Moikkis,

IMG_2550
IMG_2550

on ihanaa, kun arjessa on turvallisia ja tuttuja asioita, jotka tekevät elämästä helppoa ja jotenkin selkeää. Sama bussi (tai työkamu) vie aamulla töihin, lounaan saa aina tismalleen samaan aikaan ja lähikaupassa maito on aina samassa hyllyssä. Lähi- ja kotiruoka, lähi- ja kotikulmat. Lähi ja koti. -puisto,-kauppa, -päiväkoti ja -elämä.

Kun ihmiset valittavat, ettei heidän kotikulmillaan ole palveluita tai oikeanlaisia kauppoja, mietin aina, luulevatko he olevansa syyttömiä vallitsevaan tilanteeseen. Että kuvittelevatko he palveluiden vain jostain tupsahtavan.

IMG_2558Niin hyödyllisiä kuin nettikaupat ja isojen kauppakeskusten megakeskittymät ovatkin, vievät ne samalla palveluita pois jostain muualta. Pienemmistä kunnista ja kaupungeista, pienemmistä keskuksista, pienemmistä keskustoista.

Itse yritän ainakin omalla toiminnallani tukea niitä liikkeitä (vaikkei ostosummani päätä huimaakaan) ja yrityksiä Lahdessa ja Hankasalmella, jotka koen tärkeiksi ja säilyttämisen arvoisiksi. Uskon esimerkiksi, että kyllähän Lahden Polarn O Pyret pärjäisi mainiosti ilman minun heiveröistä tukeani, mutta olen silti alkanut pitää sydämen asianani sitä, että pyrin tekemään PO.P -ostokseni aina tästä Trion lähimyymälästäni. Siinä on sitä samaa tuttuuden ja turvallisuuden fiilistä kuin lähikaupassakin: Leggarit ja myyjät löytyvät yhtä kätevästi kuin lähikaupassa maitopurkki. Paitsi että vähän tyylikkäämmässä paketissa ;)

IMG_2553Nämä kyseiset kuvat ovat iltapäivän kiireiseltä pyrähdykseltäni lähi-PO.P:illeni, kun kipasin noutamassa F:lle testiin Polarnin tarjoamat uikkarit ja hellehatun. Mietin kauan vaaleansinipohjaisen flamingo-uikkarin ja pinkin pallouikkarin välillä, mutta lopulta päädyin klassisiin palloihin. Ja valinta oli selvästi oikea: Neiti-F kulki iltapäivän pelkässä uikkarissa ja hellehatussa. Sisällä. Sateen ropistessa ikkunoihin.

Vaikka tällä kertaa en varsinaisesti mennyt PO.P:lle ostoksille, jäi mieltäni kaivelemaan kaikki ne ihanaiset uudet raita- ja pallokuosit. Ah, miten ihana raitamekko ja pallohame piristäisivätkään Neidin kesävaatekaappia. Taidan olla vähän kuositylsimys, klassikot purevat aina. Niin ja tämän tekstin alla näkyvän raidallisen t-paitahihaisen jumpsuitin haluaisin ihan oikeasti (!) itselleni. Ei taida vaan olla toivoa kokojen suuhten...

IMG_2546Onneksi kesäkassit olivat sentään äitiystävällistä kokoa. Rakastan semmoisia arjen vempimia ja tavaroita, joissa on jokin juju, joten tämä putkikassista parilla nepparin napsauttamisella ja vetskarin avaamisella saatava retkiviltti oli kyllä päivän suurin ihastuksen aiheeni. Eikös tämmöstä voisi pitää innovatiivisuutena kerrakseen?

IMG_2554

Näiden ajatusten saattelemana alan nyt mässytellä suklaata. Ei lähi-Fazeria, vaan ruotsalaisia laivatuliaisia Eepin luokkaretkeltä. Namskis!

Kuinka tärkeänä itse muuten pidätte lähipalveluiden tukemista? Niin ja: Kuka ostaa ennemmin lähituotteen silloinkin, kun hinta on vähän kovempi kuin vaikkapa netissä?

Ihanaa viikonloppua!

-Karkki-

 

 

 

Kommentit (3)

vieras
2/3 | 

Myös kannatan samalla tavalla paikallista kuten alkuperäinen kirjoittaja niin omien suosikkimerkkien kohdalla kuin lähikaupassakin. Pippille kommenttina että isoissakin ketjuissa usein on yksityisyrittäjiä fransising yrittäjinä - eli pienyrityksiä siinä missä naapurin käsityökauppa tms. Ja eiköhän ketjutkin katso kaupunkikohtaisia tuloksia, eli olen täysin alkuperäisen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla toimintani suhteen. Ne mitä ostan ostan paikallisesti jotta omalta osaltani en ole vaikuttamassa siihen että käyttämäni kaupat ja palvelut karkaisivat kaupungista pois. :)

Karoliina Sallinen
3/3 | 

Vieras ja Pippi: Juurikin noin, niin kuin Vieras sanoi: Isotkin ketjut toimivat usein pienten yrittäjien kautta, ja silloin paikallisuudella on väliä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat