P1010912 (2).JPG
P1010912 (2).JPG

P1010927 (2).JPG
P1010927 (2).JPG

P1010924 (2).JPG
P1010924 (2).JPG

P1010925 (2).JPG
P1010925 (2).JPG

Se iski aivan yllättäen. Hetkessä, ilman varoitusta.

Istuin viime viikolla lentokoneessa matkalla Helsingistä Tukholmaan. Olen lentänyt vuoden sisällä ennen tätä 18 kertaa. En ole pelännyt kertaakaan, edes hitusta. Ja sitten se kuitenkin iski. Ensin aloin pohtia, miten kone keikuttaakin niin hirveästi. Sitten alkoi tuntua, että on hirveän kuuma. Happi loppui, oksetti. Kuinka ihmeessä tämmöinen sillipurkki voi pysyä ilmassa? Miten kaikki muut ympärillä olivat niin coolisti? Kuinka helppoa tässä olisi kaapata kone. Hyökätä toisten matkustajien kimppuun. Tiputtaa koko laitos.

Selvisin maankamaralle hengissä. Ihan yllätys sinänsä, koska kyllähän noita lentokoneita putoilee ja kaapataan tuon tuosta juuri välillä Helsinki-Arlanda.

Pelko ei laskeutumisen jälkeen silti poistunut. Ne kolme lentoa – varsinkin nousua – jota vielä saman viikon sisällä tein, tuntuivat kaikki yhtä ahdistaville. Pitkillä lennoilla, joissa ei kaarreltu moneen tuntiin tuntuvasti, osasin hieman jo relata ja lukea edes kirjaa. Silti kun laskeuduimme maahan, niskani olivat aina aivan jumissa. Olin peloissani jäpittänyt takakireästi koko matkan ajan.

Ensi viikolla pitäisi lentää taas ulkomaille. Mietin, oliko pelkoni vaan yhden reissun kummajainen vai tulisiko minun nyt valmistautua jotenkin matkaan. Ehkä hömpsy konjakkia, meditaatiota tai jotain muuta?

Onko joukossa muita yllätyslentopelkoisia (tulee mieleen yllätyskyykky)? Miten tästä pääsee taas rentouttavan matkaamisen moodiin?

-Karoliina-

 

Kommentit (2)

Annakatar
1/2 | 

Jätin itse vuoden alussa Vietnamin-matkan kokonaan väliin, koska sekä minulle että puolisolleni tuli toistemme ajatuksista tietämättä järkyttävä tunne siitä, että kone tulee alas välillä Helsinki-Pariisi ja tai Pariisi-Hanoi. Niinpä sitten peruttiin matka keskustelun päätteeksi. Saatiin myös rahat lennoista takaisin, mutta siinä vaiheessa raha ei kyllä merkinnyt mitään, kun pelotti. Nykyään koneessa yritän ajatella, että en voi mitään sille, mitä koneessa tapahtuu tai mitä koko vekottimelle tapahtuu. Luulen tosin, että jos minulla olisi lapsia, en varmaan uskaltaisi ikinä nousta edes koneeseen :D No, ehkä siihenkin tottuisi vanhempana. Jos joku rentouttava vinkki pitäisi antaa, niin suosittelen vain ajattelemaan sitä, kuinka turvallisia lentoyhtiöt (lähes kaikki maailmassa) ja Euroopan-lennot ylipäätään ovat ja että on suurempi mahdollisuus kuolla autokolarissa. -Anna / https://mediakka.com/

Mia K.
2/2 | 

Mulla tuli sama SASn lennolla. Ihan järkky fiilis! Kesti noin 10 v ennenkuin lentelin taas. Nyt ei enää mitään :)!! 

Otin silloin relaxkeinoksi puoli pulloa konjakkia ;) 

Tsemppii. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat