Raskausviikolla 30 tunnen olevani todella hyvässä kunnossa. Ensinnäkin viikon KOLMEKYMMENTÄ sanominen hykerryttää. On päästy näin pitkälle ilman vuodelepojaksoja tai suuria ongelmia. Kolmekymmentä on se, johon ollaan koko ajan tähdätty, ja vaikka vauvat olisivatkin nyt hyvin pieniä syntyviksi, olisi heidän selviämisennusteensa ihan eri luokkaa kuin vaikkapa pari viikkoa sitten.

Raskausviikolla 30 käyn työpalaverissa jos toisessakin. Menen kauneushoitoon, juhlin jopa korkokengät jalassa yhden perjantai-illan. Tuntuu, että tässä voi porskutella vaikka kuinka ja paljon, niin paljon energiaa ja hyvää mieltä keho on täynnä.

Raskausviikolla 31 tulee käänne. Yhtäkkiä olo alkaa olla aika voimaton. Ei koko ajan, mutta välissä on päiviä, kun en jaksaisikaan mitään. Olo on vaihteleva. Hyvät ja energiset päivät vaihtelevat vähän matalapaineisempien ja väsyneempien päivien lomassa. Aivan samalla tavalla kun yötkin eivät ole toistensa kaltaisia. Välillä ramppaan pissalla tunnin välein ja supistelut herättävät. Välillä taas nukun yöni ilman kipuja vain muutamalla vessareissulla.

Raskausviikon 31 alussa alan epäillä, liikkuvatko molemmat tytöt mahassani. Kaksosten kanssa liikelaskenta ei ole yksinkertaista. Ei varsinkaan tämmöisessä tapauksessa, kun lapsoset eivät ole löytäneet vielä paikkojaan, joten ei voi olla varma, missä kohtaa mahaa liikettä pitäisi tuntea ja missä ei.

Yhden päivän voin vielä hillitä hermoni ja ajatella, että kyllä molemmat liikkuvat, mutta kun toisenakin päivänä tuntuu sille, että vasen puoli mahasta on aivan liikkumaton, soitan äitipolille. Kehottavat tulemaan tarkastukseen ja minähän menen.

F on kuumeessa, joten jätän hänet A:n äidille ja suuntaan itse taksilla sairaalaan. A itse on työpaikan tilaisuudessa asiakkaiden kanssa.

Menen sairaalaan kohtuullisen rauhallisin mielin, mutta sitten alkaa jännittää. Kätilö ei meinaa löytää toisen vauvan sykkeitä. Anturia vaihdellaan useaan kertaan ja 25 minuutin tutkimisen jälkeen käyrille saadaan ehkä molemmat. Asiasta ei olle kuitenkaan ihan varmoja, joten jään jonottamaan lääkärin ultraan pääsyä.

Tunnin odottelu jälkeen A ehtii paikalle tuoden minulle evästä. Odotamme yhdessä vielä muutaman tunnin, kunnes pääsen lääkärille. Ultra näyttää kaksi hyvinkin eloisaa pientä tyttöä, mutta ei ihme, jos sydänääniä ei ekalla kerralla oikein löydetty. Toinen tytöistä on uiskennellut osin toisen alle, joten jos ei tiennyt paikantaa juuri oikeaa kohtaa, oli äänteen löytäminen aika mahdotonta. Tuntemukseni autioista vatsan puolesta olvat myös ihan oikeat. Molemmat majailevat nyt pääasiassa oikealla puolella mahaani.

Ultran jälkeen kätilö etsii vielä sydänkäyrät uudelleen, ja nyt ne löytyivät. Päivä on ollut ihan hurjan rankka odotushuoneistuskelun ja henkisen paineen jälkeen. Haluaisin lähteä F:n vanhempainiltaan A:n kanssa, mutta päätetään, että mies menisi tällä kertaa yksin. Haen F:n kotiin ja makaan loppuillan reporankana sohvalla.

Illalla lähetän viestin, jota olen lykännyt kuukaudesta toiseen. Jättäisin yhden duuniosaseni nyt kokonaan taakse, seuraajani saisi jatkaa töitäni. Tavallaan ärsyttää luovuttaa jo nyt, toisaalta tulee helpottunut olo. Sairaalapäivä kun osoitti sen, että hyvinkin hyvistä fiiliksistä ja olotiloista voi tuulet muuttua todella nopeasti, ja nyt täytyisi alkaa varmasti oikeasti valmistautumaan vauvojen tuloon.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Äitipuolitoista
1/5 | 

Ihanaa kun raskautesi on edennyt turvallisille vesille ilman suuria ongelmia. Ja upeaa miten uusperheenne toimii kuten mikä tahansa perhe ilman sen kummempia erotteluja biologian mukaan. Siinä on turvallista kasvaa ja hyvä pohja rakentaa sisaruussuhteita tulevien pikkusiskojen kanssa. Hyvää syksyn jatkoa! Innolla aina luen päivityksiä ja blogitekstejäsi.

Vierailija
5/5 | 

Hei!
Mua kiinnostaisi lukea sun ajatuksia kosmetiikasta ja muista kemikaaleista raskausaikana. Mainitsit jossain aiemmassa postauksessa, että välttelet pesuainehuuruja, joten miten esim. kynsien laitto ym. kauneustuotteet? Olen itsekin raskaana, ja kynsilakan ja poistoaineen jätin neuroottisena kokonaan, samoin hiusvärit ja kaikki hajustetut kosmetiikat (osin pakon sanelemana, kun kaikki oksetti), mutta siivoilen kyllä aika normaalisti. Ja oletko kärsinyt iho-ongelmista raskausaikana ja poikkeaako oireet sun esikoisen odotuksesta? Mulla tämä raskaus näkyy naamassa toisin kuin eka raskaus.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat