Kun vielä eilisessä postauksessa ihan vähän sapetti, tänään (ja eilen) olen leijunut yläilmoissa.  Kaikki on ollut - niin hölmölle kuin se kuulostaakin - täydellistä. Aurinko paistaa, altailla on lämmin, ei ole kiire minnekään.

Me (aikuiset) nukuimme sunnuntain ja maanantain välisenä yönä vain viisi tuntia yölennon vuoksi. Lapset osasivat nukkua koko lennon, joten pelkäsin, että eka päivä menee intoa puhkuvien lasten ja aivan rättiväsyneiden aikuisten välimaastossa. Ihmetykseksemme olimme kaikki maanantaiaamuna täynnä virtaa, eikä ketään unettanut.

Maanantaina suoritettiin ruokaostoksia (vitsi miten halpaa täällä verrattuna Suomen kauppalaskuun) ja makoiltiin vaan "omalla" altaalla. Lapsen ensin arastelivat hyistä allasvettä, mutta lopulta uivat siellä yhtäsoittoa ainakin neljä tuntia.

Viiden aikaan tultiin sisälle ja alettiin valmistaa iltaruokaa. Lapset kävivät suihkussa ja kaivautuvat peiton alle kirjoittamaan uusia päiväkirjojaan puoleksitoista (!) tunniksi.

Olen joka kerta äimänä, miten elämä on muuttunut näin helpoksi! Nyt varsinkin, kun F:llä on kaveri mukana, molemmat ovat loistavia uimareita ja omatoimisia, loma tuntuu oikeasti jo LOMALLE! Siinä voi lukea miehen kanssa kirjaa ja keskustella parhaista otteita ja ajatuksista, joita kirjat herättivät. Täytyy sanoa, että vielä pari vuotta sitten tämä olisi tuntunut utopialle. Niin ne kasvaa, ihmeellistä. 

Okei. Olikohan tässä tarpeeksi suitsutusta ja ylisanoja. Itseäni alkaa niin ällöttää tämä happy life -puhe, että tulee siirappi jo korvista ulos. Palaan omaan sarkastiseen ja ankeaan tyyliini pian, lupaan.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Katja_optimism
1/2 | 

Siis niin parasta. Ja samalla vähän haikeaa. <3 Meilläkin jo esikoinen menee kaverien kanssa kotimaastoissa, mutta 3v on vahdittavampi kuin ikinä ennen. Tai kuin siskonsa 3 veenä. Voi elämä. :P Reissua odotellessa... Nauttikaa!

Katja

www.optimismiajaenergiaa.fi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat