P9054322.JPG
P9054322.JPG

P9054327.JPG
P9054327.JPG

P9054332.JPG
P9054332.JPG

P9054334 (1).JPG
P9054334 (1).JPG
P9054336.JPG
P9054336.JPG

P9054341.JPG
P9054341.JPG

 

 

Asu: college-paita ja farkut

Merkki: paita, Sidoste X Pure Waste ja  farkut, Zara

Hankintapaikka: Sidoste-paita on niin sanottu luontaisetu, kun tekee duunia Sidosteelle. Sidoste-tuotteita voi kuitenkin ostaa kohta ihan kuka vaan teistäkin, kun Sidosteen verkkokaupa aukeaa aivan pikapuoliin.  Whoop whoop! Farkut on ostettu Ratinan Zarasta.

Käyttöönottotoimenpiteet: Vaikka vaatteet (kai) pitäisi pestä ennen käyttöönottoa, en ole ennen ekaa käyttökertaa tehnyt kyseisille vaatteille mitään.

Käyttökohde: Jos joku asu on ns. arkinen työasu, se on juuri tämä. Itse asiassa mä kierrätän mun neljää (3 kollaria ja 1 hupparia) Sidoste X Pure Waste -paitaa sitä tahtia, että mun sisko kysyi jo kyllästyneenä yhtenä päivänä insta stories -pätkäni katsottuaan, enkö enää KOSKAAN käytä mitään muita paitoja. No hitsi! Kun on hyvä peruskollari niin laadultaan (ihanan pehmeä sisältä ja kestää pesukertoja), malliltaan kuin merkiltäänkin, ei kai sitä tarvitse alkaa vaihtelemaan. Farkut taas on oiva pari mille tahansa collegelle. Sehän on selvä.

Hankinnan kannattavuus: Paita, kuten ehkä edellisestä kävi ilmi, on jo todellinen luottovaate. Ja siksi täysi kymppi. Tottakai mulla on myös jo muodostunut tunneside näihin Sidosteen tuotteisiin, mutta kaiken lisäksi aidosti paita on vaan tosi hyvä päällä. Että pitäisin kyllä muutenkin. Zaran farkut olivat ennen mun ykkösvalinta, mutta ei enää. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen lihonut kesän aikana vai siitä, että eteen on tullut yksi parempi farkkumalli ja -merkki (kerron tästä asap) , mutta jostain syystä Zara-farkut eivät istu enää niin hyvin kuin ennen. Puristavat ja valahtavat yhtäaikaisesti, joka on musta tietysti hieman kummallinen yhdistelmä. Mutta kelpo pöksythän nämä silti ovat. Sellaiset arvoasteikolla 8-, joten ei niitä hukkaankaan kannata laittaa.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

*saatu tuote 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Utelias
2/3 | 

Moi! Kommentoin nyt tähän perjantain postaukseen, vaikka et täällä teidän äiti-tytär päivästä puhunutkaan.

Mua kiinnostaisi aihe mistä lapsi saa omaa rahaa (ja tämä ei siis ole kritiikki)? Aihe on ainakin meidän perheessä aiheuttanut keskustelua ja olemme aiheesta jutelleet myös ystäväperheiden kanssa.

Lapsi jolla on kaikkea (kuten teillä, meillä ja valtaosassa omien ja lasteni ystävien perheissä) ei periaatteessa tarvitse rahaa mihinkään ja rahan käytön kulttuuri, sekä rahan arvo on asioita jotka on lapselle, lapsen tasoisesti todella vaikea opettaa. Kuuluuko lapselle maksaa kotitöistä? Eihän niistä aikuisillekkaan makseta, mutta miten muuten lapselle pystyy opettamaan että rahan eteen on tehtävä töitä? Onko ok. maksaa/palkita hyvästä koulumenestyksestä ja miten vanhempana pystyy arvioimaan mikä on lapsen sen hetkiseen oppimistasoon palkittava suoritus? Onko hyvä tai kiitettävä arvosana ainoa kriteeri palkitsemiselle.. Meidän perheessä ainakin on todettu että lapsi ei pysty ymmärtämään (tietenkään) paljonko esim. lomamatka maksaa ja mitä sen eteen pitää tehdä. Osittain siksi että olemme matkustaneet aina, joten ne asiat on meillä ollut aina läsnä.
Tai onko viikkoraha hyvä systeemi, ja tarviiko sen eteen tehdä jotain? Vai saako sen joka tapauksessa?

Itse en ole ainakaan keksinyt mikä olisi paras/oikea tapa. Tähän mennessä meillä on menty niin että välillä voidaan palkita,ja välillä ei. Lisäksi yritämme avoimesti keskustella ja kertoa niin suoraan kun lapselle voi. Tyyliin nyt ei voida mennä ravintolaan syömää, koska säästetään siihen loma reissuun. Tai että nyt äiti/isi joutuu tekeen vähän enemmän töitä että saadaan pidettyä lomat samaan aikaan.

Tästä aiheesta olisi kiva saada vaikka postaus ja kuulla muidenkin näkemyksiä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu