Kolmistaan

Sisustustuotearvonta ja kevätkotiaatoksia

21.2.2018 klo 18:30

P2202499.JPG
P2202499.JPG

Kaupallinen yhteistyö: Design From Scandinavia

Jotkut asiat ei sitten koskaan vaan muutu. Esimerkiksi nyt vaikka se, että kevätvalon lisääntyessä kotiin haluaa tuoda värejä ja tulppaaneja. Jotain freesiä ja kaunista. Pisaran jo edessä häämöttävästä kesästä.

Viime vuonna näihin samoihin aikoihin asuimme vielä Helsingissä, mutta yhtä lailla siellä kodissa nökötti pinkkejä kukkia ikkunalaudalla, aivan kuten tänään Tampereellakin. Silloin vain meidän kodissa oli lainassa Design From Scandinavia -verkkokaupan ihanat Hakolan huonekalut, joiden perään taidan edelleenkin vähän tirautella kyyneleitä.

Design From Scandinavia on alun perin perheyritysjuurilta noussut sisustusverkkokauppa, jonka ideologiaan kuuluu se, että kauppa haluaa nostaa esille kotimaista osaamista, suunnittelua ja elämäntapaa. Design From Scandinavian toimintaperiaate on se, että kaikki sen verkkokaupassa myytävät tuotteet on valmistettu vastuullisesti. Itse asiassa heillä myytävistä tuotteista suurin osa on valmistettu vieläpä lähituotantona Suomessa.  

Viime kevään yhteistyömme jälkeen Design From Scandinavian valikoimaan on liittynyt monen monta uutta brändiä. Jo viime keväänä vinkkaamani Aarikka näkyy verkkokaupassa nyt vahvasti, ja esimerkiksi Hakolan, AVA Roomin ja GYMIn tuotteita löytyy useammankin huonekalun ja mallin verran. Suomessa valmistettu EIMI-merkin Anni-keinutuoli on minusta oiva esimerkki Design From Scandinavian tuotteista. Jokin niin perinteinen huonekalu kuin keinutuoli on saatu näyttämään niin nykyaikaiselle ja nykyelämään sopivalle, että voisi kuvitella, että koko tuoteryhmä olisi keksitty vasta nyt. Koska ei meidän mummo vaan istunut keinutuolissa tehden hommia läppärillä, mutta nyt sekin on mahdollista.

Ihanan kotimaisen sisustuksen ja kevään kunniaksi laitetaan ilmoille arvonta. Sehän menee näin:

  1. Valitse oma suosikkituotteesi näistä kolmesta: A)Forest Folkin Ruusukas-matto. Beige-luonnonvalkoinen. 90x150. B)Aarikan Reitti-valaisin, valkoinen. C) Miikon Väre-tyyny nahkasta ja villakankaasta, valkoinen. 
  2. Avaa tämän postauksen kommenttiboksi ja kirjoita sinne tuotevalintasti A, B tai C. 
  3. Laita mukaan myös yksi kysymys, johon haluaisit minun kevään kysymyspostauksessani vastaavan.
  4. Laita tuotevalintakirjaimesi ja kysymyksesi jälkeen vielä oma sähköpostiosoitteesi.

ruusukas-puuvillamatto-design-from-scandinaviamustaloimi-etukulmakuva.png
ruusukas-puuvillamatto-design-from-scandinaviamustaloimi-etukulmakuva.png

aarikka-reitti-kattovalaisinvalkoinendesign-from-scandinavia.jpeg
aarikka-reitti-kattovalaisinvalkoinendesign-from-scandinavia.jpeg

c0d4a9717af87b1b1bd7585cd2ed0042.jpg
c0d4a9717af87b1b1bd7585cd2ed0042.jpg

 

Kaikki kommentoijat, joilta löytyy kaikki edellä mainitut tiedot, ovat mukana arvonnassa. Onnea kisaan! EDIT 22.2.2018 klo 11.45: Arvonta-aikaa maanantaihin 26.2.2018 klo 9.00 asti. 

-Karoliina-

Kuvat: 2-4, Design From Scandinavia 

Tallenna  
Tallenna  

Kommentit (286)

LauraHoo
3/286 | 
klo 18:52 | 21.2.2018

A ️ Onko suunnitelmissa kolmatta kirjaa? Voisitko ajatella kirjoittavasi muista teemoista kuin vauva-tai perhe-elämä?

Fridayblues
6/286 | 
klo 18:54 | 21.2.2018

B olisi noista ihanin.
Kysymyksenä esim. Mitkä on sun suosikkiulkoilupaikat Tampereella?

Vierailija
7/286 | 
klo 18:54 | 21.2.2018

Onko hiustesi kunto huonontunut vaalentamisen myötä? Millä keinoilla olet estänyt/lieventänyt kunnon huonontumista?

B. Aarikan valaisin menisi tosiystävälle lahjaksi :)

Opeopiskelija
12/286 | 
klo 18:57 | 21.2.2018

B valaisin olisi ihana uuteen kotiin. Kerro luokanopena työskentelystäsi ja miksi lopetit ne hommat? T: luokanopeopiskelija

ynnej-
13/286 | 
klo 18:57 | 21.2.2018

B.) Uudessa kodissa olisi paikka juurikin tuolle valaisimelle. Nyt tyttärellä ei ole kattovalaisinta lainkaan, koska sitä oikeaa ei ole tullut kaupoissa vastaan.

Kysymys: Jos saisit siirtää jotakin Helsingistä Tampereelle, mitä se olisi ja miksi? :)

Miramaria
17/286 | 
klo 19:01 | 21.2.2018

B - ihana valaisin vaaleeseen kotiimme.

Miten kirjoittamisesta haaveileva osaisi aloittaa kirjoittamisprosessia ?

Peppiina
20/286 | 
klo 19:04 | 21.2.2018

B ois ihan super ihana.
Haluaisin tietää mitkä on sun kolme suurinta mutta vielä toteutumatonta unelmaa?

Johannaeh
23/286 | 
klo 19:04 | 21.2.2018

A ihana matto

Mihin haluaisit matkustaa seuraavaksi kotimaassa ja ulkomailla ja miksi?

SannaHei
25/286 | 
klo 19:05 | 21.2.2018

A olisi ihana!

Mitä kaipaat Helsingistä? Mielestäsi mikä on parasta sinussa?

Siru
26/286 | 
klo 19:05 | 21.2.2018

B :)
Onko sinulla vielä joku haave ammattiisi liittyen, minkä haluisit toteuttaa?

katriinan
28/286 | 
klo 19:09 | 21.2.2018

A olis ihana! Mitkä asiat sinussa yllättävät, kun sinuun tutustuu? Onko jotain mitä sinusta aina oletetaan, mutta ei todellakaan pidä paikkansa?

Jenppa1
29/286 | 
klo 19:09 | 21.2.2018

B miellyttää kovasti silmää :) Aiotko kertoa blogissa omista häävalmisteluista? Olisi ihanaa päästä mukaan häähumuun tätä kautta :)

Emiliaks
31/286 | 
klo 19:11 | 21.2.2018

A ja B, kumpikin on ihania.
Tee postaus mikä Tampereen paikka on sinulle tullut tärkeäksi?

Stee
33/286 | 
klo 19:11 | 21.2.2018

B! :) minkä valinnan ajattelet näin jälkeenpäin vaikuttaneen eniten tämän hetkiseen elämääsi?

Skon
39/286 | 
klo 19:17 | 21.2.2018

A - ihana matto
Millaisen elämätarinan kertoisit itsestäsi? Esimerkiksi 5 tärkein käännekohtaa.

Vierailija
43/286 | 
klo 19:20 | 21.2.2018

ehdottomasti tuo ihana valaisin, eli vaihtoehto b!

mitkä ovat suurimmat haaveesi? myös sellaiset mistä tiedät ettei ne voisi toteutua, mutta silti on kiva jossitella ja haaveilla :)

Inari M
44/286 | 
klo 19:20 | 21.2.2018

A

Mitä olet oppinu viimeisen kuukauden aikana?
Ja jatkokyssäri, mitä haluaisit opettaa muille tai muiden oppivan?

Vierailija
48/286 | 
klo 19:26 | 21.2.2018

Ei oo kovin montaa osallistujaa arvontaan, kun ei juuri kukaan laita sähköpostiosoitettaan pyydetyllä tavalla viestin lopuksi :D

Matto on kyllä hieno, mutta en tarvitse, joten en osallistu arvontaan :)

Sipeäijä
49/286 | 
klo 19:27 | 21.2.2018

Lamppu! Ostin just vahingossa ruman lampun uuteen asuntoon ja voisin mielelläni vaihtaa tohon :D

J-J
53/286 | 
klo 19:29 | 21.2.2018

B on ihana! Mikä kotimaisista vaatemerkeistä/brändeistä on tällä hetkellä oma suosikkisi ja miksi? :)

Ray of light
56/286 | 
klo 19:30 | 21.2.2018

B ehdottomasti, koska kevättä kohden enimmät värit pitää karsia asunnosta pois, jotta luonnon valolle, väreille ja elonmerkeille jää tilaa.
Blogipostausta toivoisin eri kaupunkien brunssipaikkojen ehdottomat suosikit ja inhokit, perustelujen kera :)

333va
57/286 | 
klo 19:34 | 21.2.2018

B - tuo valaisin sopisi täydellisesti meille :).

Millaisia työpäiväsi ovat yleensä ja kuinka päädyit nykyiseen työpaikkaasi?

eevupa
60/286 | 
klo 19:35 | 21.2.2018

Vaikea valinta mut B! Ja kyssäriki ... Teijän hääsuunnitelmista ois mukava kuulla ja saaha tietää kuinka tää Kolmistaa blogi alunperi sai alkunsa.

Madde2
61/286 | 
klo 19:38 | 21.2.2018

B, aivan ihana :)

Pidätkö eläimistä, haaveiletko jostain lemmikistä? (Mistä?)

Maikk1
64/286 | 
klo 19:40 | 21.2.2018

Hmmm. Vaikea valinta A:n ja B:n väliltä, mutta jos on valittava ehkä B.

Kaipaatko takaisin Helsinkiin?

Mihu
66/286 | 
klo 19:40 | 21.2.2018

B, kyseinen lamppu olisi nappijuttu yhteen uuden kodin huoneeseen, jossa vielä roikkuu remontin jäljiltä remppavalaisin.

Miten aikoinaan päätit alkaa kirjoittaa blogia?

Kipaus
67/286 | 
klo 19:42 | 21.2.2018

B Aarikan valaisin. Tyttären huoneeseen menisi.

Kysymys kuuluu, että kuinka paljon teet töitä päivässä tunteina?

Sarppeli
70/286 | 
klo 19:49 | 21.2.2018

Aivan ehdottomasti B!
Koetko ahdistavana tämän ”kaikki tai ei mitään”-ajattelumallin ekologisen elämäntavan saavuttelussa? Kannatatko nimenomaan pienin askelin etenemistä kohta ”parempaa” tulevaisuutta?:)

Satun
71/286 | 
klo 19:49 | 21.2.2018

B Aarikan valaisin ollut haaveissa pitkään, puoliso ei vaan ole lämmennyt lampulle. Mikä sen parempaa kuin voittaa se niin ei voi mutista vastaan :D

Mikä on yllättänyt Tampereessa positiivisesti ja negatiivisesti?

Vierailija
76/286 | 
klo 20:02 | 21.2.2018

Valinta on selkeä B.
Mitä vierailukohteita suosittelet Tampereeelle tulijoille?

MarikaP
84/286 | 
klo 20:22 | 21.2.2018

A/ miltä uusi kotikaupunki tuntuu nyt kun aikaa muutosta on jo kulunut pidemmän aikaa?

JonnaV
85/286 | 
klo 20:23 | 21.2.2018

A. Mitkä ovat lempipaikkasi Tampereella, joita suosittelisit muille juuri kaupunkiin muuttaneille?

eveliinamy
89/286 | 
klo 20:36 | 21.2.2018

Hei, jos arpaonni osuu valintani olisi ehdottomasti kaunis C !

Minkä lapsuuden harrastuksen haluaisit aloittaa uudestaan?

Kaikkinimimerkitonvarattu
94/286 | 
klo 20:38 | 21.2.2018

B
Olen tätä meinannut kysyä jo aiemmin, mutta en ole halunnut vaikuttaa ilkeältä. No, kysyn nyt kuitenkin: Miksi kirjoitat usein ”lienee on” tms. esim. ”lienee löytyvät”? Onko tämä jotain murretta vai ainoastaan potentiaalin väärinkäyttöä (pitäisi olla ”lienee” tai ”löytynevät”)? En nyt muista, oletko tätä ilmaisua viime aikoina käyttänyt, mutta yhteen aikaan sitä oli teksteissäsi paljon. Tuskin oli nyt edes sellainen kysymys, johon haluat postauksessa vastata, mutta tämä on asia, joka itseäni on jäänyt vaivaamaan, koska tiedän, että olet(/olit) äidinkielen opettaja ja varmasti hallitset kieliopin, kun olet sitä opettanutkin.

Milu
96/286 | 
klo 20:44 | 21.2.2018

A
Tarkoittaako lupauksesi/tavoitteesi, että ostamistasi tuotteista 80 % ovat suomalaisia tuotteita, tuotteita kappalemääräisesti, rahamääräisesti vai jotenkin muuten esimerkiksi tuotteen valmistuksesta 80 % on Suomessa tehtyä työtä?
milka.ukkonen at hotmail.com

tR-85
97/286 | 
klo 20:45 | 21.2.2018

B olisi täydellinen.
Mitä esittelisit Tampereelta ihmiselle joka ei ole siellä ennen käynyt ja joka pitää sisustamisesta, lasten vaatteista ja kotimaisesta desingista?
tr-85@hotmail.com

Vierailija
99/286 | 
klo 20:53 | 21.2.2018

Mie valitsisin A:n! Saako sähköposti olla tuossa omassa osiossaan? Miuta kiinnostaisi tietää, että miten siun mielestäs pitäisi reagoida suomalaisten nuorten huononevaan kielitaitoon? Onko siulla tähän jottain ammatillista näkemystä tai 'paloa' siihen että mitä pitäis tapahtua tän asian suhteen?

Vierailija
100/286 | 
klo 20:54 | 21.2.2018

B
Mitä vinkkejä antaisit ihmiselle, jolla on haaveena kirjoittaa joskus oma kirja?

hannani
104/286 | 
klo 21:38 | 21.2.2018

B. Mitkä ovat Tampereen hyvät puolet verrattuna pääkaupunkiseutuun? Mitä kaipaat Helsingistä?
(Haaveilen muutosta Tampereelle)

Lauraaa
108/286 | 
klo 22:58 | 21.2.2018

B!

Aiotko vielä joskus palata opettajan hommiin tai opiskella uuden ammatin? Missä näät itsesi 2028?

HS
109/286 | 
klo 23:23 | 21.2.2018

A, sopisi meidän eteiseen!
Tampereen parhaat ravintolat/kahvilat/brunssipaikat kiinnostaisi :)

Anskurock
112/286 | 
klo 2:12 | 22.2.2018

Mikä sai sinut lähtemään opettajakouluun (oliko se lapsuuden unelma-ammatti?) , ja miksi lopetit ne hommat? :)

B ehdottomasti, uuden kodin keittiö kaipaa sievää valaisinta!

Esterinen
116/286 | 
klo 4:54 | 22.2.2018

B

Mitkä ominaisuutesi ovat vahvistuneet tai ehkäpä muuttuneet niin opettajan ammatin kuin kirjoittajankin ammatin myötä?

Suvik
118/286 | 
klo 5:08 | 22.2.2018

A!!!
Kaipaatko jotain opettajantyössä? Ajatteletko meneväsi vielä jonain päivänä kouluun töihin?

VirpiT.
121/286 | 
klo 5:22 | 22.2.2018

B
Olisi mukavaa kuulla esim. mikä on lempipaikkasi kotonasi? Miksi? Ja tietenkin nähdä kuvia tästä kyseisestä paikasta/ sisustuksesta :)

Mukavaa kevättä

Ni ni
122/286 | 
klo 5:22 | 22.2.2018

A! Aiotko kirjoittaa hää-aiheisia postauksia omista valmisteluistanne? Niitä kiinnostaisi lukea:)

Heinäkuu
126/286 | 
klo 6:06 | 22.2.2018

Valintani olisi kaunis B. :)

Millaisesta paketista yliopisto-opiskelusi koostui? Oletko tyytyväinen kokonaisuuteen vai olisitko jälkikäteen ajateltuna lisännyt tai jättänyt jotain osioita?

nniinnaa
127/286 | 
klo 6:08 | 22.2.2018

B ois ihanin!
Mitä eroja huomaat Tampereella asumisessa verrattuna Helsinkiin?

iinja
130/286 | 
klo 6:32 | 22.2.2018

Valitsisin B, tuo valaisin on niin suloinen.
Mikä sua inspiroi ja mistä saat ammennat energiaa?
iinalankinen(a)gmail.com

Miiu
132/286 | 
klo 6:40 | 22.2.2018

A! Tuo matto sopisi hyvin eteiseen, siinä on tosi vanha ja ruma matto ollut jo pitkään.
Haluisitko vielä joskus palata helsinkiin asumaan?

Ninnili
134/286 | 
klo 6:53 | 22.2.2018

A

Uskotko, että elämä on tietyllä tapaa ennalta määrättyä, että joidenkin asioiden on vain pakko tapahtua, jotta voisimme oppia ja kasvaa henkisellä tasolla?

Tarja L.
137/286 | 
klo 7:05 | 22.2.2018

A
Miten kestät tilanteet, joissa pää lyö tyhjää ja pitäisi tuottaa tekstiä? Kysyn tätä koska haluaisin kirjoittaa enemmän, mutta koen hirveän tuskaisena tilanteet, joissa tuijotan tyhjää ruutua ja pää lyö yhtä tyhjää. Syntyykö kokemuksen myötä luottamus siihen, että toisena päivänä kulkee? :)

- Tarja-
tarja_72@hotmail.com

Aatu
141/286 | 
klo 7:13 | 22.2.2018

B -eli tuo kauan himoitsevani valaisin!

Mua on jääny askarruttamaan, löytyykö vinkkaamasi vihkokaupan tuotteita netistä? Vihkot on niin kauniita ja käytännöllisiä, että niitä pitäisi hommata itsellekkin

Rosmund
145/286 | 
klo 7:32 | 22.2.2018

Valaisin :) elikka B. Kysymykseni olisi, että olisiko jotain vinkkejä antaa tulevan koululaisen äitinä? Vinkkejä miten selvitä muutoksesta...

Daniella
149/286 | 
klo 8:05 | 22.2.2018

A <3 ja tarkoitan nyt mattoa, en miestäsi :D

Kaipaatko opetustyötä? Kiinnostaisiko jossain muodossa vielä toteuttaa ohjaus- tai opetustyötä, vaikka ei välttämättä koulumaailmassa? Mihin se voisi liittyä?

Heiniko
152/286 | 
klo 8:14 | 22.2.2018

B olis niin ihana! Olenkin haaveillut olohuoneen lampun uudistamisesta ja tuo lamppu olis siihen niin sopiva.
Ja haluan kysyä sellaista, että, onko blogin pitäminen vaikeuttanut tai aiheuttanut hankaluuksia yksityiselämässäsi?

Eeelina
153/286 | 
klo 8:21 | 22.2.2018

C eli Väre-tyyny olisi aivan upea!

Olen tulossa Tampereelle pitkästä aikaa viikonloppureissulle. Niinpä kysymykseni olisi, että mitä ravintolaa suosittelisit illalliselle? Onko Tampereelle auennut lähiaikoina joitain erityisen kiinnostavia uutuus-ravintoloita?

Iiiiiiiiris
155/286 | 
klo 8:39 | 22.2.2018

C! Tuo tyyny on aivan ihana ja sopisi erinomaisesti uuden nojatuolin kaveriksi

Kysymys: tietenkin hääsuunnitelmat kiinnostaa. Itsellä loppukesästä on omat häät minkälaisista häistä pidät perinteisistä vai vähän erilaisimmista (esim. ulkomailla)?

Vierailija
158/286 | 
klo 9:06 | 22.2.2018

A - tälle olisi paikkakin valmiina :)

Jos palaisit takaisin äidinkielenopettajan työhön, miten toteuttaisit toiminnallista opetusta äidinkielen saralla? Lisäksi onko äidinkielenopettajan työssä sellaisia elementtejä, joita tällä hetkellä kaipaat? :)

herttuainenleena@gmail.com

Vierailija
163/286 | 
klo 9:47 | 22.2.2018

Ehdottomasti tuo tyyny, eli C!
Ja kysymyspostauksessa kuulisin mielelläni missä toivoisit olevasi 5 vuoden kuluttua?

Pauliina Milla
165/286 | 
klo 10:15 | 22.2.2018

Valitsen B:n. :)
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt kun kirjoitat vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin?

ericaR
166/286 | 
klo 10:29 | 22.2.2018

Ehdottomasti vaihtoehto B!
Haluaisin tietää, että missä kahden alakouluikäisen kanssa kannattaisi Tampereen vierailulla käydä? Muuallakin kuin Särkänniemessä.....

-M
167/286 | 
klo 10:40 | 22.2.2018

Apua, nuo kaikki on ihania! Voisin ottaa jokaisen nuista :D mutta jos pakko valita yksi, ehkä se olisi matto uuteen kotiimme.

Mikä on parasta äitiydessä entä haastavinta? Mitä ajattelet lapsesi sisarettomuudesta, hän kun on ainokainen ja sinulla itsellä useampi sisarus ja ymmärtääkseni olette kovin läheisiä. Kipuiletko tai oletko kipuillut asiaa koskaan vai onko se ihan hyvä teille, sinulle ja tyttärellesi? :)

itse välillä mietin olisinko erilainen äiti, jos kohta kolmen sijaan lapsia olisikin vain yksi. Olisinko enemmän läsnä kullekin yksilönä, olisiko heitä helpompi huomioida, syvemmin yksilöinä. Toki kovasti pyrin siihen nytkin ja itsehän olen halunnut useamman lapsen, mutta välillä kun iskee riittämättömyys ja kädet eivät riitä, itse kipuilen edellä mainittuja asioita. Varmasti kuitenki molemmissa omat puolensa ja ainahan näitä asioita ei itse voi päättää <3

(Pitikö spostiosoite laittaa siis julkisesti kommenttiin vai vain sinulle näkyväksi spostikohtaan kommenttia jättäessä..?)

Anujo
168/286 | 
klo 10:52 | 22.2.2018

A, tämä matto olisi täydellinen meille
Tampere on meidän perheen jokakesäinen kohde, joten kiinnostaisi kuulla sinun vinkit lapsiperheen Tampere-lomalle.

AugustSeptember
169/286 | 
klo 10:58 | 22.2.2018

Vaihtoehto A.

Mitkä asiat yllättivät sinut Tampereessa positiivisesti/negatiivisesti?

pikkiriikkinen
170/286 | 
klo 10:58 | 22.2.2018

B on suosikkini ja sopisi uuteen kotiimme mainiosti! :)

Millaiseksi kuvittelet elämäsi 5 vuoden päästä olevan? :)

Jebupupu
172/286 | 
klo 11:42 | 22.2.2018

B!
Kuinka kirja kirjoitetaan, miten juoni rakentuu kokonaisen kirjan pituiseksi?

Toinen luokanope
173/286 | 
klo 12:31 | 22.2.2018

B - ihana valaisin, sopisi somasti meidän uuteen kotiin :)
Millaisessa elämäntilanteessa näet itsesi ja perheesi seitsemän vuoden kuluttua? - Olisi mukava lukea enemmän henkilökohtaisista asioista (häät, tulevaisuudensuunnitelmat, lapsihaaveet), vaikka ymmärrän, että nehän ovat nimenomaan henkilökohtaisia, eikä kaikkea halua jakaa puolen maailman kanssa. Mutta kysynpä rohkeasti kuitenkin.
reetta.kylmakoski(a)gmail.com

Blonette
181/286 | 
klo 14:30 | 22.2.2018

B.

Haluaisin kuulla vinkkisi (opetus)työstä/ylipäätään työstä aiheutuvan stressin hallintaan :)

Selina1991
191/286 | 
klo 16:47 | 22.2.2018

B. Aivan ihana valaisin ja sopisi meidän kotiin hyvin :) kysyisin tällaisen tylsän kysymyksen mutta mikä on voima-biisisi?

EmmiL
195/286 | 
klo 17:59 | 22.2.2018

Aarikan valaisin eli B on mun suosikki! Oletko joskus haaveillut jonkun muun aineen kuin äidinkielen opettamisesta?

Sisi-
199/286 | 
klo 18:53 | 22.2.2018

A!

Kysymys: Miten aloitit työurasi? Eli kerro kolmesta ensimmäisestä työpaikastasi.

Vierailija
201/286 | 
klo 19:14 | 22.2.2018

B. Lamppu olisi ihana 40-v lahja itselleni.

Oletko saanut ystäviä uudessa kotikaupungissa ja miten hoidat vanhoja ystävyyssuhteita?

Riibuska
210/286 | 
klo 21:02 | 22.2.2018

Lamppu olisi aivan ihana, mutta olen hamstrannut niitä jo aivan liikaa... :)

Eli A, matto kävisi superisti uuden kodin eteiseen!

Haavailetko toisesta lapsesta?

Jossu. M.
211/286 | 
klo 21:16 | 22.2.2018

B. Aarikan lamppu on ihana!

Aiotko palata opettajaksi vielä jossain kohtaa ja mitä mahdollisesti ikävöit niistä hommista?

Olivia.N
213/286 | 
klo 23:00 | 22.2.2018

A.

Jos voittaisit lotossa 90 miljoonaa, mitkä olisi 3 ensimmäistä asiaa, mitä tekisit?

floralys—
215/286 | 
klo 4:28 | 23.2.2018

A. En ole ehtinyt asuntooni vielä mattoja ostamaan :)

Voisitko kuvitella tekeväsi joskus vierailuja eri seminaareissa/tilaisuuksissa, jossa puhuisit bloggaamisesta ja mikä on tehnyt sinusta menestyvän bloggaajan?

Maarit
216/286 | 
klo 5:23 | 23.2.2018

B ois ihana. Ois jopa paikka sille ...
Paljasjalkasena tamperelaisena kysyn,viihdytkö Tampereella hyvin vai erittäin hyvin ja miksi ? <3

Mimmukka
219/286 | 
klo 7:03 | 23.2.2018

B:tä olen ihaillut jo vuosia, mutta rahatilanne ei ole antanut myöten.
Kysymys:inspiraatiosi kevääksi/kesäksi 2018? Esim. sisustus, fiilis, muoti, jne.

Mxxaria
221/286 | 
klo 7:51 | 23.2.2018

A - Aivan ihana matto!

Minua kiinnostaisi tietää, että oletko ajatellut palaavasi tavalla tai toisella opettajan työhön, olisiko sinulla ajatuksia tai mahdollisuuksia yhdistää koulutuksesti ja blogi/kirjamaailma yhteen? Konsultin tai vastaavaan työhön viittaan.

mxxaria@gmail.com

Heidi.j
222/286 | 
klo 7:51 | 23.2.2018

Valitsisin tuon maton eli A. :)

Mihin kaupunkiin haluaisit matkustaa seuraavaksi?

JennaO
225/286 | 
klo 9:18 | 23.2.2018

A :) Tämän tyylisestä matosta olen haaveillut sängyn viereen. Sopisi ihanasti meidän makuuhuoneen tunnelmaan.

Mikä on suurin haaveesi bloggaamisen saralla?

Annafiinu
230/286 | 
klo 12:28 | 23.2.2018

B olisi ihana : )
Mikä olisi sellainen suomalainen paikka, jonne haluaisit matkustaa?

Miuku84
231/286 | 
klo 12:45 | 23.2.2018

No B) Aarikan valaisin tietty!!
Itse toivoisin taas näin kevään korvalla vinkkejä lasten ulkoiluvaatetukseen liittyen :)

Amme
241/286 | 
klo 19:57 | 23.2.2018

B!

Jos lopettaisit työssäsi vuoden päästä, mikä olisi todennäköisin syy?

Emma.karoliina.Wallen (at) Gmail.com

Susutin
243/286 | 
klo 21:15 | 23.2.2018

A - rakastan mattoja, niillä saa kodin ilmeen muutettua pienellä vaivalla Bloggaamisen paras anti itsellesi?

Hilppu
248/286 | 
klo 22:58 | 23.2.2018

B, ois aivan ihana uuteen kotiin!

Mitkä ovat keittiösi kolme parasta esinettä?

Vierailija
249/286 | 
klo 5:29 | 24.2.2018

B. Mitä arkista asiaa kaipaat opettajan arjessa verrattuna nykyiseen arkeesi?
heilee(a)netti.fi

-MaRiKa-
252/286 | 
klo 8:46 | 24.2.2018

B ehdottomasti!!!

Mitkä vinkit antaisit lapsiperheen onnistuneeseen Tampereen matkaan? Nähtävyydet/aktiviteetit Tampereella?

Annukka112
253/286 | 
klo 8:49 | 24.2.2018

A! Valaisin on aivan ihana, mutta matto tulisi oikeasti tarpeeseen.

Haluaisin kuulla enemmän opiskeluhistoriastasi. Millainen opiskelija olit lukiossa, millainen yliopistossa? Mikä sai sinut hakemaan yliopistoon valitsemallesi alalle ja miksi sinusta tuli alunperin opettaja?

Tsasse
254/286 | 
klo 9:29 | 24.2.2018

A eli matto! Ihana ja sopis meidän uuteen kotiin :)

Kiinnostais tietää, haluaisitko lisää lapsia.

ET
256/286 | 
klo 11:21 | 24.2.2018

C, ihana tyyny! Mikä on yllättänyt Tampereessa positiivisesti, kaipaatko jotain Helsingistä?

MillaK
259/286 | 
klo 17:28 | 24.2.2018

Makuuhuoneesta puuttuu vielä valaisin ja sen takia vaihtoehto B olis aivan loistava!

Kysyä voisin vaikkapa sitä, että onko elämässäsi sellaisia arvoja, jotka ovat siirtyneet vanhemmiltasi sinulle?

mkormilainen@gmail.com

ElinaP
261/286 | 
klo 19:53 | 24.2.2018

A - matto sopisi hyvin meidän kotiin :)

Olet pieneltä kylältä kotoisin mutta et kuitenkaan julkaisujesi perusteella vietä aikaa luonnossa: mitä luonto merkitsee sinulle?

Sannamarianna
271/286 | 
klo 13:00 | 25.2.2018

B

Oisko antaa lisää sokerittomien herkkujen reseptejä? :)

sannamaria77 at gmail.com

kahvikissanen
272/286 | 
klo 14:54 | 25.2.2018

B olisi vallan ihana :)
Mikä blogin pitämisessä on parasta?
liepukka2009 (at) windowslive.com

Laura T
273/286 | 
klo 16:32 | 25.2.2018

A) matto on aivan I-H-A-N-A!
Kiinnostaisi tietää, mitkä ovat Tampereen parhaat vierailukohteet? Tämä siis silmällä pitäen omia kevään/kesän reissuja. :)

Sonjaaem
klo 19:11 | 25.2.2018

Kysymys unohtui. Kuinka usein käyt kosmetologilla ja mitä kosmetelogia suosittelisit Tampereelta?

Outiju
277/286 | 
klo 19:08 | 25.2.2018

A. matto. Käytkö kuinka usein ulkona syömässä? Ja onko vuoden ajalla vaikutusta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmistaan

Päivä elämästäni: Pommiin nukkumista, aukinainen sepalus ja työintoa!

klo 18:30 | 20.2.2018

IMG_20180219_072211.jpg
IMG_20180219_072211.jpg

IMG_20180219_073214.jpg
IMG_20180219_073214.jpg

IMG_20180219_080949.jpg
IMG_20180219_080949.jpg

IMG_20180219_100430.jpg
IMG_20180219_100430.jpg

IMG_20180219_103551.jpg
IMG_20180219_103551.jpg

IMG_20180219_104954_BURST001_COVER.jpg
IMG_20180219_104954_BURST001_COVER.jpg

IMG_20180219_122756.jpg
IMG_20180219_122756.jpg

IMG_20180219_124428.jpg
IMG_20180219_124428.jpg

IMG_20180220_073059.jpg
IMG_20180220_073059.jpg

IMG_20180220_073140.jpg
IMG_20180220_073140.jpg

Maanantai klo 7.11 herään säpsähtäen, kurkistan kännykkää ja kiljaisen kauhuissani: ”Me ollaan myöhässä!”. A pomppaa ylös, tarkistaa oman puhelimensa ja noituu. Totta se on! Olemme nukkuneet yli tunnin yliaikaa. A:n pitäisi olla jo matkalla töihin, minun reippaasti jo valmistautumassa päivään.

F on poikkeuksellisesti isällään maanantai-iltapäivään, joten tuo luonnollinen biologinen herätyskellokaan ei ole kiskonut meitä ylös. Edelleenkin on mysteeri, miksi kännykän herätys ei ole soinut, vaikka kaikki asetukset, ajastukset ja äänet on kunnossa.

A kiskoo kamat niskaansa varmasti alle viiden minuutin, minä alan tehdä pikameikkiä ja hörpin samalla kahvia. Tänä aamuna ei todella ehdi salille, kuten alkuperäinen suunnitelma oli. Kasassa odottava liikkavaatevarustus vaihtuu nopeasti kaapista revittyyn neuleeseen ja farkkuihin. Ja kun kipitän 45 minuutin päästä bussille, toivon, että olen muistanut ottaa kaiken tarpeellisen mukaan.

Olen juna-asemalla lopulta ihan hyvissä ajoin. Tajuan, että minulla on kauhea nälkä. Ne pari chia-puurolusikallista, jotka ehdin kotona suuhuni lappaa, ei riitä mihinkään. Harmittaa, että päivä on pitänyt aloittaa näin hutiloiden.

Istuudun junaan, matkalla Helsinki. Olen sopinut päivälle tapaamisen kirjakustantamoni markkinoinnin kanssa, sekä yhden tapaamisen uuden blogikumppanini kanssa. Kokoan matkalla junassa valmistelua molempiin tapaamisiin, kirjoitan PMS-postauksen, juon kahvia ja syön ravintolavaunun kaurapuuroa. Kun verensokerit ja kiirehoppuolo kehossa on saatu tasaantumaan, päätän, että alan nauttia tästä päivästä. Edessä on monta mielenkiintoista juttua, kivaa ihmistä ja lopulta vielä tyttären nappaaminen paluujunassa mukaan kotiin.

Paitsi. Kun nousen ylös ravintolavaunun penkistä, tajuan, että minulla oli siinä aamukiireessä jäänyt laittamatta farkkujen vetoketju kiinni. Olen kyllä sulkenut korkeavyötäröisten farkkujeni napin, mutta sepalus retkottaa täysin avonaisena. En voi kun vetäistä vetoketjun kiinni ja jatkaa matkaa.

Helsingin päässä nappaan steissin edestä sporan kustantamolleni. En ole tämän nykyisen kirjan kanssa käynyt kertaakaan fyysisesti Bazarilla, vaan kaikki asiat sopimuksesta kustannustoimittajan kanssa tehtyyn yhteistyöhön, on hoidettu sähköisesti tai etanapostilla. Bazarille meno kuitenkin muistuttaa kivasti siitä, että muutaman kuukauden päästä toinen romaanini on ihan oikeasti ulkona ja luettavissa. Tulee ihan loistava fiilis kaikesta siitä, mitä ollaan Bazarin kanssa yhdessä saatu aikaiseksi ja mitä vielä nyt keväällä kirjan tiimoilta tapahtuu. En malta odottaa julkaisua!

Bazarilta suuntaan päivän toiseen tapaamiseen. En vielä voi oikein kertoa, mistä brändistä on kyse, mutta sen voin sanoa, että yhteistyöstä tämän merkin kanssa tulee jo näillä tiedoilla ihan huippua. Taas yksi syy siihen, miksi rakastan työtäni. Ilman blogia jäisi niin moni kiva kontakti, oppi ja puuha kokematta.

Kipaisen nopeasti Mokossa lounaalla ja ihastelen kaikkea sitä kaunista, jota liikkeessä on myynnissä. Alan himoita tuollaisia kuvassa näkyviä kapeaa (kirja)hyllyä kotiinkin. Vaan minne ihmeeseen sellaiset edes sijoittaisi? 

Kun suuntaan kolmen maissa keskustaan, tytär saapuu aivan kohta kasseineen treffipaikkaan. Hassua, miten F:n ei tarvitse olla kuin pari yötä reissussa, niin minusta tuntuu, että hän olisi kasvanut ihan valtavasti. Tekee mieli pussailla niin paljon, että F:ää jo nolottaa.

Istutaan junassa ja kuunnellaan vieretysten BookBeatista uutta Paula Norosen Yökoulu-sarjaa. Höpistään isiviikonlopun tapaamisista ja suunnitellaan jo perjantaina alkavaa hiihtolomaa. Koska A:lla ei ole lomaa, minä ja F suuntaamme perjantaina kahdestaan Keski-Suomen mummolaan. Pohditaan, voisiko Häkärinteiltä ottaa lomalla lumilautaopettajan. Meille molemmille.

Matka Helsingistä Tampereelle menee hirveän nopeasti. Tampereen asemalla meitä odottaa jo A, kymmenen minuutin päästä juna-asemalle tulosta ollaan jo kotona.

Kotona F haluaa höpistä kaikki reissukuulumiset toistamiseen. Tehdään ruokaa, puretaan matkalaukku, pestään neitosen pyykkiä ja laskeudutaan arkeen. F nukahtaa kasilta, me aikuiset kympin jälkeen. Kun minut herätetään tähän tiistaiaamuun, kello on vasta 6.02, vaikka saisi todellisuudessa nukkua puolikasiin. Huomaa, että biologinen herätyskello on saapunut taas kotiin.

-Karoliina-

Tallenna  
Tallenna  

Kommentit (7)

Vierailija
2/7 | 
klo 13:51 | 21.2.2018

Tuttua hommaa, kaikista pahin oli joulun alla kun heräsimme klo 8 kun tyttären päiväkodin joulujuhla alkoi klo 8.30. En voi kuvitella mikä morkkis olisi jäänyt jos ois myöhästytty kun niin olivat harjoitelleet koko kuukauden.
Mutta ehdittiin kahden muksun kanssa paikalle ajoissa, aivan käsittämätöntä miten lapset pystyy tsemppaamaan silloin kun oikeasti täytyy :)

Bamboosaaahh
3/7 | 
klo 21:23 | 21.2.2018

Ihanaa, paljon aidommat kuvat postauksessa kuin yleensä! Ne asetellut ja liian "järjestetyt" kuvat eivät ole kauniita, nämä olivat! Ja teksti oli kiva :) nyt on viimeisen parin viikon aikana ollut kivoja postauksia, rennompia ja mukavampia lukea! Jes!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kolmistaan

Hormonien viemää

klo 18:30 | 19.2.2018

Kuvitus.jpg
Kuvitus.jpg

Tänä aamuna paistoi aurinko. Sisäisesti ja ulkosalla. Olin tarmoa täynnä. Innolla aloittamassa työpäivää. Ja viikkoa. Tein päähäni ja paperille listoja siitä, mitä asioita viikko toisi tullessaan ja mitä pitäisi hoitaa. Katse kääntyi myös vielä viime viikkoon. Miksi ihmeessä en ollut perjantaina vastannut niihin sähköposteihin, joihin olisi pitänyt? Miten olinkaan ollut niin saamaton koko viikonlopun, vaikka edessä oli ollut täysin aikatauluton lapsivapaa viikonloppu, jolloin olisi voinut tehdä vähän muutakin kuin vaan maata ja syödä?

Tunteeni, tarmoni ja ajatukseni edustivat tänä aamuna sitä, mitä minä yleensä olen. Eteenpäin menevä ja positiivinen. Ja vieläpä se tyyppi, joka lähtökohtaisesti ärsyyntyy vetelehtimisestä, turhasta hitaudesta ja valittamisesta ilman pätevää syytä. Siis siitä, jollainen olin itse ollut koko edellisen viikonlopun.

Kylässä oli nimittäin taas kerran ollut sellainen PMS-mörkö, että täytyi ihan ihmetellä, oliko niissä tiloissa laahustava nainen todella ollut minä. Vaikka mitä sitä enää kummastelemaan. Minulla on ollut menkat elämässäni enemmän kuin puolet elinvuosistani, joten luulisi, että noihin parin päivän henkisiin mahalaskuihin olisi edes jotenkin tottunut. Mutta eipä vaan ole. Joka kerta ne osaavat yllättää ja hämmentää! Jälkikäteen harmittaa. Miksi olin taas uinut niin synkissä vesissä, kun mikään ei ollut edes ollut huonosti? Mistä ihmeestä kaikki ne synkkyydet oikein pursuavat, jotka kuitenkin ovat kahden päivän päästä jo aivan merkityksettömiä?

Kirjoitin viime syksynä tyypillisestä menkkapäivästä. Siitä perinteisestä, jossa muutun päiväksi tai pariksi hirviöksi. Vaikka usein näin jälkikäteen – kuten vaikka tuota tekstiä kirjoittaessa – asia ja alkukuukautisten dramaattisuuteni vähän naurattaa, on tällainen hormonien vallassa eläminen alkanut jo vähän turhauttaa minua. Olen tajunnut, että vaikka täällä nykymaailmassa voikin tehdä vaikka mitä ihmiskehon fiilauksia, ohjailla hormoneita lääkkein tai piilottaa vaikkapa kuukautisvuodon sisuksiinsa apuvälinein niin, etteivät veret valu reittä pitkin kuten esi-isänaisillamme aikanaan, olemme – ainakin moni meistä – edelleen polvillamme biologian edessä. Siinä se munasarjatoiminta tekee meidät vihaisiksi, herkiksi, dramaattisiksi ja kolottaviksi, eikä lopulta – jos kohtuullisen luomuna haluaa mennä – ole juuri mitään tehtävissä.

Olen alkanut pohtia, olenko ollut tällainen menkkahirviö aina. Ja tajusin, että kyllä minä olen. En ole vain aikaisemmin osannut liittää tunteitani niin vahvasti hormoneihin kiinni. Nuorempana ehkä ajattelin synkkien hetkien liittyvän vaan omaan melankoliaani. Nyt tajuan, että melankolia – joka tietysti on yksi osa minua – tulee esiin nimenomaa kuukautisten aikaan.

Näin kolmekymppisenä, jolloin olen alkanut kiinnostua yhtä enemmän henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistani, olen alkanut nähdä myös PMS-oireet yhä vahvemmin. Vahvempana erona johonkin toiseen. Kontrasti ”oikean” minän ja kuukautisminän välillä kun on niin suuri. Olen alkanut tajuta, että syy joidenkin päivien saamattomuuteeni, negatiiviseen ajattelumalliin, itkuherkkyyteen, huonoon itsetuntoon ja kaikkeen muuhun mahdollisimman epäimartelevaan – joka kuitenkin katoaa yhtä nopeasti kuin on tullutkin – liittyykin hormoneihini.

Toisaalta tämän oivalluksen tekeminen on tavallaan aika vapauttavaa. Se, missä ennen olen ajatellut minussa olevan vikaa, olenkin nyt ymmärtänyt, etten voikaan hallita kaikkea. Edes itsessäni! Se on samanaikaisesti pelottavaa ja huojentavaa.

En ole keksinyt itselleni oikeastaan mitään muuta keinoa hallita PMS-synkkyyttä kuin liikunta. Vaikka lenkille lähteminen paskoissa fiiliksissä on toki sata kertaa vaikeampaa kuin normioloissa, sinne pakotettua itsensä aina ymmärtää, kuinka tärkeää ne liikunnassa vapautuneet hyvän olon hormonit – varsinkin tuossa tilassa – ovatkaan. En väitä, että lenkiltä palaisi tuolloinkaan se hymy huulilla hihkuva positiivisuuden perikuva, mutta aina ne synkimmät olot tulee hikoiltua ulos.

Noh! Nyt olisi jonkinlaisen vertaistuen paikka. Miten te hyväksytte itsessänne hormoonimöröt? Tai onko jokin vinkki, jolla syöksylaskuja saisi paremmin loivennettua?

-Karoliina-

Kuva: Johanna Alanko

 

 

Tallenna  
Tallenna  

Kommentit (49)

Daniella
1/49 | 
klo 18:48 | 19.2.2018

Ei kyllä ole varsinaisesti antaa vinkkejä. Päinvastoin odotan innolla jos keksit lisää ei-keinotekoisia keinoja liikunnan rinnalle :D itse tosiaan vetelen kierukalla ja toistaiseksi olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Sopii minulle tosi hyvin, ei tietoakaan mistään menkkahirviöstä ja vuodotkin ovat oikeastaan loppuneet reilu vuoden käytön jälkeen. Joskus tulee pari päivää jotain tuhrua, mutta niin vähän etten välttämättä viitsi edes suojaa käyttää.

Tokikaan en ole kierukasta luopumassa ehkäisyn takia, vaikka menkkojen kanssa oppisi elämään sovussa. On se niin näppärä ja huoleton. Vaikka välillä käy mielessä, että mitä jos se ei toimikaan ja tulen raskaaksi. Koska lapsiluku on TODELLAKIN täynnä, tämä on alkanut tuntua hurjalta pellolta kun itse ei edes näe koko vehjettä! Pillereiden kanssa sokeasti vain luotti kun kerran oli itse pillerin nielaissut.

Toisaalta olen myös vakavasti harkinnut kohdun ym. poistoa jossain vaiheessa. Suvussani on parikin kohdunkaulansyöpäkuolemaa ja vaikka se ei liene suoraan perinnöllinen, on tapaukset herättänyt kaikenlaisia ajatuksia. Sitten olisikin ihan toisenlaiset hormonimurheet edessä.

Karoliina Sallinen
klo 8:50 | 21.2.2018

Voin vaan kuvitella. Koska vaikka moni ehkäisykeino on hyvin todennäköisesti toimiva, harva on 100% varma. 

Vierailija
2/49 | 
klo 19:01 | 19.2.2018

Monista nettilähteistä olen lukenut, että pms-oireet usein pahenee 35-ikävuoden paikkeilla. Itse ainakin olen huomannut tämän selvästi. Nyt olen 34 ja oireilu on pahentunut parin viime vuoden aikana. Oireet on psyykkisten lisäksi fyysisiä; nälkä, turvotus, ilmavaivat, ummetus ja ripuli vuoronperään. Ja sama setti sitten uudestaan, kun alkaa menkat :/

Nää oireet on niin pahat nykyisin, että olen päättänyt laittaa kuparikierukan vaihtoon ja kokeilla hormonikierukkaa, jos sillä saisin kuukautiset pois ja olo helpottaisi. Harmittaa kyllä, kun mielelläni olisin ilman ylimääräisiä hormoneita, mutta pakko on jotain kokeilla, kun ei enää omien hormonien kanssa pärjää.

Liikunta auttaa oikeasti, se on paras keino helpottaa oloa!

Karoliina Sallinen
klo 8:51 | 21.2.2018

Voi jumpe! Eli pahemmat ajat on vielä edessä ;) Ensi kuussa 33, joten hyvää vauhtia tässä ollaan vanhenemassa.

Se on juurikin tuo tasapainoilu olojen ja luomun/ei-luomun välissä. 

IamHenna
3/49 | 
klo 19:59 | 19.2.2018

Samoja fiiliksiä myös täällä. Liikunta todellakin auttaa, vaikka treeni ei jostain syystä tunnu noina päivinä juuri kulkevan. Mutta kun edes jotain jumppaa on saanut tehtyä, olo on todellakin parempi. Tässä kolmekymppisenä oireet ovat vaan pahentuneet.

Viime kuussa itkin ja jumppasin kun samaan aikaan kaikki harmitti, mutta oli pakko saada tehtyä jotain! :D

Mieskin on alkanut päästä perille Pms- oireistani: "Ainiin, siksi olet ollu tollanen "hullu" kun sullahan alkaa menkat."
Jep,jep hullu pms-akka nostaa näinä päivinä taas päätään.

Kuulisin niin mielelläni myös helpotusvinkeistä tähän oloon!

Karoliina Sallinen
klo 8:52 | 21.2.2018

"Viime kuussa itkin ja jumppasin kun samaan aikaan kaikki harmitti" - Voi sinua! Kuulostaa hyvin tutulle! Sympatiat siis täältä! 

sanniiis
4/49 | 
klo 19:59 | 19.2.2018

Mulla täysin sama, ollut aina. Kokeilin kaikkia mahdollisia hormoniehkäsymenetelmiä ja vaihdoin kun oireet vaan paheni ja hormoneista tuli muutenkin hirveä olo. Olin jo epätoivoissani kun tuntui että suhteet menivät pilalle ja joka kuukausi vietin päiviä sängyssä poraten hirveää oloa. Mutta sitten menin lääkärille joka ehdotti masennuslääkkeitä, joita syön tällä hetkellä viitenä päivänä kuukaudessa. Oli jotain aivan uskomatonta kun lääkkeiden aloittamisen jälkeen tuli menkat, enkä itkenytkään, pääsin sängystä ylös, en huutanut poikaystävälle tai saanut paniikkikohtauksia. Harmittaa vaan että meni niin pitkään aloittaa lääkitys, koska elämänlaatuni on varmaan kymmenkertaistunut mielialalääkkeiden avulla. Kiitos tästä aiheesta, olen itse yrittänyt puhua kaikille kavereille ja olla avoin siitä että olen alkanut syömään lääkkeitä, koska jos kukaan ei tästä puhu niin mistä sitä voi tietää onko se normaalia vai ei.

Help
klo 9:54 | 20.2.2018

Haluaisin kysyä mitä masennuslääkettä voi syödä muutaman päivän kuukaudesta, ”kuurina”? Yleensähän mielialalääkkeet aloitetaan porrastetusti, ja niiden vaikutuksen huomaa vasta kuukauden syömisen jälkeen. Mielelläni hommaisin itsellenikin saman lääkityksen!!

sanniiiis
klo 11:54 | 20.2.2018

Itse syön fluoxetiinia mutta erittäin suurina määrinä (oisko 60mg) ovulaation jälkeen menkkojen alkuun asti. Koska määrät on niin suuria, se tosiaan pysyy elimistössä niin että sitä ei tarvitse syödä joka päivä, näin lääkärini minulle selitti. Mutta lääkärini kanssa tästä juteltiin juuri tänään (juuri kävin uusimassa reseptin ja juttelemassa että miten menee) tällä ei välttämättä ole väliä - olen itse ennen syönyt päivittäin mutta hyvin pieninä määrinä (10mg) vaikka PMS oireita ei tule kuin muutamana päivänä kuukaudessa. Ja ne ei siis vaikuta mitenkään negatiivisesti "normaaleina" päivinä, vaikka tuntuihan se oudolta syödä mielialalääkkeitä päivittäin kun ongelmat rajoittui siihen 5-7 päivään. Oma kokemus erittäin positiivinen, enkä ole huomannut mitään eroa näiden kahden eri tavan välillä. Asun Briteissä, mutta suosittelen kyseleemään lääkäriltä olisiko tämä mahdollisuus, koska itsellä se on vaikuttanut elämänlaatuun niin positiviisesti :)

Help
klo 19:50 | 20.2.2018

Kiitos sinulle! Täytyypä jutella lääkärissä, olisiko tuollainen mahdollista täällä Suomessakin!

Nanana
klo 20:07 | 20.2.2018

Todellakin, pitää selvitellä. Oma tilanne on myös Pms-aikaan sen verran vakava, että jos siihen joku lääke auttaisi, niin olisin aivan mielettömän kiitollinen. Edellisen kerran tuli taas niin hirveitä itsetuhoisia fiiliksiä, ettei mitään järkeä. En ole sellainen tavallisesti.

Karoliina Sallinen
klo 8:54 | 21.2.2018

Kiitos sanniiikselle avauksesta ja kaikille alle kommentoineille. Tämmöinen avoin keskustelu aiheesta on ihan parasta <3 Kiitos! 

Tennarityttö
5/49 | 
klo 5:49 | 20.2.2018

Minusta taas on jotenkin tosi siistiä seurata omia fiiliksiäni kierron eri vaiheissa, enkä missään tapauksessa vaihtaisi tätä siihen, että joka päivä olisi samanlainen olo. :D On helpottava tietää, että kaikki ne tunnekuohut ja aallonpohjat on ohimeneviä, ja olen opetellut erottelemaan, mikä osa harmituksesta mahtaa olla PMS:ää ja mikä oikeasti saattaa olla vähän pielessä. Usein PMS-ylireagoinnin jälkeen hoksaan, että sitä harmittavaa asiaa - tai joskus omaa suhtautumista asioihin - kannattaakin muuttaa.

Olen myös opetellut hyväksymään, että aina ei tarvitse olla hyvällä tuulella ja läheisille voi kertoa jos on huono päivä, vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Liikunta auttaa, mutta usein myös jään sohvalle suklaan kanssa vellomaan kurjuuteen. :D Ohimeneväähän se kuitenkin on. Minua auttaa myös se että menen miehen lähelle ja kainaloon, vaikka ei ensin yhtään olisi sellainen olo. Se parantaa kuitenkin oloa aina :)

Karoliina Sallinen
klo 8:55 | 21.2.2018

Olet tuossakin oikeassa. Minusta kierron seuraaminen KAIKKINA MUINA kuukauden hetkinä on kanssa hauskaa. On ihana huomata, että vaikka moni asia maailmassa ja omassa elämässä on jo vieraantunut luonnosta, tämä asia on ja pysyy. 

Suttastiina
6/49 | 
klo 5:53 | 20.2.2018

Olisi oikein ihana vakuuttaa iän tuomalla kokemuksella, että PMS helpottuu, mutta omien kokemusten mukaan se ei välttämättä sitä tee.
Itse olin oikeasti Hirviö PMS-viikolla- astiat lentelivät ja sanan säilä viuhui tiuhaan. Mulla hormoonihäröily tuli ulos puhtaasti raivona ja suorastaan vihana. Onneksi minäkin sanniisin tavoin tapasin lääkärin, joka suositteli ottamaan käyttöön serotoniinin pahimman viikon aikana. Onneksi kiertoni on aina ollut kellontarkka, joten ennakointi oli helppoa.
Ei se raivo ja viha kadonnut mihinkään, mutta serotoniini pisti sen päälle kuin usvan eikä se räjähtänyt silmille. Elämästä tuli paaaaaljon helpompaa.
Lasten jälkeen hormonikierukka tasoitti oloa vielä lisää.

Mutta se mikä on totaalisen p**kaa, on se, että kun viimein pääsin menopaussi-ikään ja hekumoin helpotuksella hormoonien heittelyyn, niin...Dream on.
Gyne kertoi hyvin arkisesti, että jos/kun on kärsinyt railakkaista PMS-oireista, niin vaihdevuodetkaan ei suju sutjakkaasti.
Onneksi mulla on huumorintajuinen mies, jonka toteamus on kantanut pahimpien pimahdusten yli "ei siun kanssa ainakaan tylsää tule".

Karoliina Sallinen
klo 8:57 | 21.2.2018

Hah :D Voi hyvä jysäys! On tämä naisen elo aikamoista! Tsemiä sulle (ja miehelle) <3

Ee
7/49 | 
klo 7:27 | 20.2.2018

Tuttu tunne nämä PMS-oireet. Mulla ne on välillä niin pahoja, että viikkoa ennen menkkoja mietin vakavissani itsemurhaa, koska koko maailma tuntuu niin hirveältä. Sitten kuluu muutama päivä ja olenkin normaali itseni ja mietin, että mitä hittoa mä olen oikein ajatellut! Ei ole helppoa olla nainen.

sanniiiis
klo 11:56 | 20.2.2018

Suosittelen käymään lääkärillä ja kysymään olisiko mielialalääkkeet mahdollisuus. Mulla on diagnotisoitu PMDD ja oireet täysin samat - muina päivinä kuukaudesta olo aivan normaali ja onnellinen. Aloitin fluoxetiinin syömisen ja kaikki ongelmat hävisivät melkein kokonaan.

Karoliina Sallinen
klo 8:58 | 21.2.2018

Juuri niin! Nyt apua tuohon. Vaikka on nainen, ei kaikkea tarvitse silti kestää. Voimia <3

Vierailija
klo 6:22 | 22.2.2018

Varmaan jaksoina olisi paras, jos löydät sieltä hyvän akupunktiohoitajan niin osaa kyllä kertoa. itse käyn fysioterapeutilla joka myös akuhoitaja, käyn endometrioosin takia, mutta netistä löytyy paljon tietoa miten se voi auttaa myös kuukautisongelmien, pms:n ja joillekin jopa lapsettomuuden kanssa! mut jokaisen kanssa päätetään yksilöllisesti montako kertaa ja millä aikavälillä ja montako neulaa tarvitsee :) ne katsotaan jotenkin pulssien mukaan... joka katsotaan useasta eri kohdasta. mulla esim vaan muutamia, luulin että siellä tökitään niitä ihan täyteen :D olen hyvin skeptinen asiakas, mutta toiveikas, saa nähdä! Tätähän kyllä suosittelee moneen vaivaan WHO:kin, varsinkin länsimaisen lääketieteen rinnalla, kannattaa lukea netistä enemmänkin!

Vierailija
klo 14:13 | 22.2.2018

Länsimainen lääketiede kyllä suosittelee akupunktiota joihinkin vaivoihin, mutta ei silti kaikkiin: ethän syö esimerkiksi särkylääkettäkään, jos masentaa. PMS:ssä akupunktiosta ei ole näyttöä.

t. lääkäri

MariaVerna
9/49 | 
klo 9:55 | 20.2.2018

Kun omia epämiellyttäviä olotilojaan oppii ensin sietämään, niin hyväksyminenkin on koittaa jossain vaiheessa.
Huonot päivät menevät kevyemmällä otteella ja sallimalla itselleen, että aina ei jaksa se olla oikea minä. Saa omasta itsestäänkin hieman lepoa.
Ja tää ei kuitenkaan toistaiseksi vaikuta pysyvältä olotilalta

Pms
10/49 | 
klo 10:16 | 20.2.2018

Tässä odottelen synnytyksen jäljiltä taas kuukautisia tulevaksi, turhauttaa kun olen ollut 8 kk aivan ihan hirveä hormonihirviö. Yleensä olen tasaisempi niin on vaikea hyväksyä tätä :/

Aveem
11/49 | 
klo 12:47 | 20.2.2018

Mäkin kärsin vaikeista PMS-oireista. :/ Se on tosi ikävä kun kuukaudessa on noin reilu viikon aika kun ei ole hormoneista johtuvia oireita. Mulla tulee kipuja ympäri kierron, uus ovulaatio tulee heti suoraan kuukautisten loputtua ja pahinta on ehdottomasti miten se vaikuttaa mielialaan. Osaan nyt jo tunnistaa mitkä asiat johtuvat pms:tä, mutta silti ne oireet on yhtä ikäviä joka kuukausi. E-pillerit ei sovi mulle, joten niistä ei voi saada apua. Toivottavasti tää iän myötä helpottaa.

Karoliina Sallinen
klo 9:01 | 21.2.2018

Kurja kuulla! Tuossa on vielä enemmän kestettävää, jos muutkin kierron vaiheet tuottaa ongelmia. Tsemppiä <3

Virve
12/49 | 
klo 13:40 | 20.2.2018

Luin jostain (luotettava lähde taas) että B6-vitamiini reilulla annoksella ennen menkkoja voi helpottaa. Itsellä vasta eka kierto testissä, mutta ihan kuin en ois ihan niin paha hirviö ollut. Mies ei suostunut kommentoimaan

Vierailija
klo 14:45 | 20.2.2018

Minäkin olen vetänyt reilumpaa b-vitamiiniannosta muutaman kuukauden (B6 ja B12) ja olen havainnut apua psyykkisiin oireisiin. Mutta fyysisiin siitä ei ole ollut apua :/

Vierailija
klo 14:14 | 22.2.2018

Joo, tässäpä lainaus Lääkärin käsikirjasta:

Kahvin, alkoholin ja stressin välttäminen ja liikunnan lisääminen saattavat helpottaa oireita 2 3, samoin kalsium yksin tai D-vitamiinin kanssa 9, magnesium tai B6-vitamiini.

t. lääkäri

Vierailija
13/49 | 
klo 15:11 | 20.2.2018

Noin puoli vuotta oon syöny minipillereitä, enkä oo huomannut sivuoireita. Mekkoja ei enää ole ollenkaan, mikä on tosi ihanaa, sillä oon kärsiny menkkojen alkamisesta asti kovista menkkakivuista, pahoinvoinnista, migreenistä sekä tosi runsaista vuodoista kuukautisten aikaan. Menkat loppui kokonaan aika pian, kun aloitin minipillerit.

Naiseudenhinta
14/49 | 
klo 16:53 | 20.2.2018

Ah, ihanaa että joku puhuu tästä! Puolet maailman ihmisistä joutuu elämään kuukausittain asian kanssa -kuukautisten siis. Loppu puolisko kärsii sitten seurauksista. Itse sairastan hormonitautia jossa vuotoa on yleensä 3viikkoa kuukaudessa (ja tähän ei ole parannusta muussa kuin kohdun poistossa tai raskaudessa, tsiisus). Onneksi itse tunneongelma päiviä on vain ne muutama kuukaudessa, itsekin vasta viime vuosina ne tunnistaneena. Apu löytyy juurikin sieltä lenkkipolulta tai sitten vaan siitä että antaa itselle kuvan pesiytyä sohvalle suklaa kaverina ja uppoutua synkkiin ajatuksiin. Voimia meille kaikille!

Jina
15/49 | 
klo 18:33 | 20.2.2018

Vuodet ja lapset ovat tehneet minusta pitkäpinnaisen ja vähästä en hätkähdä, mutta kerran kuussa 1-2 päivää olen masentunut ja nuo fiiliksesi olivat todella tuttuja, lisäksi pimahtelen pienistä asioista, aivan kuin persoonallisuus muuttuisi! Todella raskasta!

Sofi***
16/49 | 
klo 19:48 | 20.2.2018

Itselläni pms-oireet alkoivat todella pahoina vasta sen jälkeen kun sain lapsen ja sanotaan siitä sen jälkeen kun otin hormonikierukan. Ensimmäiset 8 vuotta menkkani olivat täysin kivuttomat ja oireettomat, ei mitään pms-oireita. Läheisen kuoleman aiheuttama trauma laukaisi helvetilliset menkkakivut jotka vetivät sängyn pohjalle itkemään pariksi päiväksi Buranan kanssa aina siihen saakka kunnes lapsen syntymän jälkeen otin hormonikierukan. Menkat ja sen myötä menkkakivut loppuivat kuin seinään mutta tilalle sain pms-oireet mitkä pilaavat kyllä valitettavasti itseltäni muutaman päivän kuukaudesta surutta. En ennen tiennyt mitään pms-oireista ja nyt sitten painin menkkojen sijaan rajujen mielialavaihteluiden kanssa. En vaihtaisi kierukasta mihinkään aikaisempien pillerikokemusten vuoksi mutta tämä jokakuinen 4-5 päivän masennus on kyllä aika raskasta pääkopalle. Ei tämä naisena olo ole kyllä aina helppoa mutta onneksi vertaistukea löytyy. Minulla itselläni helpottaa juuri liikunta ja seura. On mukavampi nähdä ihmisiä ja olla hyvässä seurassa kuin masentua yksin kotona hormonihirviönä.

Karoliina Sallinen
klo 9:05 | 21.2.2018

Totta muuten! Seuralla on myös merkitys. Jos jää yksin, alan ainakin itse miettiä synkkiä aatoksia. 

Tyyppi
17/49 | 
klo 8:08 | 21.2.2018

Lopetin hormonihirviön hyväksymisen itsessäni muutamia vuosia sitten löydettyäni e-pillerit, joiden avulla kuukautiseni jäivät historiaan. Mielialanvaihteluni ovat tasoittuneet, mutta koska tiedän että vuodottomuudesta huolimatta sisälläni pyörii yhä jonkinlainen hormonaalinen kierto, epäilen että muutos saattaa johtua suurilta osin jatkuvien kipujen ja kivun pelkäämisen loppumisesta.

Ehdin kärsiä kuukautisista reilun vuosikymmenen. Koin olevani oma itseni noin puolitoista viikkoa kuukaudesta, joskin loogisesti ajatellen se hormoonihirviö taisi siis olla enemmän se oikea minä. 2000-luvulla minulla kuitenkin oli vaihtoehto ja tartuin siihen; ennen kaikkea olin onnekas, että minipillerit toimivat kohdallani kuin unelma. Kokeilemani pillerit taisivat ollat neljännet tai viidennet - kaikki edeltävät olivat vain pahentaneet oloani.

Kärsin vaikeista mielenterveysongelmista, mutta kuukautisten mukana taakseni jäivät myös itseni vahingoittaminen ja itsemurhayritykset. Minulla kesti viisi vuotta tajuta, että jokainen kerta kun etenin itsemurhasuunnitelmissani oli tietyllä viikolla kiertoani. Ymmärrän, että tämä on äärimmäistä ja saattaa kuulostaa liiotellultakin, mutta hormonaaliset hyökyaallot yhdistettynä jo valmiiksi tunne-elämältään äärimmäisen epävakaaseen ihmiseen olivat kuolettava resepti.

Naispuolisilta tuttavilta (en onneksi sentään ystäviltä) olen saanut kuulla kuinka väärin ja "luonnottomasti" toimin, kuinka en osaa kunnioittaa "pyhää naiseuttani". Yhtä luonnotomia ovat kuitenkin kyseiset kolmikymppiset naiset, jotka huolimatta aktiivisesta seksielämästään eivät ole kertaakaan synnyttäneet (kuten myös insuliinin avulla elävät diabeetikot, piipustaan riippuvaiset astmaatikot jne.). Kieltäydyn tuntemasta syyllisyyttä valinnastani perusteena luonnonmukaisuus.

Toivon kuitenkin oppivani sietämään kammottavia oloja, sillä saattaahan olla että joku päivä joudun syystä tai toisesta pillereistäni luopumaan. Käyn pari kertaa viikossa terapiassa harjoittelemassa.

Kiva kuulla että olet itse löytänyt liikunnasta apua ja kaikkea hyvää keväseesi!

Karoliina Sallinen
klo 9:07 | 21.2.2018

Ihana kuulla, että noin synkkien aikojen jälkeen sinullekin on löytynyt apua. Toki luomussa on paljon hyvää, MUTTA tilanteet on otettava myös huomioon. Joskus on juurikin mietittävä sitä, mikä on PIENIN paha. 

Kiitos, että jaoit sinun tarinasi <3 Voimia! 

Vierailija
18/49 | 
klo 10:19 | 21.2.2018

Onpas helpottavaa lukea, miten moni menettää otteen omaan itseensä PMS:n vuoksi. En olekaan yksin ja vääränlainen!

Itselläni hormonikierukka on auttanut PMS-masennukseen. Tosin muutama kuukausi piti ensin kituuttaa lähes ympäri kuukauden jatkuvan tiputtelun kanssa. Ja edelleenkin, 7 kuukautta kierukan laiton jälkeen, libido on nollassa. Onni onnettomuudessa, olen sinkku nyt joten ei ole mitään painetta harrastaa säännöllistä parisuhdeseksiä eikä tarvetta etsiä satunnaisiakaan seksikumppaneita - riittää paremmin energiaa loistaa ihan muilla elämänalueilla. :D Mutta jos tämä vuosikaupalla jatkuu, niin tarvii varmaan tosissaan alkaa harkitsemaan sterilisaatiota ja hormonitoiminnan palauttamista luomuksi...

Mörrimöykky sateessa
19/49 | 
klo 14:36 | 21.2.2018

Kiitos tästä kirjoituksesta! Sattumoisin tuoreimmassa Tunne&Mieli-lehdessä, joka on mielenterveyden keskusliiton julkaisu, käsiteltiin näitä samoja teemoja (+vaihdevuosia, mutta ei nyt mennä niihin). Olen aina ajatellut, että en halua vaikeista PMS-oireistani huolimatta mitään epäluonnollista kehooni. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, pitäisikö yrittää löytää jokin ratkaisu. Onko "luonnollinen" hormonihirviö sittenkään se mitä haluan olla. Lehden mukaan nainen on luonnollisesti tarkoitettu olemaan raskaana tai imettämään ja kun itsensä monistamisen tehtävä on täytetty voi luonnollisesti kuolla pois. Kiitos kirjoituksesi ja tuon viittaamani tekstin, ajattelin kysellä gyneltä, voitaisiinko tehdä jotakin etten olisi aina kerran kuukaudessa ottamassa avioeroa miehestäni.

Vierailija
20/49 | 
klo 20:12 | 21.2.2018

Luin jostain, että joissain kulttuureissa naisten ajatellaan hallitsevan PMS-aikaan ikiaikaista viisautta, jonka ansiosta he näkevät kaiken raadollisen rehellisesti, ymmärtävät asioiden todellisen laidan. Oli tämä totta tai ei, ajatus lohduttaa minua. Ajattelen nykyään, että on hyvä muutamana päivänä kuukaudessa pysähtyä melankoliassani elämäni äärellä ja katsella sitä rehellisesti silmästä silmään. :D

VilmaNurminen
21/49 | 
klo 8:31 | 22.2.2018

Tärkeä aihe. Luovutin puolitoista vuotta sitten hyvin kivuliaita ja epäsäännöllisiä menkkoja vastaan taistelun ja hankin mirena-kierukan, vaikka aiemmin en ole halunnut käyttää hormonaalista lääkitystä. Tyypillisten alkuongelmien jälkeen voin sanoa, että kierukka on ehdottomasti eniten elämänlaatuani parantanut tuote. Toki suurin etu menkkojen katoamisen myötä on ollut myös järkyttävien pitkäaikaisten kipujen poistuminen, mutta olen myös huomattavasti parempi ihminen ilman mieliaalaan vaikuttavia hormoniheilahteluita. Kierukan vaikutus on toki yksilöllinen, mutta itse en voisi olla tyytyväisempi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kolmistaan

Ripsipidennykset ja kainalokarvat: Hyi yök! Vai onko sittenkään?

klo 18:00 | 18.2.2018

P1235717.JPG
P1235717.JPG

P1235734 (1).JPG
P1235734 (1).JPG

P1235753.JPG
P1235753.JPG

P1235743.JPG
P1235743.JPG

P1235744.JPG
P1235744.JPG

Lueskelin joskus pari viikkoa sitten nettikeskustelua (jonka linkkiä en nyt löydä, mutta laitan jälkikäteen, jos saan sen vielä käsiini), jossa puhuttiin länsimaalaisista kauneusihanteista: naisten pitkistä hiuksista ja ripsistä, karvattomista naiskainaloista, raamikkaista miehistä, hoikkuudesta ja pulleista pusuhuulista.

Keskustelua käytiin siitä, kuinka kauneusihanteet ovat ihan liian suppeat (totta!) ja kuinka niiden ansioista moni kokee aivan turhaan ahdistusta ja huonommuutta (valitettavasti juuri näin). Keskustelussa oli paljon kommentteja myös siitä, kuinka kirjoittajat itse ovat pyrkineet tekemään omia ulkonäkövalintojaan – niin kauan kun ne valintoja ovat – niin, etteivät ainakaan henkilökohtaisesti olisi mukana tukemassa yksipuolisen kauneusihanteen syntymistä. Heille selluliitti tai karvoitus eivät olleet esimerkiksi este pienten kesävaatteiden käyttöön. He halusivat omalla esimerkillään näyttää, että nainen voi olla monella tavalla ja monenlaisella ulkomuodolla.

Itse seurasin keskustelua hiljaisesti vieressä. Luin kommentit, pohdin niiden ajatuksia, mutta en silti itse osallistunut jutteluun muulla tavalla.  Mutta nyt – asiaa aika monena päivänä ihan jopa vahingossa miettineenä – olen saanut muodostettua oman kantani aiheesta. Vaikka ihailenkin kaikkia tuollaisia rohkeita oman tiensä kulkijoita, olen alkanut pohtia, onko länsimaalaisten kauneusihanteiden tavoittelu tai kauniina pitäminen kuitenkaan niin kauhean väärin. Vai voisiko se olla – edelleen, jopa 2010-luvun tiedostavien naistenkin keskuudessa – ihan ok?

Minä ymmärrän, että omat kauneuskäsitykseni ovat syntyneet yhteiskunnassa, jossa elän ja olen elänyt. Minun kauneuskäsitystäni on muokannut 90-luvun Jyrkissä esitetyt musavideot, Beverly Hills 90210, Kate Moss ja teini-iän jälkeen kaikki muu media ja ympärillä nähty. Ja samalla, kun minulle on syötetty tiettyä kauneusihannetta, olen alkanut pitää monia valmiiksi pureskeluja kauneusihanteita ominani (hyläten taas edellisen kauneusihanteen). Tämä muutos on helpoin nähdä kohdallani vaikkapa kulmakarvojen suhteen: Kun vielä teini-iässä media oli pullollaan ohuita kulmakarvoja, minullakin oli sellaiset. Kun mediassa nähdyt kulmakarvat alkoivat paksuuntua, aloin kasvatella myös omiani takaisin.

Olenkin varmasti aika karmea esimerkki siitä, mitä ympäröivä maailma on tehnyt käsitykselleni kauneudesta. Nimittäin. Vaikka tämän asian myöntäminen onkin varmasti aika epätrendikästä ja jopa naisasiavastaista, on minun pakko sanoa, että minä lähtökohtaisesti pidän kauniina todella monia perinteisiä länsimaalaisia kauneusihanteita. Minusta kun isot silmät, sirot naiset, lihaksikkaat miehet, karvattomat naiskainalot ja jykevät miesleuat ovat aika usein kaunista katseltavaa.

Tietysti kauneus katoaa silmistäni sillä sekunnilla, jos ihmisen sisäinen maailma ei olekaan kaunis. Tai toisaalta jokin ihan toisenlainen nainen tai mies voi olla silmissäni kaunis tai komea, vaikkei toteuttaisi mitään sellaista ominaisuutta, jota yleensä ajattelen olevan kaunista. Olen nähnyt vaikkapa niin kauniita klanipäisiä, pienisilmäisiä naisia, että ole voinut muuta kuin huokailla ihastuksesta. Tottakai siis kaikki    – myös kauneus – on tilannesidonnaista, mutta en voi kuitenkaan välttää, etteikö minulla olisi päässäni sellaisia yleisiä kauneusihanteitani.

Samalla, kun tarpeellinen keskustelu median antamasta yksipuolisesta kauneuskeskustelusta on lähtenyt liikkeelle, olen alkanut aistia, että perinteisiä kauneuskäsityksiä on saanut alkaa arvostella aika ruminkin argumentein. Tarkoitan tällä sitä, että mediassa ja sosiaalisen median keskusteluissa on (syystäkin) täysin epäkorrektia sanoa, että oikealla naisella tulee olla pitkät hiukset tai viehättävä nainen siistii karvoitustaan. Jos joku näin sanoisi, saisi siitä ylleen ihan varmasti viharyöpyn. Kuka kehtaa vaatia naisilta jotain tuollaista? Eikä naisella ole oikeus näyttää omalle itselleen? Ei oikea nainen ole Barbie!

Mutta toisaalta pitkähiuksisia – varsinkin ysärivitsien teemalla blondeja – voi hyvin älykkäässäkin sakissa ilman sen suurempaa kritiikkiä niputtaa vähäjärkisten bimbojen joukkoon. Ja auta armias, jos naisella on vielä tekoripset, -tukka, silikonit, täyteainehuulet tai jotain muuta vastaavaa. Silloinhan nainen on monissa piireissä se, jota saa ilman mitään filtteriä kutsua pinnalliseksi ja epäaidoksi ilman, että kukaan edes kyseenalaistaa stereotyyppistä niputusta.

Minusta tällainen keskustelu ja toisaalta ulkoisesti (!) tietynlaisen ihmisryhmän sallittu arvostelu on ristiriitaisuudessaan aika erikoista. Erityisen mietteliääksi tulen siitä, että tätä keskustelua käyvät pääosin naiset. Naiset toisista naisista. Ja vieläpä aika epäreiluin pelimerkein.

Naisten keskuudessa kun on näemmä (kurkatkaapa viimeaikaisia netti- ja printtihaastatteluja) aivan hyväksyttävää – jopa ihailtavaa – kertoa vaikkapa ripsipidennysten rumuudesta ja samaan hengenvetoon puhua suvaitsevaisuudesta ja girl power -hengestä. Eivätkö näin toimivat ihmiset näe tekojensa ristiriitaisuutta? Samalla, kun he julkisesti arvostelevat jotain kaunestrendiä rumin sanakääntein, he myös sheimaavat niiden edustajat. Ja se jos mikä on minusta aika uncool!

Minulle – kuten monelle muullekin nykyihmiselle – kauneus on tärkeä asia. Ja nyt siis puhutaan kaikesta muustakin visuaalisuudesta kuin omasta ulkonäöstä: kodin väreistä, kahvikupin kuvioista, maisemasta, vaatteista ja taiteesta. Ja se, mikä taas on kaunista, on nimenomaa subjektiivinen asia. Toisille kaunista on kesämekon olkaimen kupeesta pilkistävät kainalokarvat, toisille silmäripsien kaveriksi laitetut lisäkarvat. Ja se, missä ne karvat – tai mikä tahansa ulkoinen ominaisuus – sijaitsee tai ei-sijaitse, ei pitäisi oikeuttaa mielestäni arvostelulle.

Toivoisinkin, että jatkossa jokainen nainen saisi olla myös ulkoisesti juuri sitä, mitä on. Ilman, että kenenkään tarvitsee kuulla olevan rekkis, pissis, feikki tai jotain muuta loukkaavaksi tarkoitettua. Koska minä uskon, että ihminen on aika vähän lopulta sitä, mitä ulkokuori edustaa. Se, onko olalla Samujin vai Guessin laukku, onko rinnat omat vai lääkärin luomat tai meneekö kauppaan meikillä tai ilman, on kuitenkin lopulta täysin yhdentekevää siinä vaiheessa, kun ihmisistä puhutaan ihmisinä. 

-Karoliina-

P.S. Minä päätin kaiken tämän kauneskeskustelun inspiroimana luopua omista ripsipidennyksistäni kuukaudeksi siitä syystä, että näkisin, miten se vaikuttaa minuun ja omaan olemiseeni naisena.  Tai toisten suhtautumiseen minuun. Haluatteko kuulla, mitä tekoripsettömyys opetti minulle? Vai opettiko lopulta yhtään mitään? 

Kuvat: Noora Näppilä

Asu&asusteet: mekko, Vero Moda // korut, Efva Attlings // hiustuotteet, Balmain*

*saatu

Tallenna  
Tallenna  

Kommentit (42)

Vierailija
1/42 | 
klo 18:30 | 18.2.2018

Minusta kritiikki on kohdistunut lähinnä siihen, että puhutaan aina yhdestä ideaalista, johon kaikkien tulisi pyrkiä, jotta olisivat hyvännäköisiä. Jokainen saa silti pitää kauniina/komeana mitä haluaa, koska kai jokainen fiksu tajuaa, ettei kaikkien vastaantulevien tarvitse tätä omaa ihannetta muistuttaa. Minullakin on asioita, joista pidän miesten ulkonäössä, mutta eipä se aina ole korreloinut sen kanssa minkälaiseen mieheen ihastun.

Ja lopuksi sanottava, että kyllä ne miehet myös arvostelevat naisia todella paljon vaikkeivat ehkä ääneen naisseurassa. En ymmärrä väitettä siitä miten vain naiset haukkuvat toisiaan, ovat ilkeitä toisiaan kohtaan jne.

Karoliina Sallinen
klo 9:09 | 21.2.2018

Ihastuminen ja jokin "kriteeri" ovatkin - onneksi - varmasti kaksi ihan eri asiaa. Sellaisessa onkin aina hauska huomata se, ettei ihminen ole ominaisuuksiensa summa. Vaan ihan jotain muuta <3

Vierailija
2/42 | 
klo 19:23 | 18.2.2018

Kiva postaus, mielenkiintoinen aihe ja hyvin perusteltua pohdintaa. Pidin kulmakarvavertauksestasi :D niin totta. Tuskin kukaan säästyy yhteiskunnan ja valtavirran kauneussuuntausten vaikutteilta. Silloin joskus ne ohuet kulmakarvat ja lantiofarkut olivat Se juttu, nykypäivän normaali taas rehottavat karvat ja kierrätetyt momjeansit. Luonnollisuustrendin myötä (luonnollisten) epätasaisen ihon tai kainalokarvojen näyttäminen on sallitumpaa, mikä on vain hyvä asia. Silti kaikki eivät näin halua tehdä, mikä on mielestäni myös yhtä ok. Samaistun itsekin esimerkiksi lihaksikkaiden miesvartaloiden, pitkien ripsien ja sirojen kasvonpiirteiden ihannointiin, vaikka tiedostankin omien kauneusihanteiden muokkautuneen ympäristössä, jossa elän. Jokainen olkoon karvaton tai karvainen oman mieltymyksensä mukaan. Ei voi kieltää, etteikö nykyinen Aidon Aitouden korostaminen olisi yhtälailla ympäriltä opittua ja nykyisen ajan trendi.

Karoliina Sallinen
klo 9:10 | 21.2.2018

Good point! Aito aitous, luomu jne on myös trendejä, joiden keskellä me elämme. Ei varmasti (suurilta osin) huonoja sellaisia, mutta trendejä silti! 

Vierailija
3/42 | 
klo 20:43 | 18.2.2018

Mitä ajattelet ihmisestä jossa ei ole mitään länsimaisen ihanteen mukaista kaunista piirrettä?
Sellaisista kuin minä... eikä minua hyvällä tahdollakaan voi sanoa edes persoonallisen kauniiksi, olen kaikkien mittareiden mukaan ruma, koulussakin se jo huomattiin. Itse en valitettavasti ulkonäköäni ole saanut valita. Tunnetko sääliä vai ajatteletko yhtikäs mitään, rehellisesti?

Hoover
klo 6:14 | 19.2.2018

Vaikka tämä olikin osoitettu bloggarille niin nyt pitää ääneen ihmetellä. Miten muka tämmöiseen kysymykseen edes voi vastata? "Mitä ajattelet ihmisestä joka ei ole länsimaisten kauneusihanteiden mukainen?" No mitäpä siitä voi ajatella, varmaan sitä että "tämä ihminen on omien sanojensa mukaan sellainen joka ei täytä länsimaisia kauneusihanteita".

Tuskinpa hän voi paljon sanoa sinua tuntematta ihmisenä. Kauneus on niin paljon enemmän kun ensinäkemä, ja länsimainen kauneusihanne ei tietenkään ole se "oikea" ihanne: eihän mitään "oikeaa" ihmistyyppiä ole olemassa!

Karoliina Sallinen
klo 9:12 | 21.2.2018

Kolmeen edelliseen:

Juurikin noin: Minä en pysty minkään ominaisuuslistauksen perusteella olemaan mistään mitään mieltä. Ja ihan rehellisesti :) Uskon ylipäätään siihen, ettei ihminen itse ole paras henkilö kertomaan esim ulkonäöstään. Asia kun on mitä enimmissä määrin subjektiivinen.

Muutenkin tulkintani ihmisistä perustuu aina kokonaisuuteen. Ei vaikkapa siihen, onko hällä isot vai pienet silmät, vaikka lähtökohtaisesti isot silmät usein onkin kauniit. 

Vierailija
4/42 | 
klo 7:50 | 19.2.2018

Kritiikki tiettyjen kauneusihanteiden tavoittelua kohtaan on minusta ihan paikallaan; silloin kun puhutaan asioista, joilla voi olla haitallisia/pysyviä terveysvaikutuksia ja myös ympäristövaikutuksia. Esim. silikonit, erilaiset lisäkkeet jotka vaativat kemikaaleja pysyäkseen kiinni, hiusvärit jne. voivat aiheuttaa eritasoisia terveysongelmia ja vaikutukset ovat joka tapauksessa eri tasoa kuin pois pestävä meikki tai trendikäs hiusmalli. Ohuiksi nyppimisen seurauksena jääneet kulmakarvatkin ovat korkeintaan esteettinen haitta, jota voi myös kulmakynällä muokata.
Karvakeskustelussa en itse ole huomannut vaatimusta, että naiset eivät saisi poistaa karvojaan vaan lähinnä tuodaan esille monilta unohtunutta faktaa, että naisillakin kasvaa karvoja eikä niiden näkyminen pitäisi olla shokki tai lehtijutun paikka.

Myös epäterve fitness- trendi on asia, joka kaipaa krikiikkiä, vaikka liikunta ja terveellinen ruokavalio sinällään on hyvä juttu. Samoin jokainen voi pyrkiä tekemään itsestään omasta mielestään kauniin ja ihmisten kauneutta saa ihailla mielin määrin, mutta jos kauneus edellyttää silikoneja, täyteaineita, botoxia jne. voidaan myös kysyä onko kauneusihanne pielessä. Se ei tarjoita, että ihminen itse olisi pielessä, mutta minusta kauneuden tavoittelu ei voi mennä terveyden edelle.
Eikä kauneudentavoittelu terveyden hinnalla ole vain naisten juttu. Kannattaa katsoa Yle Areenalta Reggie Yatesin Britannian nuoret: miesten ulkonäköpaineet. Kyllä tämän rinnalle tarvitaan luonnollisustrendiä ja kehopositiivisuutta eikä se sitä tarkoita, etteikö samalla saisi ihannoida sporttista vartaloa tai pitkiä hiuksia naisella/lyhyitä hiuksia miehellä tms.

Karoliina Sallinen
klo 9:15 | 21.2.2018

Hyvin sanottu. Kiitos :) Kritiikki on toki paikallaan, jos  se tekee ihmiselle pahaa. Toisaalta: Nykyisin on tutkimusta vähän joka asian "pahellisuudesta", joten tässä tietotulvassa joskus saattaa moni ei-niin-vaarallinenkin asia tuntua vaaralliselle, jos asiaa katsoo tietystä näkökulmasta.

 

hirnun naurusta
5/42 | 
klo 10:49 | 19.2.2018

P.S. Minä päätin kaiken tämän kauneskeskustelun inspiroimana luopua omista ripsipidennyksistäni kuukaudeksi siitä syystä, että näkisin, miten se vaikuttaa minuun ja omaan olemiseeni naisena. Tai toisten suhtautumiseen minuun. Haluatteko kuulla, mitä tekoripsettömyys opetti minulle? Vai opettiko lopulta yhtään mitään?

Kyllä olisi ihan väitöskirjan paikka tässä.
"Ripsillä vai ilman - ripsipidennysten poistamisen vaikutus esimerkkihenkilön minäkuvaan ja naiseuteen."

Ajatteletteko te ihmiset todella tällaisia?

Vierailija
klo 11:53 | 19.2.2018

Kyllä moni nainen ottaa ripsipidennykset, tai laittaa botoksia huuliin ollakseen nimenomaan naisellisempi. Itselläni niitä ei ole mutta mielelläni olisin kyllä vielä naisellisemman oloinen ja näköinen kuin olen. Ja mikäs siinä olisi pahaa? Pienikin asia ulkonäössä voi olla ratkaisevaa itsetunnon kannalta. Eikös se että on itsevarmempi ja tyytyväisempi omaan itseensä ole myös psyykkisesti hyvä juttu? Kovasti vaan herättää tunteita nää ulkonäköasiat. Terveisin tyhmä blondi.

possu
klo 12:16 | 19.2.2018

Minäkin hirnun naurusta :D Erityisesti haluan tietää mitä tekoripsettömyys voi opettaa. Voi hyvänen aika, oikeasti?!

Vierailija
klo 12:47 | 19.2.2018

Kärjistetysti voidaan esittää asia myös näin: miten hiukset, kaljuuntuminen tai hiusten lähtö vaikuttaa naiseuden tunteeseen? Väitän, että kyllä se vaikuttaa aika helvetisti jos hiukset lähtevät vaikka syöpähoitojen seurauksena..

Ripset ovat ihan samalla tavalla verrattavissa hiuksiin. Ripsetkin tuovat jollekin hyvän olon, nostaa itsetuntoa ja tuo naisellisemman olon..

Eli kyllä se voi ihmisestä itsestään paljonkin opettaa. Ihmetyttää nää tyypit, jotka vähättelee muiden tuntemuksia ja kokemuksia. Vaikka sinä itse tuntisit itsesi samanlailla naiselliseksi ja minäkuvan pysyväksi karvoilla tai ilman, ei se välttämättä kaikkiin päde.

Vierailija
klo 12:54 | 19.2.2018

Olipa kyllä todellakin kärjistetysti sanottu ja huono vertaus. Hiusten menettäminen syystä tai toisesta on ihan eri asia kuin se, että haluaa ripsenpidennykset, jotta omat ripset näyttäis aina meikatuilta.

Vierailija
klo 19:05 | 19.2.2018

Pointtina taisi olla lähinnä se olo, minkä hiukset, tai tässä tapauksessa ripset tuovat... Mistä tiedät, että ripset hankitaan sen takia, että näyttäisi meikatulta? Ehkä omat ripset ovat lyhyet ja harvat? Ehkä ihminen haluaa vain näyttää ylipäätänsä siltä, että hänellä on ripset. Kaikki ripsipidennykset eivät ole överipitkiä ja paksuja...

possu
klo 9:52 | 20.2.2018

Omasta puolestani voin kertoa olevani alopeetikko, ilman hiuksia, kulmia ja vajavaisella rivistöllä ripsiä. Naiseuttani asia ei kyseenalaistanut, puhun siis omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta. Mutta edelleen, vaikuttavatko tekoripset omien lisäksi tai ilman naiseuteen niin että ihan pitää kuukausi tai kaksi kokeilla? Nauran edelleen. Menkää tätä pohtivat iho/syöpäklinikoille keskustelemaan heidän kanssaan, jota asia konkreettisesti koskee.

Vierailija
klo 8:00 | 21.2.2018

possu. kaikilla on oikeus tuntea niin kuin tuntevat ja se että joillain ihmisillä on pahempia ongelmia, ei poista tai tee epäoikeutetuksi sitä että joku toinen voi kamppailla tekoripsettömyyden tuomien fiilisten kanssa.

Karoliina Sallinen
klo 9:17 | 21.2.2018

Huh! Olipa pitkä ketju aiheesta. Se lienee kertonee - kuten ajattelinkin - että aihe herättää tunteita. Kiitos kommenteistanne :) 

possu
klo 9:58 | 21.2.2018

No mä en koe tilaani ongelmaksi, joku toinen niin voi kokea. Ja jos tekoripsettömyys tuo jollekin fiiliksiä (niin, millaisia? Sen unohdit mainita), mä saan fiilikseni muista asioista, kuten käsittääkseni aika moni muukin.

Vierailija
klo 7:55 | 22.2.2018

viittasinkin lähinnä tuohon kehoitukseesi mennä syöpäpolille juttelemaan aiheesta. vaikka moni sairauden kanssa kamppaileva ja kaikki karvansa menettänyt voi ja saa tuntea olonsa juuri niin naiselliseksi kuin tunteekin, joku toinen voi tuntea epävarmuutta itsestään ja naisellisuudestaan vain ilman tekoripsiä - näitä fiiliksiä siis tarkoitin. se että osa naisista ei koe ripsien tai hiusten määrittelevän naiseuttaan, ei mielestäni oikeuta vähättelemään sitä, että toisille tämä voi olla haaste. antaa kaikkien kukkien kukkia eikä vähätellä kenenkään kokemuksia omasta naiseudestaan :)