keittio
keittio

olohuone
olohuone

Olen jo varmasti 7 viimeistä vuotta fanittanut musta-valkoista sisustusta. Ei varmaan tullut yllärinä teille? :)

Viimeisen vuode aikana olen kuitenkin alkanut tehdä (mielessäni) harharetkiä. Olen hylännyt vanhan, lähes kliinisen sisustusfanitukseni, ja tilalle on tullut kaipuu modernihtavaan mummolatyyliin. Tiedättehän siihen suuntaan, jossa lautalattia narisee ja pöydän ympärillä on erilaisia ja erivärisiä tuoleja. Toki tähän kokonaisuuteen vieläkin kuuluu musta-valkoisuus ja modernit klassikot (joita ei ole koskaan vara hankkia), mutta enää en kiinnostu täydellisestä sisustuksesta. Nyt kiinnosta eniten se, kun täydellisyyttä rikotaan jollain vanhalla ja vähän nuhjuisella.

Samaan aikaan olen alkanut arvotaa vanhaa ja ainakin perinteistä käsityötä. Kuinka kaunis onkaan penkki, joka on tehty 50 vuotta sitten, ja se edelleen palvelee hyvin. Tai miten hieno voikaan olla mummoni kutoma ryijy. Näiden asioiden äärelle en todellakaan vielä muutama vuosi sitten pysähtynyt.

Onko teille käynyt myös sisustusmaun muutos? Mistä mihin olet siirtymässä? Maalaisromantiikasta boheemiin vai indusrial-tyylistä pehmeyteen?

-Karoliina-

Kuvat: täältä ja täältä

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (19)

Emmi L.
1/19 | 

Vähän samantyylinen muutos on ollut täällä suunnalla. Mummon ja ukin häälahjatuolit, mummon 16-vuotislahjaksi saama nojatuoli ja antiikkinen pesukomuutti onkin nykyisin mun rakkaimpia esineitä niiden pelkistetyiden juttujen sijasta :) Oon myös alkanut ihailemaan paljon enemmän sellaisia rönsyileviä ja persoonallisia koteja kun sellaisia sisustuslehtien kliinisiä koteja!

Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com

KP
2/19 | 

Sama suuntaus täälläkin! Pääosin musta-valkoista, mutta tyynynpäällisistä ja sisustusesineistä löytyy kirkkaita perusvärejä.

Toteutin juuri pitkäaikaisen toiveeni: ostin vanhan pirttikaluston ja maalasin sen valkoiseksi. Vanha, tumma ruokaryhmä löysi onneksi uuden kodin nopeasti. Pirttikalustoon on rakastunut koko perhe <3

3/19 | 

Mä tykkäsin ennen modernista ja industrial tyyleistä yhessä. Nyt on klassista ja mummolaa sekaisin. Käy kurkkaamassa. Löydyn styleroomista nimellä Outi Krimou.

Saana
4/19 | 

Kyllä!! Ennen piti kaiken olla valkoista lattiasta lähtien. Nyt kun selaa pinterestiä tulee pinnattua paljon pehmeämpiä kuvia, pitää olla jotain väriäkin ja mielellään myös jotakin puuta, ehkä joku itämainen matto! Luin joskus, että kun elämässä on suuri muutos tai tapahtuu liikaa, pyrkii ihminen rauhoittamaan ja pelkistämään sisustuksen. Sitten taas kun elämä on muuten enemmän tasapainossa, voi sisustuksessakin antaa tilaa enemmän vapaudelle. Myös tietyt värit kiehtovat riippien, mitä elämään kuuluu muuten.

5/19 | 

Eläähän tuo, sisustusmaku, ajan ja paikan vaihtuessa. Aina näkee jotain uutta ja vanhaan kyllästyy "kun sitä on kaikilla".
Kaikken kauneimpia ovat ne kodit, joita "ei voi kaupasta ostaa", vaan joita on rakennettu vuosien myötä. Ehkä tuolla "mummosisustuksella haetaan juuri sitä? Korkeakiiltoisten kaapinovien rinnalle halutaan saada esineitä, joilla on tarina.

Oma sisustukseni haluaa aina muuttua vuodenaikojen mukaan. Ja kun vuodenaika vaihtuu, vaihtuu kotona vähän värit ja tekstiilien määrä ja laatu. Kovin mustavalkoista on täälläkin, mutta syksyllä tarvitaan ruskaa ryydittämään sekaan vahvoja värejä, jouluna pehmeää runsautta, keväällä vaaleita herkkiä tehostevärejä ja kesällä selkeitä ja paljaitakin pintoja. Joka vuosi tulee jotain uutta, jotain jää aina pois.

Asumme vanhassa talossa, jossa remontoitavan riittäisi. Jos rahaa ja aikaa riittäisi, maalia kyllä kuluisi litrakaupalla ja ilme "valkaistuisi" kovastikin. Se ei varsinaisesti olisi mikään muutos sisustusmakuun, sillä valkoisten seinien kaipuu on minulla ikuista :)

piia
6/19 | 

Terveisiä ikimummolasta! Olen pienestä asti ollut hulluna vanhoihin esineisiin, joten meillä menee enemmänkin niin perin, että mummolamaista kotia yritetään koko ajan pelkistää mustavalkoisella ja muulla simppelillä ettei menisi liian mummolaksi. Tuohon olkkarikuvaan jos lisäisi ripauksen väriä ja pari vanhaa lipastoa, se olisi kuin meidän kodista.
Meillä kaikki muut kalusteet on kirppareilta ja sukulaisilta haalittuja paitsi sänky ja sohva, joka sekin on jalkojen osalta tuunattu.
Vanhoissa kalusteissa ihanaa on se, että ne saavat reilusti olla eri paria ja kolhiintuneita - niiden pitääkin! Huonekalukauppojen tuliterät kalusteet taas vaativat enemmän samaa sarjaa rinnalleen, eikä niiden pinnassa naarmu näytä laisinkaan hyvältä, lähinnä häiritsevältä.
Ja se löytämisen riemu! Kun on kauan metsästänyt jotain 50-luvun senkkiä tai vanhaa jakkaraa ja lopulta löytää sen jostain nettikirpparilta ja saa roudattua kotiinsa, ni aijai kun on onnistunut olo. :)

Pauliina
7/19 | 

Itsekkin olen aina tykännyt selkeästä ja modernista tyylistä, mutta nyt omaan kotiin muutettuani valkoisten pöytien ja harmaan sohvan kaverina komeilevat vanhat kirkkaan punaiseksi maalatut tuolit ja eurolavasta tehty sohvapöytä. Tykkään niiden luomasta rennosta ilmeestä ja tällä tavoin kukkarokin kiittää :)

Enni
8/19 | 

Täällä on yksi henkinen mummo 29 vee! Pidemmän aikaan olen tykännyt sisustuksessa pitsiliinoista ja räsymatoista, kiikkustuolista sekä vanhoista astioista yms. Kaikki romanttiset ruusu-/kukkakuosit on myös mun heikkous! Viimeksi tänään lyhentelin onnessani uusia löytö-räsymattoja;) Mun mielestä kerroksellisuus sisustuksessa on hyvin tärkeää. Ei meillä suinkaan kaikki tavarat ole mummomaisia.. Mut mummoilu on kivaa :)

19/19 | 

Style roomiin pääset facebook tunnuksilla ja voit luoda sinne kuvakansioita eri asioita/huoneista/tavaroista.
Se on hirmuisen selkeä käyttää.
Sieltä saa myös hurjasti ideoita, varsinkin jos sisustuskärpänen on iskenyt. Ideoita saat antamalla hakusanoja, pääset silleen kurkkimaan toisten koteja ja ideoita.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat