Miksi? Miksi mä en koskaan opi? Olen tismalleen samassa vaiheessa kuin tämän vuoden helmikuussa, koska kyllästyin kasvattamiseen ja pätkäisin otsiksen takaisin toukokuussa. Plaah!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
otsis3
otsis3
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan oikeasti. Kukaan, kukaan muu kuin toinen otsiksen kasvattaja ei tiedä sitä tunnekirjoa, joka otshiusten kasvattaminen aiheuttaa!

Se menee jokseenkin näin…

1.vaihe. Shokki ja epäusko. ”Takahiusten ja otsiksen pituusero on 10-100cm. Tämä ei voi olla todellista. Miten olen ajanut itseni tähän tilanteeseen? Enkä kaksi vuotta sitten olisi vain voinut jättää coolio cool otsista leikkaamatta.”
2.vaihe. Kieltäminen. ”Ehkä kun pidän otsahiukseni 24/7 taaksevedettynä noin 15 kappaleella pinnejä ja kilolla hiuslakkaa, koko ongelmaa ei edes huomaa”
3. vaihe. Kaupankäynti. ”Niin ja jos vielä jaksan hetken tätä kasvatusta, säästän tooooodella paljon kampaajakuluissa, kun joka kuukausi ei tarvitse olla kynimässä etuhiuksia kampaajalla. Mitä jos käyttäisin tuon säästyneen rahan vaikkapa matkaan tai ihanaan illalliseen?”
4.vaihe. Syyllisyys. ” Kaikki muut tajusivat vuonna 2012, että otsis on pian last season, mutta meikäläinen ei tulevaisuutta pohtinut. Tyhmä minä. Olen yhtä tyhmä, kuin nyt myös rumakin”
5.vaihe.  Viha. ”Vetäiskö kaljuksi? Saako hiusten vuoksi itkeä? Ihan varmasti vedän kaljuksi! ”
6. vaihe. Masennus. ”En poistu kotoa minnekään, mihin ei saa mennä ilman pipoa. Ihan sama muukin ulkonäkö, tukka pilaa kuitenkin kaiken muun, vaikka kuinka yrittäisi. Söiskö uuden levyn suklaata? ”
7.vaihe.  Hyväksyminen ja toivo. ”No niin. Nämähän on nyt kuitenkin vain hiukset. Ne kasvaa. Joka päivä. Niin ja googlen kuvahausta löytyy sitä paitsi todella mageita  kuvia Sienna Milleristä ja Zooey Deschanelta, joille ylikasvanut otsis käy täydellisesti. Ehkä kasvatusvaihe onkin uusi musta

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Karoliina

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, sekä Eskon Instagramin kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (25)

H
1/25 | 

Kuulostaapa harvinaisen tutulta. Lisäisim viimeiseksi kuitenkin kohdan: "Päädy kuitenkin kampaajalla leikkaamaan otsis takaisin ja aloita sama rumba uudestaan." Näin on käynyt itselleni jatkuvasti, mutta nyt, ihme ja kyllä olen jo voiton puolella, kun hiukset saa korvan taakse! Katsotaan kauanko jaksan olla ilman otsista, kun siihen on vuosien saatossa niin tottunut, etten meinaa enää tunnistaa itseäni peilistä. :D Tsemppiä kasvatukseen!

2/25 | 

Haa, ihan totta! Ja vaikka nää tiedostaakin niin taas harkitsen otsatukan leikkaamista, edellisen kasvattamisesta on noin reilu vuosi. Joten ehkä sitä kauheutta ei sitten ihan kuitenkaan tiedosta tai muista enää niin hyvin....:D

Iina
3/25 | 

Tiedän niin tuon tunteen.. Itselläni on ollut otsis aina,äiti kun on parturi.. Mutta se kasvattamisvaihe on tällöin paljon vaikeampaa.. Aina, kun päätin kasvattaa sen pois, äiti kerkesi napsaisemaan sen lyhyemmäksi.. Nyt aikuisiällä äiti sentään kuuntelee minuakin, mutta silti jotenkin se vaan tietää.. Esimerkiksi yläasteella halusin lyhyet hiukset ja sainkin ne mutta jo parin kuun jälkeen aloin taas kasvattaa niitä pitkiksi.. Seuraavan kerran ne leikattiin vanhojen tanssien jälkeen polkaksi joka alkoi kaduttaa seuraavana päivänä.. Tällöin uhkasin että minua saisi läpsäistä jos vielä haluaisin lyhyet hiukset.. Ja kuinkas sitten kävi 5 vuoden jälkeen (olin jo kunniakkaasti saanut kaikki hiukset melkein puoleen selkään) ja eikös ne pitänyt pätkäistä ihan lyhyiksi.. Vuoden jaksoin tätä mallia ja nyt on taas armoton kasvatus edessä, enkä jaksaisi millään tätä "ylipitkää" vaihetta..

Emma
4/25 | 

Nyt tuli muuten niin ajankohtainen postaus, että melkeen liikutuin. :D
Yhden näkökulman voisin lisätä: jokapäiväisen tarkistuksen, kun tuntuu että eihän tämä yön aikana ole kasvanut yhtään! Kärsivällisyys ja pinna ainakin venyy, jos ei otsis...
No, tämä lohduttaa niin, että jälleen uutta pontta jatkaa kasvattamista on ilmassa.

r
5/25 | 

joo. lujana saa pysyä. nyt taitaa olla noin kaksi vuotta kun viimeksi annoin otsista leikata. nyt pysyy jo korvan takana ilman pinnejä. välillä iskee "no mut oishan se kivaa vaihtelua"- vaihe, mut sit kun tietää sen kivan vaihtelun hinnan, se etutukka näyttää hyvältä ehkä just sen viikon verran, sit sitä alkaa kuitenkin pitää sivulla. mut ratkaisu sulle(kin) on kivasti leikattu sivu otsis, joka kasvaa ihan huomaamatta tarpeeks pitkäks. eli kampaaja leikkaa ja keventää otsiksen vähän vinoon, aamulla vähän ehkä suoristusrautaa ja lakkaa, niin pysyykin sivulla. kyl se siitä! mut nyt pysy tosiaan lujana, älä lyhennä sitä enää :D

Katarooma
6/25 | 

Haha, joo, ton läpikäyneenä... :D Jossain vaiheessa kyllästyin tohon taisteluun ja päätin antaa otsiksenki kasvaa. Nyt hiukset yltää takana melkein vyötärölle ja edessä olkapäiden alle. Parissa vuodessa saa tällaiset pituudet... :D Vaan on meinannu hermot mennä tällainki! :D

7/25 | 

Mulla on sama vaihe just nyt, pläääh. Katkaisin otsatukan kesäkuussa ja _kuusi_ viikkoa olin tyytyväinen ja sit meni hermot sen laittamiseen... Vaikka se olikin toisaalta ihan kiva. Mä taidan olla vaiheessa kaksi edelleen :DDD

piia
8/25 | 

Hah, ajankohtainen postaus tosiaan! Täälläkin tekstiä tihrustetaan ylipitkän otsiksen alta, ja justiin tänä aamuna tartuin jo saksiin, mut päätin vielä miettiä yön yli. Oon kuitenkin tullut aika vahvasti siihen tulokseen, että otsis on monipuolisempi erilaisia kampauksia ajatellen. Ja sinulle se sopii vieläpä ihan superhyvin - kuten myös kasvoilta pois vedetty malli. Ja lyhyen otsiksenhan saa halutessaan pois tieltä, vaikka se tietysti lakkaa ja pinnejä vaatiikin.

Arja
9/25 | 

Nämä ovat traumaattisen kriisin tai surun 10 eri vaihetta ( oikeasti niitä on 10) mutta sopii ne kai tällaiseen kevempäänkin.......

Katariina
11/25 | 

Oon huomannu nyt paljon kuvia (etenkin ruotsalaisten......) ylipitkistä otsiksista keskijakauksella ja sivuilla pidettynä, just Sienna Millerin tyylisistä otsiksista! Ja oon alkanu niitä himoitsemaan.... En tiedä nyt mitä tehdä, haluan sellaiset mut mua just mietityttää toi kasvatus kun niihin kyllästyy!? Ehkä mä kuitenkin teen sen, vähän vaihtelua joskus tähänkin tukkaan :)

Matilda
12/25 | 

Lisääppä tuohon vielä yllättävä hiusten kihartuminen, huhhuh... Kunnon kasaripehko.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat