// Kaupallinen yhteistyö: Saarioinen// 

PC066846.JPG
PC066846.JPG

PC066818.JPG
PC066818.JPG

PC066836.JPG
PC066836.JPG

PC066841.JPG
PC066841.JPG

PC066822.JPG
PC066822.JPG

PC066868.JPG
PC066868.JPG

PC066851.JPG
PC066851.JPG

Meidän perheessä on jo ollut varmasti jo 15 vuotta sellainen vitsi, joka menee jokseenkin näin:

”Tehtäisiinkö tänä vuonna jotain ihan uusia jouluruokia? Mentäisiin saunaan jo ENNEN kirkkoa ja avattaisiin lahjat eri aikaan kuin yleensä?...Ai niin. Ei me voida. Se ei ole PERINTEISTÄ.”

Tämä perinteisyysläppä juontaa juurensa siitä, että minä olen ollut aina se meidän perheen kapula rattaissa, mitä tulee joulutapojen uudistamiseen. Olen vastustanut joulukuusen paikan muuttamista tai sitä, että jokin ruoka otetaan pois joulupöydästä (silloinkin, kun sitä harva enää meidän perheessä syö).

Olen yleensä muutoshakuinen ja kyllästyn nopeasti. On kuitenkin muutamia asioita – joulu yksi niistä – jossa haluan vaalia perinteitä. Silloin voin ottaa vastaan joitain hienoisia muutosehdotuksia, mutta kokonaan settiä en halua laittaa lihamyllyn kautta uusiksi. Jotkut asiat ovat minulle pyhiä.

Minä vietän seuraavaa joulu jo kahdeksatta (minne tämä aika oikein juoksee?) kertaa äitinä. Ja miten ihanaa onkaan ollut se, että olen saanut olla mukana luomassa tyttären jouluperinteitä. Hänellekin on muodostunut jo selvät sävelet siitä, mitä mikäkin joulupäivä tehdään ja miltä joulupöydän tulee näyttää. Hauska nähdä, mitä asiat hän itse haluaa säilyttää aikuisuudessaan ja mitkä uudistaa.

Meidän perheen joulupöydän kulmakivi on perinteiset laatikot ja tietysti kinkku. Mutta varsinkin alkupalojen ja salaattien kanssa olen hieman antanut periksi. Esimerkiksi minun lapsuudessani me katoimme kaikki jouluruuat kerralla esille, mutta nyt jo monta vuotta meillä on ollut erikseen ensin alkupalapöytä. Se on ollut myös se paikka, jossa ruokavariaatioille on ollut hiukkasen enemmän tilaa myös minun mielestäni.

Kun sain tänäkin jouluna kunnian tuunata Saarioisen jouluruokia uuteen uskoon, pohdin, millä tavalla voisin kunnioittaa perinteistä joulu ja lapsuudesta tuttua makumaailmaa. Ja mitä uutta puolestani haluaisin tuoda joulupöytään. Minulla oli pieni etiäinen siitä, että haluaisin maistaa lemppariani, rosollia, uudella tavalla. Niinpä annoin miehelle haasteen ja hän loihti rosollista tällaisen version:

 

Vuohenjuustorosolli

  • Saarioisen rosolli
  • rucolaa
  • vuohenjuustoa kiekkoina
  • hunajaa
  • pekaanipähkinöitä

 

  • oliiviöljyä
  • vaaleaa glögiä
  • omenaviinietikkaa
  • mustapippuria
  • suolaa
  • kanelia

 

  1. Leikkaa vuohenjuusto kiekoiksi, lorottele päälle hunajaa ja paista uunissa 190 asteessa niin, että juuston pinta hieman ruskistuu.
  2. Levittele rucola salaattilautaselle ja asettele Saarioisen rosolli päälle.
  3. Lisää paahdetut pähkinät ja paistettu vuohenjuusto.
  4. Valmista kastike sekoittamalla kaikki kastikeaineet keskenään ja lisää kastike salaatin päälle.

 

Mun mielestä tuunaaminen on paras tapa käyttää puolivalmiita tuotteita. Kaiken lisäksi pieni variointi estää ruokahäivikin, kun makuja voi varioida.

Jos sinulla on jokin hyvä jouluruokatuunausvinkki, jaa se ihmeessä muillekin. Hästägeillä #saarioinen ja #äitientekemää se tavoittaa monet muutkin.

Kivaa lauantaita! Me suuntaamme mummon syntymäpäiville, jotka on PERINTEISESTI vietetty tapaninpäivänä, mutta nyt kemuillaan jo aikaisemmin.

Lue lisää Saarioisen jouluruokien variaatioita ja tuunausvinkkejä täältä.  Maistuisiko esimerkiksi wokattu rosolli tai Saarioisen bataattivuokaa pohjana käyttävä bostonpulla? 

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Signora Finlandese
1/6 | 

Mä olen vähän sellainen perinnekapinallinen :-) Jos joku perinne ei miellytä, heivaan se hyvin herkeästi pois. Olen siinä mielessä jouluihminen, että huusholli on täynnä kaikenlaista joulukoristetta, mutta vain, koska niistä tykkään. Asustelen tällä hetkellä yksin, joten voi ihan rauhassa mennä sen oman mielen mukaan.

Olen myös outo tapaus siinä suhteen, että oikeastaan mitkään perinteiset jouluruoat ei oikein maistu. Nyt puhun siis laatikoista, kinkusta ja rosollista. Tässä elämän varrella on tullut oltua hyvin monissa joulupöydissä ja niissä, joissa on ollaan pitäydytty täysin kaikessa perinteisessä, ei ole kyllä ollut mitään ylensyönnin vaaraa :- )

Kaikkein tärkeintä joulun ruokia miettiessä on ehkä se, että pöydästä löytyy jokaiselle sen ympärillä istuvalle jotain mielekästä syötävää. Vaikka ne eivät sitten ihan niitä perinteisiä olisikaan. Ihanaa joulun odotusta !

Karoliina Pentikäinen

Tuo onkin hyvä periaate: Kaikille herkkuruokaa, oli se sitten lanttulaatikkoa tai sushia :) Kivaa joulua! 

possu
2/6 | 

Toki voit sekoitella valmiiseen rosolliin mitä tahansa, mutta sitten se ei enää ole rosollia.

Tuulitar
3/6 | 

Kun tuli oma tupa ja oma lupa niin "perinteinen joulun juhlapöytä" koki uudistuksen. Mitään en laita tarjolle vain siksi että niin kuuluu olla! Hyvästi karjalanpaisti, täytekakku, sekametelisoppa, herneet, luumut, sillit, silakat, rosollit, keitetyt porkkanat, karjalanpiirakat, lanttulaatikko ja luumurahka! Minun joulupöydässä on koko perheen vaatimuksesta kinkku, sillä kastike. Porkkana ja ehkä bataattilaatikko, perunat, lämminsavulohi, vihreäsalaatti ja joku peruna tai punajuurisalaatti, ehkä molemmat. Jälkiruokana joku raikas jäädyke. Kotikaljaa pitää kuitenkin olla, ja ehkä lasillinen viiniä hyvän juuston kera. Nyt kun nuorinkin lapsi on jo 7 vuotias niin sekin syö kaikkea mitä tarjolle laitetaan. Ja mielelläni toteutan yhden jokaisen perheenjäsenen toiveen joulun ruokatarjoilusta, mutta mitään stressiä en siitä ota! Kaiken saa vaikka valmiina kaupasta!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat