Vaikka voisi kuvitella, että kaksosraskaus – koska sitä jo riskiraskaudeksi kutsutaan – olisi pelottavaa, olen ollut koko raskauden tähän asti luottavaisella ja positiivisella mielellä. Jollakin tapaa mulla on ollut sellainen tunne, että kaikki tämä on ollut tarkoitettu tapahtuvan juuri näin: Vaikeuksien kautta yllättävään onnenpotkuun.

Toisaalta ultrien tiheys ja se, että kaksosraskautta seurataan sairaalassa todella tiukasti, on tuonut luottoa tähän hommaan. TAYSin äitipolin väki on ollut aivan huikean ammattitaitoista ja osaavaa. Ja kun joka tapaamisella on ollut mukana erikoislääkäri ja kätilö, on raskaus ollut hyvissä käsissä. Eli vaikka lähtökohdat ovat olleet riskialttiimmat kuin ensimmäisessä raskaudessani, on huolenpito ollut niin kokonaisvaltaista ja osaavaa, että olo on pysynyt rauhallisena. Todella paljon rauhallisempana kuin F:ää odottaessa, jossa useat verenvuodot, vuodelevot ja kaikki se säätö vei kyllä voimat raskauden positiivisilta fiboilta.  

Rakenneultraa edellisenä iltana mun ystävä kysyy, jännittääkö ultra. Tajuan vasta siinä vaiheessa havahtua siihen, että viikon 20 rakenneultra on The Ultra, joka normaalisti on se iso ja merkittävä ultrakäynti, yksi suurimmista etapeista raskauden varrella. Sanon, ettei ultra jännitä mua, koska vauvoja on ultrattu jo niin usein ja kaikki on ollut aina hyvin. Ja itse asiassa viikolla 12 yksityisellä tehtiin jo sellainen laaja (puolitoista tuntia kestänyt!) ”rakenneultra”, jossa selvitettiin kaikki siihen mennessä kehittyneet rakenteet **, jotka yleensä katsotaan vasta Suomessa viikon 20 ultrassa. (Joita on yllättävän paljon! Ainoastaan 5% sydänvioista ja jotkin kasvun mukanaan tuomat ongelmat, ** ovat sellaisia, että niitä ei näy vielä viikolla 12, mutta viikolla 20 ne ovat jo näkyvissä. Toki on olemassa kasapäin muita rakenteita ja kehityshäiriöitä, joita ainakaan Suomessa ei kunnallisella puolella tutkita tai ke ei ole nähtävillä laisinkaan.)

Rakenneultran teko aloitettiin normaalisti ja A-vauvan kaikki osaset, virtaukset ja muut tutkittavat asiat olivat aivan mallikkaasti. Kun B-vauvaa alettiin kuitenkin ultrata, sydämestä ei nähtykään kaikkia niitä osasia, joita siellä piti olla. Lääkäri kertoi asian tosi suoraan, mutta lempeästi. Hän kertoi, että nyt noita osia ei nähdä, ja jos niitä ei oikeastikaan ole, kyseessä on tällaisesta sydänviasta, joka ei vaikuta raskauden etenemiseen mitenkään, mutta lapsen synnyttyä sydäntä tulee tarkkailla. Joskus sydän tulee leikata.

Toisaalta lääkäri muistutti myös – useaan otteeseen – siitä, että näkyvyys oli nyt huono. Kuten olen useasti kertonut, kaksoset sähläävät jatkuvasti toistensa tiellä ultrassa ja siksi kaikkea ei aina näe. Toisekseen lapset olivat jo aika ärtyneitä pitkästä ultrauksesta ja jälkimmäisen vauvan, jälkimmäinen tutkittava asia voi helposti jäädä pimentoon, koska kahta vauvaa ei noin vaan vatsan ulkopuolelta käännellä. Sovittiin, että B vauvan sydäntä tutkitaan uudelleen kahden viikon päästä ultrassa.

Vaikka lääkäri oli tosi empaattinen, kannustava ja selkeäsanainen, ei se varsinaisesti helpottanut oloa. A muistutteli minua useaan otteeseen kotona, ettei mitään tuomiota oltu vielä saatu, mutta minua se ei varsinaisesti kauheasti helpottanut. Aloin välittömästi soimata itseäni siitä, etten ollut voinut alkuraskaudesta, itse asiassa moneen moneen kuukauteen, syödä foolihappoa, koska kaikki ylimääräiset vitamiinit saivat minut oksentamaan. Kostautuisiko tässä vauvalle nyt se, että en ollut kyennyt pitämään foolihappoja tarpeeksi sinnikkäästi sisälläni? Teki mieli googlata kaikkia mahdollinen asiasta, mutta maltoin silti mieleni. Jos jotain tämä ammatti on opettanut, niin sen, ettei koskaan kannatta googlata yhtään mitään muuta kuin korkeintaan kauppojen aukioloaikoja ja säätä.

Ensimmäisen kerran tämän raskauden aikana koin pelkoa. Yritin tunkea ajatukset pois mielestäni, ja sen usein päivällä unohdinkin, mutta iltaisin ja öisin kelailin asioita aivan liian paljon. Samalla aloin kärsiä uniongelmista. Saatoin nukkua yössä muutaman tunnin, ja ainoat hyvät pätkät unesta tapahtui aamukuuden jälkeen. Toisaalta päivällä uni olisi kyllä maittanut.

Muutenkin väsymys puski taas uudelleen päälle. Se nukahtelu kesken kaiken, joka oli loppunut raskauspahoinvoinnin loputtua, alkoi taas uudelleen. Saatoin yhtäkkiä nukahtaa sohvalle kesken hälinän ja herätä siitä kahden tunnin päästä. Yritin toisaalta skipata myös päiväunia, jotta uni tulisi – kaikkien taiteen sääntöjen mukaan – yöllä paremmin. Se ei toiminut: Olin vaan entistä väsyneempi, koska en silti nukkunut yöllä yhtään sen paremmin. Kaksi viikkoa tuntui todella pitkälle odotteluajalle. Varasin itse asiassa ajan jo yksityisellekin, mutta kätilöystäväni sai puhuttua minulle järkeä: Yksityisellä näkyvyys ei olisi luultavasti yhtään sen huonompi, ja kaikki parhaat vempaimet ja lääkärit löytyisivät kuitenkin TAYSistä. Peruin ajan ja päätin vain odotella.

A:n ja minun ensitapaamiseen kolmivuotispäivän aamuna vauvat tutkittiin toistamiseen. Myös B:n sydämen näkyvyys oli hyvä. Ja kaikki siellä hyvin! Voi sitä onnen määrää!

-Karoliina-

** lisäykset tekstiin 5.8.2019 klo 8.50

 

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 | 

Meidän kuopuksen kohdalla oli sama tilanne. Ekassa ru:ssa sydämestä ei näkynyt kaikki tarvittavat osat ja saimme uuden ajan. Toisellakaan kertaa kätilö ei nähnyt jotain aorttaan liittyvää ja pääsimme samantien erikoislääkärin ultraan. Hän kyllä näki kaiken tarvittavan mutta laittoi vielä varmuudeksi ultraan yliopistolliseen keskussairaalaan. Se 10 minuuttia kätilön ja lääkärin ultrauksen välissä oli ihan kamalan jännittävää ja siinäkin ajassa kerkesi kuvitella kaikkea mahdollista. Suurin pelko laukesi siellä ollessa, mutta tietysti pieni jännitys jäi kysin ultraa odotellessa. Kaikki oli kuitenkin hyvin (jotain pientä häikkää virtauksissa, joita ultrattiin vielä myöhemmin lukuunottamatta) ja olin supertyytyväinen saamaani kohteluun 😊

Vierailija
2/15 | 

Foolihappo vaan olisi tärkein ja koittaa skipata ne muut mitä voi ruuasta myös saada simppelimmin. Ystäväni lapsella on foolihapon puutteesta johtuva vika Joo oon selkäydin kanava ei ole jotenkin kokonaan umpeutunut vaan takapuolen yläpuolella näkyy pieni reikä. Tämä iloinen tyttö on pyörätuoli lapsi, ja lääkäreiden arvion mukaan juuri siksi että äiti ei ole syönyt raskausaikana foolihappoa. Kaikilla ei sitä tietenkään sitä tee, ei edes suurimmalla osalla. Mutta se jos joku on tärkeä ottaa ja mielellään jo ennen kuin suunnittelet raskautumista.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Mun on pakko sanoa, että tuo sun kommentti on mun korvaa aika epäinhimillinen. Itsestäni tuntuisi ainakin aika hurjalle, jos olisin tuon naisen tilanteessa ja ystäväni kirjoittaisi tällaisen kommentin johonkin blogin alle.

Ensinnäkään en usko, että yksikään lääkäri sanoo, että lapsi on pyörätuolissa, koska äiti ei ole syönyt vitamiineja. Foolihappon tehohan on todettu ja siksi suositellaan, mutta kaikki eivät tosiaankaan kärsi Foolihappon puutteesta, vaikkei sellaista purkista söisikään. Toisaalta Foolihappon ei valitettavasti pelasta kaikelta.

Jos Foolihappon olisi elintärkeä alkuraskaudesta, sitä annettaisiin varmasti kovasti oksentaville äideille esimerkiksi muilla keinoin sairaalassa. Itse sain ainakin ohjeet vaan lopettaa sen huonoina päivinä. Ja jos oksensin vitamiinin pihalle, ei uutta silti saanut ottaa.

On hienoa, että tietämys ja lääketiede kehittyy koko ajan. Ja tietoa jaetaan, koska tottakai jokainen haluaa tehdä lapselleen parhaan mahdollisen kasvualustan.

Mamatobe
3/15 | 

Pakko kommentoida, että annat väärää tietoa kyllä.. viikolla 12 eikä myöhemminkään voi täysin varmistua siitä, ettei lapsella ole kehityshäiriöitä. On paljon myös muita asioita, joita ei ultrassa näy (autismi, kuurous, sokeus yms yms) Hyvä tietysti, jos sinun mieltäsi helpotti viikolla 12 tehty laaja ultra. Itse välttelen kaikkia ylimääräisiä ultria sillä tuskin ovat vauvalle hyväksi (tästä myös tutkimuksia) eikä kaikesta voi varmistua kuitenkaan :)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Hei joo! Ihan totta. Tarkoitin, että kaikki ne rakenteet, jotka Suomessa katsotaan yleensä vasta viikolla 20. En tietenkään KAIKKEA, koska kaikkea ei tietysti voi katsoa. Jos kaiken voisi katsoa etukäteen vastassa jo, ei kenellekään selviäisi elinaikana yhtään rakennevikaa tms. Editoin kyllä tekstiä nyt vähän, tosi hyvä huomio.

Ylimääräisistä ja "ylimääräisistä" ultrista voidaan olla montaa mieltä. Mä koen, että riskit hyötyihin nähden on suuremmat silloin, kun ultrataan.

Käyttäjä32768
Liittynyt30.5.2019

Raskausaikaisten ultraäänitutkimusten ei ole nykytiedon valossa todettu aiheuttavan haittoja sikiölle tai kehittyvälle lapselle. Ultraäänitutkittuja sikiöitä on joissain tutkimuksissa seurattu pitkälle teini-ikään saakka. Eli tämän tiedon lomassa ultrissa voi ravata vaikka joka toinen päivä - hyötyä tiheistä ultrista ei juurikaan ole, mutta ei myöskään haittaa.

Kettu84
4/15 | 

Ihmiskunta on kasvanut ja kukoistanut varsin pitkään siihen nähden, että foolihappoa on alettu pitää niin tärkeänä raskauden aikana vasta tosi vähän aikaa sitten. Siitä huolimatta, että meidän isoäidit tuskin on napsineet purkista vitamiineja, meidän vanhemmat on normaalisti kehittyneitä ja kävelevät ja omaavat toimivan sydämen. Ja jos joku ei olekaan niin onnekas, kannattaa muistaa että valtaosa kuitenkin.

Kannattaa myös miettiä, että jos ystävällä olis samanlainen tilanne- että foolihappoa ei ole voinut syödä alkuraskauden aikana pahoinvoinnin aikana, mitä sinä sille ystävälle sanoisit? Luultavasti lohduttaisit, että se ei ole sinun vika ja muistuttaisit siitä mitä lääkäri/neuvola on sanonut. Kannattaa sanoa itellekin niin.

Ja pääasiahan on kuitenkin, että pienillä on kaikki hyvin <3

Emma
5/15 | 

Meidän kummallakaan kaksosella ei näkynyt rakenneultrassa ylähuulta ollenkaan. Se tarkoitti sitä, että molemmilla vauvoilla olisi voinut olla kitalakihalkio, joko sellainen "esteettinen" eli aukko huulesta sieraimeen tai sitten vakavampi, joka vaatisi operointia heti syntymän jälkeen.
Seuraavassa ultrassa toiselta näkyi häivähdys ylähuulesta ja toisella kokonaan ja siitä seuraavassa ultrassa kummankin huulet näkyivät kunnolla. Molemmat syntyivät terveinä ja hyvinvoivina (37+6,mono-di). Kaksosten ultraaminen on välillä aikamoista jännitystä vaikka kaikki olisikin hyvin. Toivottavasti seuraavien ultrien aikana saatte selvyyden sydämen tilanteeseen niin pääset taas nauttimaan raskaudesta hieman rennommin. Tsemppiä!

vauvahaaveissa
6/15 | 

Voisitko kirjoittaa postauksen teidän raskauden yritysprosessista, ellei ole liian henkilökohtainen aihe? Itse lapsettomuuden kanssa taistellessa kaikki aiheeseen liittyvät tarinat kiinnostaa, ja kun kuvailit tekstissä teidän päässeen "vaikeuksien kautta yllättävään onnenpotkuun", kiinostus heräsi :)

Nimetön
7/15 | 

Joo en syönyt minäkään foolihappoa viimesessä raskaudessa pahoinvoinnin vuoksi.aiemmissa raskauksissa sitä ei edes suositeltu.

Vierailija
8/15 | 

Voi kauheaa. Säikähdys! Osaat hienosti suhtautua. Respect! Foolihappo. En ole kuullutkaan ja on 5 lasta, yhdet kaksoset!!
Niiden kyllä piti olla tyttöjä ja ne oli poikia. Toisella piti olla huonosti luutunut kitalaki, kaikki tutkittiin synnyttyä! Ne oli ihan terveitä. 10/10. Ehkä ultrat kehittyneet.

Vierailija
9/15 | 

Karoliina. Ystäväni luvalla tästä kirjoitin ja hänellä ei ollut mitään sitä vastaan. Halusi vain myös tuoda sen tarpeellisuuden tietoon koska se tosissaan voi siitä johtua.

"Folaatin ja foolihapon riittävä saanti on erityisen tärkeä raskaana oleville naisille, koska se vähentää riskiä sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriölle (Neural Tube Defect, NTD). NTD on vaikea epämuodostuma. Runsaasti folaattia sisältävä ruokavalio on tärkeä jo raskautta suunniteltaessa ja kokoraskauden ajan."

Lääkärin mukaan lapsen tämä häiriö johtui juuri tästä ja siitä ettei ruuassa olevat aineet riittäneet.

Tarkoitus ei ollut missään nimessä pahoittaa sinun eikö kenenkään muun mieltä.

Vierailija
10/15 | 

Jännittäviä ja pelottavia hetkiä ollut teillä. Onneksi kaikki on hyvin ja pystyt nauttimaan raskaudesta levollisimmin mielin❤️ On ollut ihana seurata teidän matkaa jo useiden vuosien ajan😻

Ei voi olla kuin suunnattoman järkyttynyt tietyistä aiemmista kommenteista. Tsemppiä ja ihanaa syksyä teille❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat