Heippa hei. Me päästiin tänään kotiin! Vielä aamulla ajatus tuntui kaukaiselle, mutta tämä oli niin oikea ratkaisu. Tyttöjen painot ei ole edelleen päätä huimaavat, mutta tasaiset ne on ja he jaksavat syödä hienosti. Samoin keltaisuuskäppyrät ovat nyt hyvällä mallilla, joten lääkäri uskalsi lähettää meidät kotiin. Oli ihana pukea tytöille omat vaatteet päälle ja hurauttaa kotiin. A oli käynyt etukäteen siivoamassa paikat, naapuri oli tuonut shampanjaa ja anoppi teki ruuan ja toi notkuvat kauppakassit. Voisi sanoa, että aika hyviin oloihin palailtiin.

Tässä vaiheessa, kun sairaala-aika on niin hyvin muistissa, on pakko kehua TAYSia. Koska aihetta on.

Ensinnäkin koko raskauden seuranta äitipolilla teki olin tosi turvalliseksi. Vaikka lääkärit ja kätilöt vaihtuivat todella usein, silti tuntui, että ei ollut vain liukuhihnapotilas, vaan jokainen henkilökunnan jäsen  antoi kontrolliajalla ymmärtää, että tässä oltiin meitä ja vauvoja varten. Mun kohdalle sattui koko raskauden aikana oikeastaan vain yksi lääkäri, jonka ulosannista jäi paha mieli (tosin olin itse silloin herkillä ja väsynyt), mutta kaikki muut - varmasti 15 muuta lääkäriä - olivat ihan huikeita.

Synnytysasioiden sopiminen ja niistä keskustelu meni myös todella kunnioittavaan sävyyn. Oli mukava jutella vaihtoehdoista avoimesti ja kunnioittavassa ilmapiirissä.

Itse synnytys sujui myös luottavaisella mielellä. Mua alkoi jännittää leikkaus oikeastaan vasta kävellessäni saliin, ja aloin ihan oikeasti tärisrä kauttaaltani. Kun pääsin leikkauspöydälle, sanoin että mua jännittää kauheasti. Tähän eräs hoitajista totesi hymyssä suin, että se on ihan luonnollista, mutta heitä ei jännitä ollenkaan. Että tämä on heille rutiinia. Siitä oma sykekin alkoi laskea. Muistin taas, että olemme hyvissä käsissä.

Me vietimme maanantaita tähän päivään ajan osastolla 2B. Mua yllätti aivan todella paljon se, miten perheitä kuunnellaan ja miten heille on aikaa. Meille sattui aivan älyttömän ihanat kätilöt,  joiden kanssa tuntui, että voi jutella mistä vaan. Jotenkin esikoisen kanssa koin, että mun on PAKKO tehdä kaikki asiat sairaalan suositusten mukaan. En tiedä, oliko se edes totta, vai johtuiko ajatus vaan mun omasta päästä, mutta tällä kertaa oli hienoa huomata, että lopulta päätösvalta ajatellaan aina olevan perheillä. Että vaikka sairaalassa suositellaan jotain tapaa (esim kaksosia ei suositella nukutettavan samaan sänkyyn), mutta jos perhe haluaa tehdä toisin, ei kukaan tästäkään silti ryhdy taistoon. Todetaan vaan, että tiedättehän suositukset, mutta jätetään asia siihen, jos perhe tästä huolimatta haluaa tehdä toisin.

Eritoten ohjauksen ja opastuksen lisäksi mua ilahdutti se lämmin ja empaattinen henki, joka 2B:llä oli. Ei koskaan tuntunut sille, että kätilöitä ärsyttäisi, kun rimputeltiin hoitaja-kelloa. Näki, että työntekijät tekivät niin paljon enemmän kuin vain sen kliinisen homman, josta maksetaan palkka. Meille jää erityisesti ikävä ihania Hannaa ja Helenaa!

Kiitos TAYS! Suomen kunnallinen sairaalatouhu on aivan ensiluokkaista.

-Karoliina-

P. S. Miksi kukaan ei ole kertonut, että sairaalaruoka on näin laadukasta? Lohta, kanafilepihvejä ja kasvisruokapäivät. Olen vaikuttunut.

Kommentit (11)

Selma
1/11 | 

Hienoa, että sairaalassa kaikki sujui noin hyvin! Perhehuone on kyllä loistava ja saa rauhassa tutustua vauvoihin-apu kuitenkin lähellä. Mikäköhän siinä sänky asiassa? Kotonakin yleensä alkuvaiheessa kaksosilla yhteinen pinnasänky. Ihanaa varmasti olla kotona. Onnellista vauva-aikaa!

Heidi
2/11 | 

Mukava, että kokemus oli positiivinen. Itse olin kuvista päätellen keväällä samassa huoneessa. Siellä oli kaksi upeaa kätilöä, joita edelleen muistelen. Muuten kaikki oli kamalaa, lääkärit oli kolmea lukuunottamatta ylimielisiä, eivät ottaneet tosissaan, minut kiristettiin synnyttämään, jonka vuoksi kohtu repesi ja olisi voinut käydä tosi huonosti. Osastolla yksi hoitaja jätti hoitamatta ja katetria ei seurattu, sen vuoksi rakkoon kertyi 3,5 litraa virtsaa, jonka johdosta leikkauksen jäljiltä haavat venyivät ja meinasin pyörtyä kipuihin. Myös tiputus meni väärin ja sanoin siitä, ei uskottu vasta kun käsi oli nesteestä muodoton. Meinasin kuolla synnytykseen ja vain pari hoitajaa huomioi tämän trauman hoidossani. Onneksi se on nyt ohi. Ihana, että ei kaikkien tarvitse samanlaista kohtelua Taysissa kokea. Onnea perheellesi, olen seurannut blogiasi vuosia ja mulle tuli itku onnesta raskauspostauksesta ja kun laitoit kuvan syntyneistä aarteista. Kaikkea hyvää teille. ❤

Vierailija
3/11 | 

Meillä nyt kaksostytöt pian 5kk ja syntyivät myös Taysissa sektiolla. Myös meillä oli osastolla kätilönä ihana Hanna ja melkein liikutuin, kun luin blogiasi, kun muistin tuon huolenpidon ja aidon ihmisen.

LS
4/11 | 

Toi huone saattaa olla sama perhehuone, jossa vuosi sitten tutustuttiin miehen kanssa suunnitellulla sektiolla syntyneeseen tyttäreemme!

Ihan vastaavat kokemukset mulla TAYSin äitiyspolista (ei ollut kaksosia, vaan muusta syystä tiheä seuranta), suunnittelusta sektiosta ja 2b:stä. Upeita ihmisiä töissä, ei voi muuta kun olla kiitollinen.

Vierailija
5/11 | 

Täälläkin kotiuduttiin 2viikkoa sitten taysin osaltolta 2b. Aivan ihania hoitajia kyllä siellä❤️ Ite jouduin sektion jälkeen siellä viettämään vajaan viikon ja meijän poitsu reilun viikon teholla. Ei voi muuta kuin kehua ja kiittää taysin porukkaa😊

mariem
6/11 | 

Hei! Luen blogiasi hyvin satunnaisesti. Saanko jakaa tämän postauksen Facebookissa suljetussa yhteisössä (lääkärit), jäseneksi hyväksytään vain ammattilaiset. Harvoin saa lukea netissä näin vilpitöntä ja rehellistä palautetta ja haluaisin laittaa hyvän kiertämään, usein kun oma ammattikuntani saa enemmän ikävää palautetta.

Hurjasti onnea kahdesta täydellisestä tytöstä ja ihanaa syksyn loppua <3

Vierailija
7/11 | 

Täysin samat fiilikset esikoisen ajoilta sekä äitoyspolin, että synnytyksen osalta. En malta odottaa, että pääsen reilun kuukauden päästä taas taysiin synnyttämään 😍

Vierailija
8/11 | 

Kuukausi sitten olin juurikin tuolla samaisella osastolla ja muistan myöskin ihanan kätilön Hannan. Toki kaikki kätilöt oli aivan ihania, mutta erityisesti Hanna jäi mieleeni ja annoin kyllä palautetta. :)

Vierailija
9/11 | 

Hei Karoliina,

Ja hurjasti onnea suloisten tytärten syntymisen johdosta!

Hienoa, että sinulla ja monilla muillakin on hyviä kokemuksia Tays:sta.

Itsellänikin on synnyttämisen suhteen kokemukset positiivisia, jos puhutaan kätilöistä ja lääkäreistä. Rauhallinen ammattiosaaminen on mykistävän hieno kokemus. Itseasiassa voisin kiittää Tays:in upeaa osaamista muunkin lääketieteen alan (mitä termiä ammattilaiset sitten käyttävätkään) suhteen, sillä olen saanut erinomaista hoitoa ja kokea upean rauhoittavaa ammattitaitoa gastroenterologian osastolla.

Miinukseni meneekin sitten synnytysosastoni kovien ja kylmien hoitajien suuntaan. En enää viitsi sen enempää muistella ja kertoa muutaman sairaanhoitaja ylimielisistä ja epäystävällisistä kommenteista, koska ne ovat nyt olleet ja menneet, mutta jos puhutaan empatiasta ja nonverbaalisen viestinnän sekä äänensävyjen merkityksestä, moni hoitaja tarvitsisi elämässään noita taitoja lisää. Minulle on ihan turha todeta, että synnyttänyt äiti on aina niin herkillä. Näinhän se on, mutta vaikka olen ollut herkillä, niin kumma kyllä tapaamieni lääkärien ja kätilöiden vuorovaikutus kanssani ei ole tuntunut mitenkään negatiiviselta, päinvastoin.

Ihanaista vauva-arjen alkua sinnepäin!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat