OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onpa ollut ihanat talvisaat. Ollut mahtava ulkoilla ja nauttia  raikkaasta ilmasta.

Juuri eilen oltiin pihalla 2,5 tuntia tuttavaperheen lasten ja äidin kanssa. Se onkin mukavaa - Olla ulkona niin, että itselläkin on aikuisseuraa! Itsestään tököttäminen lumihangessa ei niin hirveän kivaa ole.

F haetaan usein päiväkodista niin, että päivän toinen ulkoilu päikkärin kanssa jää tekemättä. He menevät ulos kolmen jälkeen, ja me haemme hänet usein ennen sitä. Joskus kyllä olemme menneet itse välissä vaikka kotiin tekemään ruokaa, ja haemme - varsinkin hyvällä säällä - vasta iltapäiväpuistoilun jälkeen. Saapahan F toisenkin tilaisuuden telmiä ulkoilmassa kamujensa kanssa.

Syys- ja talviviikonloppuisin myönnän olevani laiska ulkoilija. Siksi onkin huippua, että voi sopia puistotreffejä. Ulkoilu kun ainakin F:lle aivan ehdotonta energianpurkua.

Paljon teistä lapsen tulee olla päivässä/viikossa ulkona? Kuinka teillä ulkoillaan arkena ja lomapäivinä?

-Karoliina-

 

 

Kommentit (17)

AinoR
1/17 | 

Meidän 2,5v nukkuu 1,5h päiväunet rattaissa parvekkeella ja sen lisäksi ulkoillaan ainakin kerran päivässä, arkena ja viikonloppuna, sateessa ja auringonpaisteessa. Yhteensä ulkona leikitään säästä ja fiiliksistä riippuen 30min-2h. Siitä olen kyllä tarkka, että joka päivä ulkona käydään, jos ei puistossa niin kävelyllä, tekemässä lumiukkoa tai ihastelemassa meren rantaa.

Laura
2/17 | 

Nyt kun meillä on talossa vatasyntynyt (ja myös vikat kaksi kk raskautta) ei päästä kaksivuotiaan esikoisen kanssa joka päivä pihalle. Riippuu miehen työvuoroista miten hän pääsee. Onneksi mummo ja vaari asuvat naapurissa ja etenkin viikonloppuisin lapsi on pihalla pari-kolmekin tuntia. Lisäksi päiväkodissa pääsee kolmena aamupäivänä ulkoilemaan.

Ihan energiankulutuksen kannalta olisi hyvä päästä joka päivä ulos. Lapsi ei välitä huonosta säästä (niitä on vain aikuisten mielestä!) ja viihtyy pihalla tosi hyvin.

Kunhan vauvaa saa viedä ulos niin päästään taas päivittäin (tai ainakin lähes). Harmi kun täällä maalla ei ole ulkoilukavereita meille kummallekaan. Senkin takia osa-aikainen päivähoito on tärkeä lapselle (ja äidille).

3/17 | 

Päiväkodin ulkoilun lisäksi vähintään tunti reipasta ulkoilua päivässä. Viikonlopun annos on sitten vähintään kaksi tuntia päivässä samaista reipasta liikkumista.

Mää vaan
4/17 | 

Meillä ulkoillaan, jos äiti jaksaa ja äitiä huvittaa. Huonoilla ilmoilla ei ulos yleensä mennä. Olen siis niitä äitejä, jonka mielestä lapsen ei tarvitse päästä jokainen päivä ulos. Päiväkodissa ulkoilee sen mitä ulkoilee ja viikonloppuisin saatetaan olla ihan vaan kotona. Itse tylsistyn hiekkalaatikon reunalla, joten olen pyrkinyt yhdistämään ulkoilun melkein aina johonkin "tavoitteelliseen". Käydään siis korkeasaaressa, linnanmäellä, pulkkamäessä, pyöräilemässä tms

Kata
5/17 | 

Mie oon kyllä laiska viemään poikaa enää tarhapäivän jälkeen ulos (jos tarhassa jo aamupäivän ulkoillut). Sitä on ite aina koulu/työpäivän jälkeen niin naatti.
Mutta kun ei tarhapäivä eli vapaapäivä niin aina toki ulkoillaan vähintään kerran päivässä :)

henna
6/17 | 

Mielestäni ainoista lapsista tulee pilallelellittyjä. Minusta olisi kamalaa jos molemmat vanhemmat olisi opettajia eikä olisi sisaruksia ja kotona olisi tiukka kasvatus.sääliksi käy fiinua.

7/17 | 

Ja puhut nyt omasta kokemuksesta vai mistä tämä ajatus tulee? Miksi opettajien lapsena olisi kamalaa?

Nippe
9/17 | 

En ymmärrä tätä kirjoitusta. Yleistys on niin turhaa.
Sanoppa, millä perusteella monilapsisen perheen muun ammattikunnan vanhemmat tuottavat onnellisia lapsia automaattisesti?
Eiköhän se ole se kokonaiskuva.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat