P1011010.JPG
P1011010.JPG

P1011071.JPG
P1011071.JPG

P1011077.JPG
P1011077.JPG

P1011004 (1).JPG
P1011004 (1).JPG

P1010991 (1).JPG
P1010991 (1).JPG

Olen ollut kohta viikon lomalla. Ja siis nyt tarkoitan oikeasti lomalla. Melkein tavoittamattomissa. Olen kyllä asunnolla pitänyt wifiä päällä, muutamisen kerran päivittänyt instaa ja jakanut (etukäteen kirjoitetut ja ajastetut) postaukset someen, mutta muuten olen ollut vähemmän puhelimella kuin ehkä koskaan.

Joka kerta, kun olen altaalta tai ulkoa tulon jälkeen avannut puhelimen sähköpostissa on ollut 2-12 mailia ja whatsappissa VÄHINTÄÄN 38 viestiä. Joka ikinen kerta.

Oikeasti vasta tämä (some)loma on herätellyt siihen, kuinka hirveästi teenkään asioita kännykällä ja pidän yhteyttä ihmisten kesken puhelimen välityksellä. Minulla on päivässä yksittäisten Whatsapp-viestikavereiden lisäksi käynnissä ainakin neljä eri viestiryhmää. Ja kuten tiedätte, viestiketjuissa keskustelu ryöstäytyy aika usein käsistä niin, että parin minuutin päästä yhden yksinkertaisen asian hoitaminen on kirvoittanut kymmenien ja kymmenien viestien vanan.

Kun nyt sitten iltapäivisin kyllä tsekkasin viestit, mutta vastasin todella harvoihin niistä, äitini oli sitä mieltä, että käyttäydyin hirveän epäkohteliaasti. ”Ethän sä noin väliinpitämätön voi olla sun ystäville.”

Ymmärrän pointin. Onhan se oikeasti kirjoittamaton sääntö, että kavereille vastataan. Ja jotenkin koen, että jos minulle tekstataan, tarkoittaa se sitä, että ystäväni kaipaa silloin ystävää. Ja silloin ei lähtökohtaisesti feidata, olipa aihe sitten lapsen sairastelu, tuparilahjan valinta, sinkkuusahdistus tai juhannusruoat. Mutta joskus tuntuu – tässä viestejä ja viestiketjuja täynnä olevassa maailmassa – että on pakko ottaa breikki. Pakko olla vähän vähemmän tavoitettavissa ja enemmän läsnä livenä. Terveellistä sulkea some ja keskittyä maailman parhaisiin grillattuihin rapuihin. Olla avaamatta sähköposti ja hypätä uima-altaaseen. 

Mites siellä? Kuinka löytyy tasapaino somen ja tosielämän välillä? Tarvitaanko lakkoja tai pausseja? Kuinka olla yhtä aikaa hyvä ystävä ja hyvä perheenjäsen?

-Karoliina-

Kommentit (2)

Taru Mari
1/2 | 

Mä en aina kommentoi ryhmäkeskusteluissa kaikkien viesteihin, juurikin siitä syystä että viestiä tuutataan sinne hirvittävä määrä. :D En myöskään katso oikeastaan muiden snäppejä - ei vaan ehdi. Jos kaikissa somekanavissa olisi kokoajan läsnä, ei aikaa muulle jäisi yhtään. Ihan hyvä ottaa välillä breikki. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat