaksaa tehdä sitä joka päivä. Mulle kirjoittaminen on tapa katsella maailmaa, ei vain elanto tai ammatti. En oikein edes osaa ajatella isoja asioita ilman, että saan purkaa ajatukseni paperille. Mä esimerkiksi harvoin soitan ystävilleni. Jos mulla on tärkeää asiaa, laitan aina viestin.

Kirjoittamisen opettelu kirjoittamalla tarkoittaa sitä, että mitä enemmän tekee tekstejä, sitä varmemmin löytyy oma kirjoitustyyli. Toki harjoitellessa voi apinoida vaikkapa omia suosikkikirjoittajiaan, mutta ajan myötä sellainen menettää merkityksensä. Mä olen esimerkiksi tajunnut, että mun ”kieli” on sellaista, jossa esimerkiksi virkkeet pilkutetaan välillä kieliopillisesti väärin. Tai että virkkeet katkaistaan pisteeseen silloin, kun näin ei pitäisi oikeaoppisesti tehdä. Mä kyllä tiedän, miten homma oikeasti menee, mutta se ei silloin kuulosta minulle. Mulle on siis muodostunut tällainen oma kirjoittamisen rytmi ikään kuin itsestään. Haluan tauottaa asiani tietyllä tavalla, eikä siihen sovi aina normaalit kielenhuollon säännöt.

 

Miten tulla kirjailijaksi?

Keksimällä hyvä kirjan aihe ja jaksamalla kirjoittaa kirja kokonaisuudessaan. Kirjan kirjoittaminen on kestävyyslaji. Ainakin omalla malttamattomalla luonteellani eniten päänvaivaa on tuottanut se, miten jaksan kirjoittaa 40 sivua mielenkiintoista tekstiä, jos oma lempparikohta on tulossa vasta lukujen päästä.

Kaikista tekstilajeista, joita olen kirjoittanut, kirjan kirjoittaminen on yhtä aikaa kaikkein tylsintä ja samalla myös sitä, josta olen eniten ylpeä. Kirjaprosessi on pitkä ja sen täytyy läpäistä monta seulaa.

Jos miettii kirjailijaksi ryhtymistä sillä, että saa tekstinsä julkaistua kansissa, on muistettava, että moni superhyvä kirja jää julkaisematta. Ja vaihtoehtoisesti monia kehnoja julkaistaan. Kirjoissa pätee sama kuin missä tahansa muussakin taiteessa ja viihteessä: Aina pelkät taidot ei riitä. Välillä tarvitaan ajoitusta, hyvää ihmiskemiaa ja nykypäivänä jopa sitä, millainen henkilö tekstin takana on. Se on aika raakaa!

 

Milloin kustantajaan voi ottaa yhteyttä?

Silloin, kun on mahdollisuus lähettää kirjan käsikirjoitus (eli kirjan ensimmäinen kirjoitettu versio), synopsis, lukuesittely ja kirjailijan oma esittely kustantamolle.

Mulle on sanottu, että siksi hyväkään keskenkeräinen kässäri ei saa usein kustannussopimusta, koska ei voida olla varmoja, kestääkö kirjoittajan voimat kirjoittaa teos loppuun. Juuri se, että kirja on kestävyyslaji, kokonaisella kässärillä osoitetaan se, että tarina pysyy kirjoittajan hallussa koko kirjan ajan.

Mun kirjoissa tarina tosin oli erilainen. Mun esikoisteoksen piti alun perin olla novellikokoelma, joten siksi olin tehnyt vain 7 novellia (joista tuli myöhemmin muokattuna seitsemän lukua romaaniin), enkä koko kirjaa.

Toisesta kirjasta mulla puolestaan ei ollut minkäännäköistä kässäriä – ainoastaan suunnitelma siitä – ennen kun sain kustannussopimuksen. Olin kuitenkin ekalla kirjallani osoittanut heille, että pystyn tekemään kirjan, ja koska toinen oli ensimmäisen kirjan jatko-osa, kaipa he Bazarilla luottivat, että kirja siitä tulee. Niin kuin tulikin.

 

Pitääkö kirja olla siihen mennessä kirjoitettu?

Yleensä kyllä. Toki kirja muuttuu matkan varrella, mutta ensimmäinen versio kyllä.

 

Miten omia tekstejä kannattaa julkaista ja laittaa nettiin?

Tässäpä onkin aikamoinen kysymys. Ensinnäkin kannattaa miettiä, tekeekö tekstejä tekstien vuoksi vai julkaistavaksi. Kirjoittaminenhan ei automaattisesti tarkoita sitä, että olisi pakko julkaista mitään.

Jos haluaa julkaista ja jos haluaa tekstien avulla esimerkiksi edetä kirjoittajan uralla, sitten kannattaa miettiä, mikä on oikea paikka ja tyyli kirjoittaa. Olisiko esimerkiksi jokin yritysblogi, jonne kirjoittaisi asiatekstejä. Vai aloittaisiko oman blogin. Mä olen vähän huono esimerkki blogin suhteen, kun mulla ei täällä mitään yhtä kantavaa teemaa, mutta varmasti sellainen profiloituminen jo blogin alkumetreillä voisi olla hyvä juttu.

Oman jutun löytäminen onkin kirjoittamisessa tosi tärkeää. Kannattaa miettiä, mitä sellaista annettavaa sinulla on, mitä muut eivät tee. Tai jos tekevät, mutta mitä voi tehdä paremmin. Tässä kuitenkin kannattaa olla itselleen rehellinen: Joskus mieleen voi tulla loistavia ideoita, jotka kuitenkaan eivät tule sinulta itseltäsi luonnostaan. Näihin hommiin kannattaa viheltää peli poikki heti alussa. On tärkeää, että blogi näyttää sinulle, eikä sinun tarvitse esittää mitään.

Mä esimerkiksi en valehtele blogissa ikinä, edes kiillottaakseni omaa brändikuvaani, vaikka se välillä olisi tosi järkevää. (Ja välillä rehellisyys on jopa tosi typerää business-mielessä) En kuitenkaan halua ottaa sellaista painolastia, että keksisin vuonna 2012 jonkin tarinan tai arvon itselleni, ja sitten minun olisi pitäydyttävä tässä stoorissa vuodesta toiseen. Siitä tulisi aivan julmetut paineet ja lopulta olisin täysin varma, että joku hetki kuitenkin koko homma hajoaisi. Mä kuitenkin valitettavasti tiedän, että tätä tapahtuu blogimaailmassa aivan kauheasti. Jengi pelaa siinä järkevää somepeliä, mutta en tajua, miten voivat kirjoittaa päivästä toiseen ikään kuin kahleissa.

Mun neuvo onkin se, että mieti ennemmin mitkä asiat elämässäsi ovat yksityisiä ja mistä et halua kirjoittaa lainkaan. Olen kokenut sellaisen rajaamisen paljon helpommaksi kuin asioiden vääntelyn ja kaunistelun mediaystävälliseksi. Tässä vastaus myös siihen, mitä kannattaa julkaista: Julkaise vain sellaista, jonka takana tiedät olevasti sataprosenttisesti myös vuosien päästä.

Sellaisia kirjoittamiseen liittyviä ajatuksia! Kivaa uutta viikkoa!

Jos aihe kiinnosti, lue myös nämä  aikaisemmat postaukseni:

Kun bloggaamisesta tuli työ, katosiko ilo kirjoittaa? 

Kirjoitin tänään salaisuuden. Uskallatko tehdä saman?

Terapiasta, itsetutkiskelusta ja ennen kaikkea niistä oikeista sanoista 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat