PA040039.JPG
PA040039.JPG

PA040027.JPG
PA040027.JPG

 

PA040033.JPG
PA040033.JPG

PA040028.JPG
PA040028.JPG

PA040037.JPG
PA040037.JPG

Minun yksi lempikappaleistani on Broodsin Heartlines. Kun kurkistan whats app -näppäimistöni 20 kätetyintä emoji-merkkiä, yhdessätoista niistä on jollain tavalla mukana sydän. Sydän on villatakin kuviossa ja sydän on asia, jonka laatu ihmisessä on mielestäni kaikkein tärkein. Tietysti kirjaimellisesti, mutta vähintääkin yhtä tärkeää on se, millainen symbolinen sydän ihmisellä on. 

Olenkin viime aikoina pohtinut aika paljon sitä, voiko sanoa, että jollain ihmisellä ei ole sydäntä. Tai että voiko musta sydän muuttua epäitsekkääksi? Voiko jonkin sydän olla toivoton tapaus, pilalle myrkytetty? Olisi ihana usko, että kaikkien ihmisten sisällä sykkii lopulta hyvä sydän, mutta maailman tapahtumat lähellä ja kaukana saavat kyllä epäilemään asiaa välillä aika vahvasti. Olisiko sittenkin viisautta uskoa, että kaikkien sydämistä ei saa kultaisia, vaikka kuinka yrittäisi?

Jotenkin haluaisin kuitenkin uskoa, että ainakin suurin osa ihmisten sydämet on parannettavissa. Että katkeran sydämen voi herättää eloon ilolla, tyhjän rakkaudella. Se on varmaa, että särjetyn voi korjata ehjäksi jos korjaajat toimivat tarpeeksi hellästi ja varovaisesti.

Jos jotain elämästä saisi pyytää, niin sitä, että sydän jaksaisi aina mukana, mitä ikinä tapahtuisikin. Se jaksaisi painaa tasaisesti tasaista arkea, pompata kurkkuun innosta tai yllätyksestä, roihuta rakkaudesta. Olla katkeroitumatta vääryyksistä ja pitää pintansa pehmeänä, vaikka sen reunojen suojaksi tekisi mieli rakentaa kova muuri. 

Parasta sydämelle on tietysti löytää toisia kaltaisiaan ympärilleen. Koska mikään ei ole niin hyvä sydän kuin sellainen, joka saa olla toiselle se sydämistä sydämin. 

-Karoliina-

neule, Ivana Helsinki // t-paita, H&M // farkut, Marc O´Polo // kengät, Vans //korvikset, Sanni Kariniemi // kaulakoru, Glitter

Kommentit (7)

Karoliina Sallinen

Hei kiitos. Itseäni pistää silmään noissa kuvissa "migreenisilmäpussit", jotka mulle tulee aina migreenissä (ja joka mulla kuvauspäivänä oli). Pus <3

Kriselda

Mä en ainakaan huomannut niitä, ja tuskin kukaan muukaan. Sitä on itselle aina niin kovin ankara. Itsekin ruodin omia kuviani rankasti, vaikka muiden silmissä niissä ei olisi mitään vikaa. Miten oppisimme ulos tämmöisestä ajattelutavasta? 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat