P3020007
P3020007
P3020008
P3020008
P3020013
P3020013
P3020015
P3020015
P3020019
P3020019

Joskus arkisen arjen keskellä, silloin, kun sovitamme esimerkiksi Eskon ja minun omat aikataulumme yhteen, välillä tuntuu, ettei perheemme toimi tiiminä. Kun molemmilla on kohtalaisen paljon omia työ- ja vapaa-ajanmenoja, sekä molempien mielestä myös perheenä täytyy viettää rutkasti aikaa, tulee kalenterin täytöstä joskus ”kumpi ehtii aikaisemmin merkata mustaa valkoiselle –kisa”. Siitäkin huolimatta, että voin rehellisesti sanoa, ettemme koskaan (ilman todella, todella pätevää syytä) rajoita toistemme omia menoja sitten ollenkaan.

Silti oman navan tuijottelu välillä inhottaa minua, vaikka itsekin olen sellaiseen ihan yhtälailla syyllinen kuin Eskokin. Kuitenkin kun sisimmässäni ajattelen, että perheen tärkein asia on se, että se toimii yhteen hiileen. Kaikki joustavat, mutta kaikille annetaan myös tilaa ja omaa aikaa. Yhteistä aikaa kunnioitetaan, eikä esimeriksi kotitöidentekokerroista jouduttaisi pitämään (edes alitajuista) kirjaa.

Olen kuitenkin jo aikaisemminkin huomannut, että jotenkin silloin, kun perheessämme on pienimuotoinen hätätila, toimimme kuitenkin juuri niin ihanteellisesti kuin haluankin. Se todistettiin taas viime yönä, kun F:llä alkoi yllättäen oksennustauti. Siinä kun lapsi on heikkona, ei minun tarvitse toimia – kuten usein arjessa – työtehtäviä jakavana promoottorina, vaan toimimme Eskon kanssa saumattomasti yhteen. Kun vaihtaa lakanoita, toinen pesee pientä potilasta. Kun toinen pyyhkii lattioita, rahoittelee toinen lasta sylissään. Ei tarvitse riidellä, kumpi jää aamulla kotiin ja kumpi suuntaa kauppaan hakemaan Gefilus-mehua. Koko sen yöllisen härdellin ja F:n kurjan olon keskellä oma fiilikseni säilyi korkealla : Näin sen perheen pitääkin toimia!

Ei ihme, että riitelimme F:n vauva-aikaan todella vähän, koska se oli 6 kuukautta kestävää hätätilannetta koko aika aivan putkeen ;) Ei jäänyt aikaa turhalle säädölle ja oman ajan täyttämiselle!

Voi kun ei menisi tavallisessa arjessakaan yhtään päivää ilman me-henkeä. Se kun on vaan niin paljon kivempaa toimia tiiminä ja yhdessä!

Millainen tiimi teidän perheenne on? Entä onko sinulla/puolisollasi niitä heikkoja hetkiä, jolloin tiimihenki on kateissa? Mitkä ovat parhaat vinkkisi toimivaan perheeseen?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (14)

TätiO
1/14 | 

Hyvä kysymys, meidän perheen tiimi. Piti iha miettiä...

No meidän perheessä mies tuo rahaa ja hoitaa viikonlopun ruoanteon, noin niinku pääsääntöisesti ja autohommat ja laskut ym raha-asiat.

Mä hoidan sit arkiruoanlaiton, suunnittelun ja oston maanantaisin, lasten kuskaukset harrastuksiin (jos ei oo työmenoja) ja lähestulkoon kaikki kotityöt....hmm. Joo-o! Mies käyttääkin kyllä tiskikonetta ahkerasti.

Nyt kun lapset on yli 10v. Palkalliselle lapsenhoitivapaalle ei saa jäädä enää mutta selvästi (onneksi) lapset sairastaakin vähemmän. Mies pystyy joustaan aika hyvin jos olis joku hätätila (en jättäis isoakaan lasta yksin kotiin oksutaudissa), joten en oo ollut kotona kipeän lapsen kanssa vuosiin.

Tiimimme toimii hyvin. Omasta mielestäni.

3/14 | 

Hei, itse huomasin ihan saman, kun meilläkin pojan oksennustauti alkoi yllättäen keskellä yötä: toimittiin yhdessä saumattomasti yhteen. Tosin olisipa se aika outoa ollutkin, jos toinen olisi vaan jatkanut unia...! Oikeastaan toimitaan arjessakin hyvin tiiminä, mistä pitää kyllä olla kiitollinen.

Daniella
4/14 | 

Samoja asioita miettinyt. Kaipaisin myös sen tiimin näkyvää toimimista arkeen, mutta hädän keskellä täälläkin on toiminut (muistaakseni) hyvin. Kun itse sairastuin vatsatautiin ja ei toivoakaan, että yön oksentelun jälkeen olisi päässyt seuraavana päivänä ylös, mies sanaakaan sanomatta hoiti pienet lapset. Paria viikkoa myöhemmin tauti iski esikoiseen ja mies hoiti yön sairasta, itse yritin parhaani mukaan nukkua imeväisen kanssa. Aamulla oli vuoronvaihto, mies lepäsi ja minä hoidin lapset.

Eilen olin kylässä kaverillani ja katsoin sivusta, kun perheen isä tuli yhden lapsen kanssa kotiin asioilta, nappasi heti nuorimman lapsen pois jaloista ja hoiti omatoimisesti kaikki kolme lasta iltapesulle ja -palalle. Tämä meiltä puuttuu. Jos ollaan molemmat kotona, ihan satavarmana se olen minä, joka pitää sen verran huolta kellon seuraamisesta, että pisut ja pesut ehditään tehdä ennen nukkumaanmenoaikaa. Toivoisin, että se arjen pyörittäminen olisi sillä tavalla yhteistä, että toisen ei tarvisi olla joka päivä toistuvissa rutiineissa se kapellimestari, vaan se toinenkin voisi ilman pyyntöä tai kehoitusta viedä lapset pesulle, kun iltapala-aika alkaa lähestyä. Organisoin ihan mielelläni arkea yleisesti ottaen, sovitan menot yms. mutta joku välipala kuitenkin syödään joka päivä, kun nuorempi herää unilta, niin eikö se toinenkin voisi kotona ollessaan joskus tajuta hoitaa sen, vaikka minäkin olen paikalla?

Pikaista paranemista!

Sara-K.
6/14 | 

Oli ihana lukea, että teidän perhe toimii tiiminiä! Mietin vain, itse vielä lapsettomana, että miten teidän tiiminne toimi ennen F:ää?
Ennen lasta on tietenkin paljon vähemmän vastaavia tilanteita, mutta esimeriksi kotityöt? Ja jos on vinkkejä, miten miehen saa siivoamaan, saa valaista meikäläistä..!

Mirva
7/14 | 

Samaa meinasin sanoa, kun Hellu, että mukava pikku juttu :)
Eikös se Kuningasidea laula ihan fiksusti Enemmän Duuoo, kun sooloo kappaleessa (tosin teillä kyseessä on trio).

"Minä, mutsi, faija kolmistaa, yläalamäet aina pystyy jaksaa. Ne opetti et kukaan ei oo suurempi sua kaikki saman arvosia, tsiigaa samaa aurinkoa ja mitä näitä ajatuksia kätkeä kun ei huolenpito toisist vaadi verisidettä. Ei sen kummempaa me oltiin vaan ihmisii eli peace and one love, eiks nii." :)

Kolmistaan-Karoliina
11/14 | 

Hmmm... Osin kyllä tuttuja mietteitä! On se kumma, että me naiset otamme/saamme organisaattorin roolin niin helposti!

Kolmistaan-Karoliina
13/14 | 

Voih! En oikein edes muista. Olin raskaana jo ennen kuin olimme olleet edes vuotta yhdessä, ja silloin elämämme oli hyvin erilaista. Tekikö meillä kumpikaan silloin mitään kotitöitä ;D ?Söimme ainakin joka päivä ulkona, sen muistan!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat