IMG_20180709_184121.jpg
IMG_20180709_184121.jpg

Jopas on ollut ihanan ihana alkuviikko. Tai no maanantai, mutta tuntunut sille, kun viikko olisi lähtenyt niin tapahtumarikkaasti käyntiin, että voi jo puhua koko alkuviikosta. Se, missä eilinen oli synkeä päivä. On tämä ollut ihana ja täynnä valoa. 

Viikonloppuna juhlittiin Hipu-siskoni polttareita (niistä lisää myöhemmin) ja jösses, mikä oli sunnuntaina oli. Väsytti niin paljon, että kun ummistin silmäni ysiltä sunnuntai-iltana, havahduin vasta maanantaina seitsemän aikaa ensimmäisen kerran (ja nukun siitä vielä puolitoista tuntia). Minun piti mennä sunnuntai-iltana ”nukuttamaan” F omaan huoneeseensa niin, että ”lepään” hetken vain lattialla patjalla. Sinnehän minä olin sitten jäänyt ja kun aamulla heräsin, oli F:n sänky tyhjä. Löysin lapsosen sikeästä unesta A:n kainalosta. Oli näköjään varastanut niin miehen tyynyn kuin peitonkin.  En ollut siis herännyt edes siihen, kun tyttö oli yöllä loikkinut minun ylitseni toiseen huoneeseen.

Tänään meillä on sitten uusin virkein silmin palattu ruotuun. Pyykkikone on laulanut, kalenteri otettu esiin ja mikä parasta, saimme kauan odotetun yökylävieraan. Rakas pieni taapero tuli aamupäivällä meille hoitoyökylään. Miten jännää!

Miten nopeassa ajassa onkaan unohtanut totaalisesti sen, kuinka kokonaisvaltaista noiden pienten kanssa elämä on. Vaikka neitokainen on mitä kiltein,helpoin ja suloisin, täytyy koko ajan olla valppaana. Lääkkeet ja pienet lelut siirretty ylähyllyille ja tuntuu, kuin joka paikassa olisi vaaroja. Taas muistutus siitä, miksi pikkulapsiperheissä kaikki avohyllyt ja -tasot ovat aivan tuhoon tuomittuja.

Niin ja tämä työnteko. MITEN IHMEESSÄ KUKAAN TAAPOROIDEN VANHEMPI VOI TEHDÄ MITÄÄN HOMMIA? Ehkä oman kanssa olisi tietysti erilaista (vai onko?), mutta tuntuu, kun ei uskaltaisi laskea lasta hetkeksikään pois näköpiiristä. Tiskikoneen täytössä meni 25 minuuttia. ..mutta silti! Ihana pieni <3 (Ja jos lapsokainen nukahtaa 8 minuutissa, en voi kun nauraa. F:n kanssa ei koskaan selvitty alle tunnin.)

Nyt unille kohta itsekin. Voi olla, että lapsonen heräilee jo ennen kuutta. Jännä yö tiedossa siis!

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat