OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi F:n lempipuuhista on askartelu. Ja vaikka se aivan ihanaa puuhaa onkin, olen ollut välillä aika pulassa niiden kaikkien tarrojen, saksien, kimalleliimojen ja värien keskellä.

Synttäri- ja joululahjatoiveiksi F ilmoitti taas uusia askartelu- ja piirustusvälineitä, ja minä pohdin kuumeisesti, minne ne kaikki taas sullotaan. Kunnes keksin, että yksi lahjatoive voisi olla työkalupakki. F:n isomummon antama pinkki työkalupakki onkin ollut loistava pienen askartelijan apuväline. Siellä säilyvät tallessa kaikki tarpeellinen. Sitä voi kuljetellä pitkin asuntoa ja se ei vie edes hyllyllä hirveästi tilaa.

Aloin pohtia, pitäisikö minun hankkia työkalupakki kaikille wc:n kamoilleni. Meikeille, pompuloille, rasvoille ja muille. Voisin kuvitella, että jokin tällainen House Doctorin pakki voisi olla aika ihana aukaista aina aamuisin.

-Karoliina-

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (18)

Sini Tarikka
2/18 | 

Meillä ihan sama säilytysongelma,tosin vielä ratkaisematta. Onko tietoa,mistä tuo F:n Pakki on hankittu?

Pikku koti kuntoon
3/18 | 

Tosi hyvät ideat, juuri jotain tällaista ratkaisua olen kotiimme kaivannut - kiitos!!

Essi
4/18 | 

Toimii!:) Myös pinneille, pompuloille ja meikkitarvikkeille.
Itselläni on ompelulaatikko tässä käytössä

Jenni
5/18 | 

Lisävinkki; Jos on paljon erivärisiä parereita, tarroja, stanssausjätettä yms. niin ne saa helposti järjestykseen laittamalla muovitaskuissa kansioon. Eri väritkin saa näppärästi lajiteltua. Helppo liikuttaa ja pysyy kivasti järjestyksessä. :) Mistä muuten ostatte askartelutarvikkeita? Itse olen suosinut mm. Tigeria. Lildliä sekä toisinaan sinooperia.
T: Pienen askartelija innokkaan avustaja. :)

Marianna
6/18 | 

Uuuuuuuuuu!!! Jes!!! Taputus, taputus, taputus, HURRAAHUUTO!!! JES!!! Kiitos kaunis. Näin simppeli idea ja mulla ei tullut edes mieleenkään! Täällä 2- ja 4-vuotiaat askartelijat... Ja askartelun tuoma KAAOS. Tämä on jo lähellä kotiäidin märkää päiväunta, tästä se lähtee, etenkin kun päässä kuuluu välillä PIMPOM kaaoksen keskellä. Kiitos :)

viivi
7/18 | 

Hei! En löytänyt postausta,johon olisin kommentin halunnut jättää,joten jätän sen tähän. Puhuit kyseisessä postauksessa kuolemasta ja sen selittämisestä. Ja ymmärrän erittäin hyvin, että blogin haluaa pitää positiivisena,mutta halusin silti kommentoida ja kysyä asiaa. Itse olen syvästi pohtinut näitä asioita, sillä äitini kuoli äkillisesti. Haluaisin näin kommentin muodossa kuulla sinulta ajatuksia kuolemasta. Minulle se on suuri pakokauhun tunteen tuottaja, sillä en voi sitä käsittää. Onko kuoleman jälkeen enää muuta kuin tyhjyyttä? Mikä järki tässä kaikessa on, käydään täällä kääntymässä ja ollaan vain pieni osa historiaa, jolloin ajan saatossa meistä tulee tuhkaa ja katoamme tuuleen. Loppuuko kaikki siihen? Emmekä näe enää omia rakkaitamme? Ajattelin laittaa sinulle kommentin, sillä voisin saada sinunlaiselta myönteiseltä ihmiseltä uusia näkökulmia asiaan,ymmärrän jos aihe on liian syvällinen. Kiitos jo etukäteen ♡♡

15/18 | 

Esko kirjoitteli tosiaan kuolemasta tovi sitten.

En usko, että tuohon löytyy mitään vedenpitävää pelastusta tai pakokauhua poistavaa apua. Aihe on rankka ja synkkä, ja mitä nuorempi ihminen kuolee, sitä vaikeampi asia on ymmärtää tai hyväksyä.

Mä uskon taivaaseen, joten minusta kaikki ei lopu kuolemaan. Se on lohduttava ajatus minusta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat