Oi voi! Mulle tuli ihan herkistynyt olo, kun luin tämän 2,5 vuotta vanhan postauksen. TUOSTAKO se F:n lukutoukkaura oikein alkoi? Kirjat ovat kuuluneet niin kauan F:n lempparitekemisiin, että en edes enää muistanut "Pallo. Punainen pallo -aikaa".

Niin se vaan on, että kun joskus onnistuu iskemään johonkin lapsen otolliseen kehitysvaiheeseen sopivan ärsykkeen, syntyy hyvää jälkeä. Nykyisinhän F ahmii kirjoja ja nököttäisi vieressä varmasti vaikka viisi tuntia, jos joku vain lukisi. Onneksi intoa oman lukutaidon treenaamiseen löytyy, jotta jatkossa meidän ei Eskon kanssa tarvitse istua kaikkia iltoja hänelle lukemassa (vaikka onhan sekin kyllä kerran päivässä ihanaa).

Joka tapauksessa. Tästä se kaikki lähti:

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lukutoukaksi
19.2.2013

Heippa ja tervehdys uuteen viikkoon,

Neiti-F sai tammikuun alussa työkaveriltani Marilta ja hänen tyttäreltään Reetalta tuliaslahjaksi Tatu ja Patu -kirjan. Ajattelin aluksi laittaa kirjan vielä kaapin ylähyllylle muiden isojen lasten kirjojen joukkoon odottelemaan myöhempiä aikoja, mutta onneksi Neiti nappasi kirjan heti käsiinsä. Hänhän rakasti sitä, jaksoi jopa keskittyä kuuntelemaan kun luin sitä. Olin selvästikin aliarvioinut Neiti-F:n kirjatarpeet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tatuun ja Patuun asti olin lukenyt Neidille pääasiassa loruja. Niitä ihan perinteisiä. Tiitiäisen satupuu (Kirsi Kunnas) ja sitä rataa. Ja JOKA ilta! Tuntui siis todella virkistävälle – varmasti lopulta meidän molempien mielestä – että iltasatutarjottimelle tuli jotain uutta luettavaa ja katseltavaa.

Viime viikon sairastelupäivinä veivasimme sitten Tatu ja Patu päiväkodissa -kirjaa(Havukainen, Toivonen) niin läpeensä, että perjantaipostin tuominen oli aikaslailla iloinen yllätys. Otava oli nimittäin lähettänyt Neiti-F:lle muutaman uuden kirjan. Olisiko voinut paremmpaan saumaan sattua :) Kiitos!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjakirjeestä löytyivät kirjat: Veera ja menopelit (Havukainen, Toivonen), Kössi Kenguru ja veturi (Prepula) ja Elli ja tuttisuu (Teräs, Pertamo). Tällä erää otimme tarkasteluun Veera-kirjan –>

Veera ja menopelit kuuluu Ainoa Havukaisen ja Sami Toivasen kirjoittamaan ja kuvittamaan Veera-sarjaan. Tekijät ovat samat kuin Tatussa ja Patussa, ja niinpä nämä kaksi veljestäkin vilahtelevat Veera-kirjojen sivuilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neiti-F piti Veera-kirjan kuvista, ja täytyy myöntää, että itsenikin oli ihana syventyä tutkimaan erilaisia kuviin kätkettyjä yksityiskohtia. Kirjan kuvitustyylikin oli muuten niin tunnistettava Tatuista ja Patuista, että Neiti-F yritti etsiä jokaiselta sivulta Tatun ja Patun päiväkodintäti-Heidiä :)

Juoni kirjassa on aika suppea, mutta toisaalta:kirjan tarkoitus onkin tutustuttaa lukija erilaisiin kulkuneuvoihin, ja sen tehtävän kirja täyttää hyvin. Pidän myös siitä, että kirja ei aliarvio lasta. Kirjassa on paljon vaikeaa sanastoa, ja kuvat ovat täynnä huumoria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näiden vähän jo isommille tarkoitettujen kirjojen lukemisessa on muuten näin vanhemman näkökulmastakin yksi aika hyvä seikka: lukuhetki tuo jotain viihdettä jo itsellekin! Onhan se vähän toista katsella kauniita kuvia ja lukea oikeita virkkeitä toisin kuin tämmöisiä ”Pallo. Punainen pallo”.

Kivaa tiistaita! Ja hauskaa lomatiistaita niille, joiden hiihtis on jo meneillään. Itse yritän sinnitellä vielä kolme päivää, ja sitten on kaun odotettu LOMAAAA!

-Karkki-

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kivaa torstaitakin :D

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (3)

Maria
1/3 | 

Meiltä löytyy myös pieni kirjatoukka :) Vaikka aina ei jaksaisi, yritän lukea aina kun tyttö tahtoo. Olen aivan varma että juuri se on kartuttanut tytön sanavarastoa, auttanut oppimaan r,s ja muut vaikeat ääntämiset, sekä mukautumaan erilaisiin tunnetiloihin. Tykkään itse lukea tosi teatraalisesti, karhu kuulostaa karhulta jne, mikä tuntuu olevan myös hauskaa ja eri asiat jäävät mieleen. Nyt kun lapsi täytti neljä niin kuuntelee tosi paljon myös äänikirjoja, silloin kun kukaan ei ehdi livenä lukea, harmi vaan että niistä hauskoimmista saduista harvoin on ääniversiota saatavilla..

3/3 | 

Äänikirjana saa nykyisinnjo tosi edullisestikin. Meilläkin noita on käytössä, vaikka eihän se tutkitustikaan ole lapselle yhtä hyödyllistä kuin livenä ääneen luettu kirja.
Meillä lukee jo kaikki kolme lasta, mutta äiti ja isä saavat lukea heille silti. Onhan se ihanaa vain kuunnella toisen ääntä. Minusta on ihanaa itsestänikin, kun joku lukee minulle ääneen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat