OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arki on palannut. Ihanaa. Vaan huomasinpa, että olen muuttunut taas kerran suorituskeskeisemmäksi, koska se kai perusluonteeni on. Huomasin, että kesken yhden työn tai tehtävän mietin jo seitsemää seuraavaa. Huomasin, etten kerennyt nauttia jo tekeillä olevista asioista, kun suuntasin jo mielessäni kohti tulevia hommia.

Päätin pistää tälle hommalle stopin. Tai ainakin sellaisen keskeytyksen, mitä kahden työn ja yhden perheen äiti voi pistää. Aloin tietoisesti keskittyä juuri meneillään olevaan tehtävään tai hetkeen. Vain siihen, enkä mihinkään edessä olevaan, vaikka siellä olisikin iso kasa to do -listan tehtäviä vielä tulossa.

Harjoitustahan tämä toki vaatii, koska olen "työt ensin ja sitten huvit -tyyppinen" nainen. Jotenkin olen iskostanut mieleeni sen, että lötköillä saa vasta, kun pakolliset hommat on tehty. Mutta miksipä en voisi nauttia samalla, kun suoritus on vielä kesken. Olen toteuttanut tätä parina päivänä (tosin en joka hetki. Koska: perusluonteeni), ja huomannut, kuinka hyvä fiilis hommasta tulee. Koska oikeasti nautin pyykkihuollosta, miksi en fiilistele pyykkituvassa useammin? Tai jos kerran rakastan F:n seuraa, miksi en pysähdy vieläkin useammin katselemaan ja kuuntelemaan häntä.

Eihän tämä kiirekiirekiire ja hommat tästä mihinkään katoa. Mutta jospa oppisin edes vähän sisäisesti relaamaan, voisi arki olla vieläkin kivempaa.

Miten sinä nautit arjesta? Ja tuntuuko muista, että aika juoksee koko ajan vauhdilla? 

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

1/6 | 

Aamuisin, työmatkalla, vietän lähes meditatiivisen hetken itseni kanssa.

Pelkään arkea, sillä olen suorittaja minäkin. En oikein nuku öisin, enkä osaa rauhoittua päivisin. Ensimmäinen kuukausi on mennyy hyvin, mutta tiedän jo jossain kohtaa väsyväni. Kunhan tämä tästä täysillä starttaa. Arki.

Ofelia
2/6 | 

Neljän lapsen äitinä ja 9.5 tuntisia työpäiviä tekevänä päätin sitten vielä aloittaa iltaopiskelut näin syysiltojen iloksi... Ihanaa aivojumppaa ollut, mut ei kyllä noi tunnit tunnu vuorokaudessa riittävän, ei millään. Sitten ku on vielä pedantti luonne ja kaikki pitäs tehdä just eikä melkein.. No, oli miten oli, niin lopputulema kaikesta tekemisestä on yhdentekevää, jos siitä itse hetkestä ei muista/ehdi nauttia!:)

Sanna
3/6 | 

Minä tykkään arjesta. En ole suorittaja, vaikka tykkäänkin siististä kodista jne. Nykyään katson vähän telkkaria ja se tuo paljon lisää aikaa. Yleensä meillä on tv kiinni. Eilen oli stressaava työpäivä ja kävin kierroksilla kun tulin kotiin. Vein lapset treeneihin ja tein astangajoogaharjoituksen. Se rauhoitti kehoni ja mieleni ihanasti.
Nykyään kun siivoan, välillä oikasen pitkälleen ja vaikka selaan blogeja 10 min. Sitten taas vaikka moppaan ja kun lattia kuivuu, taas pitkälleen jne. Kait se on vanhuus kun osaa jo hellittää :) Vielä tähän päivään mennessä ei oo tiskit ja muutkaan hommat karanneet mihinkään!

4/6 | 

Itse kyllä rakastan arkea, mutta siksi juuri kurjaa onkin huomata, että usein ajauduin suorituslinjalle. Kuinka toimit työmatkalla? Itse joskus vaan hengittelen rauhassa silmät kiinni bussimatkan aikana. Se on rentouttavaa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat