Heippa,

IMG_0510
IMG_0510

IMG_0511

vähänkö ihana ilma! Tulimme juuri Neidin kanssa ulkoilemasta. Ihan huikeaa tuo valon määrä. Ainoa miinuspuoli vain migreeni, joka saa lisäpontta auringonsäteistä. Tälläkin viikolla olen saanut migreenin peräti kahtena päivänä,mitä luultavimmin juuri valoisuuden lisääntymisen takia. Olisi varmaan aika ostaa uudet plehat suojaamaan silmiä!

Nämä kuvat ovat kuitenkin viime torstaiaamulta, jolloin meillä oli Neidin kanssa (jo perinteeksi muodostunut) erimielisyys päiväkotivaatetuksesta. Olin itse hihkunut onnesta edellisenä iltana, kun posti oli tuonut noin viikon odottelun jälkeen paketin POMP de LUX -kutsujen tilauslistastani. Kaverinihan piti kutsuit, ja vielä samalla viikolla olin saanut blogin kautta pienen lahjakortinkin POMPin vaatteisiin, joten itse olin aika täpinöissäni tilaillut kevään ja kesän arki- ja juhla-asuja.

Kun esittelin sitten Neiti-F:lle torstaiaamuna vaaleansini-kultaisen -kimallehuppariasun, ja samaa kuosia olevan perhoshihaisen topin, oli vastaus "mää haaluaisin kyllä pinkkiä. Sininen on poikien väri". Alkukiukun (minun ja Neidin) jälkeen löysimme kuitenkin edes jonkinlaisen yhteisymmärryksen. Ja asu puettiin! Ehkä painavimmat argumentit olivat minun esittämäni " Ihan saman näin kerran Sanna "Raipe" Helmisen päällä" ja "Lumikillahan on myös sininen PRINSESSA-asu". Nämä kaksi esimerkkihenkilöä toimivat tällä kertaa :D "Kimalle on uusi pinkki" meni kaksivuotiaalta vähän ohi ;)

IMG_0516

IMG_0512

Olen kuullut lapsista, jotka vielä yli 10-vuotiaina antavat vanhempien päättää vaatteistaan, mutta Neiti-F:llä on jo nyt hyvin vahva mielipide siitä, mitä hän voi pukea. Pukeutuminen muutenkin kuuluu "harrastuksiin", ja mitä raivostuttavinta, hän saattaa omatoimisesti vaihdella vaatteita neljäkin kertaa illassa.

Kuinka omatoimisia vaatteitten käyttäjiä teidän kersanne ovat? Ja millä - oi millä ilveellä - voitte "huijata" lapsienne päälle jotain sellaista, jonka tämä on ensin tuominnut? Niin ja onko joukossa niitä vanhempia, joiden mielestä kaksivuotiaan vaatetoiveiden kuuntelu on järkevää, tai toisaalta: mielettömän typerää?

IMG_0513

Ihanaa lauantaita! Eepi on luvannut kokoata iltaruuaksi kookos-kanaa, ja itse ajattelin pyöräyttää pannacottaa tai suklaamoussea. Slurps!

-Karkki-

P.S. Sininen asu meni kai tykkäyslistalle, koska perjantaina Neiti kelpuutti samat pöksyt POMPin viime keväisen pingviinipaidan pariksi. Jes!

Kuvat:

Karkki,iPhone 4S

Asu:

Huppari, college-housut, toppi. POMP de LUX kevät/kesä 2013

 

Kommentit (5)

Dee
1/5 | 

Itse kuulun niihin, joiden mielestä minkä tahansa asian kanssa on syytä antaa välillä periksi 2-veen kanssa, ihan oman mielenterveyden takia :D Jos tosiaan on kyseessä paidan valinta tai syödäänkö kurkut siivuina vai tikkuina jne. Kuitenkin sen ikäiselle on tärkeää myös saada itse vaikuttaa asioihin, jotka ovat sopivia lapsen päätettäväksi.

Mutta meillä ei olla ihan niin tarkkoja vaatteista, ylipäätään pukeminen on tyhmää ja mieluiten pikkuherramme olisi joko alasti tai sitten jo päällä olevissa vaatteissa. Lähes joka aamu käymme saman keskustelun, kun yöpukua ei haluttaisi vaihtaa pois. Sanonkin päivävaatteita aina leikkivaatteiksi ja perustelen vaatteenvaihdon sillä: ethän sinä halua mennä takaisin nukkumaan, kun juuri herättiin!

Karoliina Sallinen
2/5 | 

Vähänkö hyviä pointteja, Dee! Itse ajattelen kanssa, etten viitsi nipottaa useinkaan turhasta. Tosin Neiti-F on sellainen luonteeltaan, että haluaisi päättää aivan kaiken itse, joten rajone asettaminen taitaa olla hänen kohdallaan erityisen tärkeää. Joskus olen koittanut hänen kanssaan sitä kikkaa, joka usein kuulemma toimii lapsilla. Annan hänen muka-valita itse vaikkapa kahdesta paitavaihtoedosta, vaikka olenkin jo itse tehnyt alkukarsinnan. Neiti-F:lle tämä vain ei mene läpi, vaan hän muistaa koko vaatekaappinsa kirjon ulkoa läpi :)

Iltapalojen ja vaikkapa lelujen kanssa rajoitettu "vapaa"valinta onneksi vielä toimii !

Viime viikolla kun en ollut aamulla kotona, Eepi oli antanut Neidin itse päättää asunsa. Tuloksena oli mekko, college-housut ja huppari :D

marianna
3/5 | 

Itse olen yrittänyt välttää vaatteiden merkityksen esilletuomista muuna kuin tarpeellisena asiana. Niin pian lapset jokatapauksessa koulussa keksivät nuo merkki- ja muut ulkoiset asiat. Minusta on ihanaa katsoa lapsen itsevalitsemia asukokonaisuuksia, juuri tyyliin mekko ja housut-yhdistelmä tms. Eihän tällaisia voi yhdistää-ajattelutapa on itseänikin rajoittanut, mutta jossakin vaiheessa aloin kyseenalaistaa asennettani. Miksei lapsi saisi pukea balettimekkoa ja siihen päälle toista mekkoa, jos se tekee hänestä onnellisen. Rajoja asetan sitten toisenlaisissa, mielestäni oikeasti merkityksellisissä asioissa. Toki kuralammikkoon ehkä soveltuvat paremmin kurahousut, mutta eipä se maailmaa kaada vaikka joskus sinne läiskähtäisi toisenlaisessakin asustuksessa. Pikkuisten omaperäisissä asuvalinnoissa on jotakin niin kovin sympaattista.

Karoliina Sallinen
4/5 | 

Marianna: Olet täysin oikeassa. Noin minäkin haluaisin ajatella,mutta todellisuudessa kuitenkin nipotan. Nyt ymmärrän omaa äitiäni,joka ei oikein lämmennyt minun teini-gootti-heavy-pukeutumisvaiheelleni :D

Jotenkin kun rakastan etsiä Neidille kivoja vaatteita ja niiden yhdistelmiä,sapettaa se,etten saisi nähdä niitä koskaan Neidin päällä.

Pinnallista. Ja vähän noloakin.

=)
5/5 | 

Miellä kumma kyllä lapsi on 2,5v poika. Eikä sille ole niin tärkeää itse saada päättää vaatteita (mutta kaikkia muita asioita kyllä :D ) Titenkin hänellä on muutama lempivaate, ja itku tulee kun ne täytyy laittaa pesukoneeseen, mutta muuten saan itse kaikessa rauhassa pukea mitä haluan :D Onkohan se sitten siinä, että pojille ei ole niin väliks mitä päällä on ;) :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat