Tämän viikon toivepostaus numero kaksi liittyy hiuksiin, koska niistä kyseltiin multa todella paljon. Yritän nyt tiivistää samantyyppiset kysymykset yhteen, jotta saadaan kaikki mahtumaan yhteen postaukseen.

Mullahan on tällä hetkellä omaa, Luojan luomaa tukkaväriä, noin korvan alareunaan asti, lopuissa on lukuisia ja taas lukuisia värikerrostumia lähtien ihan vitivalkoisesta blondauksesta. Tuon värin päälle on välillä sävytetty vähän ruskeaa, jotta sulautuisi luomu-tukan väreihin, mutta sanottaisiinko, että reilun vuoden verran värjäyksiä latvoihinkaan ei tehnyt kuin ehkä 2-3kertaa. Yleensä on riittänyt hiusten tehohoito kampaajalla, eli Primen Umpulla.

Tämän lisäksi mun tukassa on kolme Balmainin DoubleHair -hiustuuhennusta, jotta mun hermot kestää sen, että saan kasvatettua oman tukan pitkäksi. (Blondaaminen ja siitä pakosti seurannut leikkaamiskierre oli virhe tukan mitan kannalta). Tosin nyt mun oma tukka on ehkä enää vain 5cm lyhempi kuin Doublet, mutta ei vielä niin paksu, kun haluaisin. Luomu-tukka kasvaa kauniin paksuna, mutta tosiaan blondilatvat ovat aika ohuet. Ehkä pääsen vuoden päästä eroon tuuhennuksista kokonaan, jos hormonit ei vie tukkaa mennessään.

Mä en luopunut hiusten värjäämisestä raskauden vuoksi, vaan tein päätöksen siksi, että mulla on mun mielestä ihan kaunis oma hiusväri, enkä jaksanut ainaista juurikasvukierrettä. Suurin syy omaan väriin siirtymisessä oli kuitenkin se, että vaalennus kulutti mun tukkaa ja koska haluan pitää pitkiä hiuksia, ei sellainen blondaus oman tukan kustannuksella tuntunut viisaalle.

En kuitenkaan tosiaankaan sanoa, etten enää koskaan värjäisi tukkaani. Muutenkin kaikki kauneusasiat on sellaisia, että etenen niissä fiilispohjalta, koska en pidä näitä asioita kovin vakavina. Jos joskus haluan permiksen, pinkki tukan tai jotain muuta, ihan varmasti otan sellaisen. Uusiutuvia materiaalejahan nämä ovat, ja jos joku ulkoinen seikkaa tukee henkistä oloa tai ilahduttaa, en näe mitään syytä kieltäytymiselle, oli kyse sitten tukasta, ripsistä tai mistä vaan. En myöskään usko, että satunnainen tukan värjääminen olisi suuri synti, vaikka raskaana olisikin.

Mun tärkein hiusvinkki on tässä: Hommaa hyvä kampaaja! Umppu on ihan oikeasti suurin syy siihen, miksi mun tukka voi hyvin ja näyttää sille, mille näyttää. On ollut hyvä tajuta se, että jos alan kasvattaa omaa luonnollista maksimittaa ja omaa luonnollista väriä, tarvitsen siltikin apuja ja hyvää kampaajaa. Mun oma HENKINEN pää ei olisi nimittäin kestänyt kasvatusprosessia niin, että mulla olisi ollut hamput, valkeat latvat ja ero uuden ja vanhan tukan välillä olisi ollut koko ajan läsnä. Siksi latvojen värjääminen, hoitaminen, tuuhennukset ja joskus myös kasvatettavan osan latvojen leikkaaminen on ollut tässä elinehto. Kun tukka on jokaisessa prosessin vaiheessa näyttänyt hyvälle, ei ole niin jumittunut siihen, ettei vielä olla siellä lopullisessa tavoitteessa.

Sitten vielä muutama asia mun tukan arkihoidosta. Nyt kun en urheile, pesen tukan ehkä 1-2 kertaa viikossa. Aika paljon käytän Balmainin tuotteita pesuun ja hoitoon, mutta myös ihan markettikamaa. Pesun ja suihkuhoitoaineen jälkeen laitan suihkun jälkeen tukkaan vielä hiuksiin jätettävän hoitsikan. Olen laiska kuivaamaan hiukset, joten yritän pestä hiukset aina päivällä, jotta ne kuivuisivat itsestään ennen nukkumaan menoa. 

Kun aloin kasvattaa omaa hiusväriäni, mun tyvi rasvoittui aivan supernopeasti. Ja olin melkein toivoton asian suhteen. Harkitsin jopa hiusten värjäämistä uudelleen tämän takia. Reilussa puolessa vuodessa tilanne kuitenkin muuttui, eikä hiukset enää rasvoitui, kuten kasvatusprosessin alussa. 

Mun oma tukka on liukas ja sileä, eikö se vaadi rautaa. Mutta tuuhennukset ovat karkeat, ja jotta ne sulautuisivat omaan tukkaani, mä yleensä teen laineet tukan pituuksiin. Vedän tukan 5-6 osaan ja teen kiharat. Alle lämpösuojaa ja päälle hurjasti lakkaa. Prosessiin menee ehkä 10minuuttia ja laineet kestää useamman päivän, jos vähän freesaan niitä aamuisin esimerkiksi hoitoaineen, lakan ja hiuspuuterin avulla. 

Sellaisia tukka juttuja tänään! Toivottavasti muistin vastata nyt kaikkeen, mitä hiuksistani kysyitte.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat