OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla on pari juttua, jossa vanhempana tunnustan olevani täysi surkimus. Ja yksi niistä on lapsen kanssa ulkoilu. Ja en siis tarkoita kesäbiitsiä ja mökkihengailua, vaan sitä kotipihassa tai -puistossa tapahtuvaa palloilua syksyn matalapaineessa.

Kerran asumme kerrostalossa, ei F:ää voi päästää pihalle leikkimään yksin, vaan meidän vanhempien on aina oltava mukana puistoilussa. Ja se jos mikä, on kuivaa puuhaa!

Arkena F ulkoilee kahdessa otteessa päiväkodissa, joten arki-iltoina en koe painetta lähteä hiekkalaatikon reunalle nököttämään. Mutta sateisena lauantaiaamuna vaatii kyllä aika paljon, että saan itseäni niskasta kiinni ja ulos hytisemään.

Ulkoilu on kuitenkin F:lle aivan ehdoton juttu. Jos energiaa ei saa purkaa ulkona pomppimiseen, tulee päivästä tuskaa (meille kaikille).

Kuinka usein teillä ulkoillaan ja kokeeko joku muu puistoilun tuskana?

-Karoliina-

Pipo, Me&I // Haalari, Reima (kesäalesta) // Kengät, Nokia*

*saatu

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (29)

Katinka
1/29 | 

Meillä tuo aika on jo taakse jäänyttä elämää. 8v tyttö viuhtoo kavereiden kanssa lähiön puistoissa, lähimetsässä ja pihoilla.
Vinkit sulle: sovi puistotreffejä kavereiden kanssa, kirja mukaan, jumppaa samalla kun lapsi leikkii,"urheilkaa" kimpassa (ruudun tai narun hyppimistä, frisbeen heittoa, futista yms.)
Ulkoilu tekee niin hyvää, lähteminen on vaikeinta.
Ihanat raikkaat vaatteet Fiinulla. Raikasta alkusyksyä. ?

Daniella
2/29 | 

Kesäulkoiluhan on ihan eri asia, koska silloin me ainakin suunnilleen asumme ulkona, joten sisähommat ennemminkin unohtuu. Mutta syksy, talvi, kevät... Alkuun tunnen aina uutuudenviehätystä jokaista vuodenaikaa kohtaan, mutta kyllä. Parin viikon päästä puuduttaa. Yleensä pyritään noudattamaan kotonakin sellaista päiväkotirytmiä, että se pari kertaa päivässä ulkoiltaisiin. On kuitenkin myönnettävä, että esim viime talvena piti kyllä ihan superisti tsempata, että joka päivä mentiin edes se yksi kerta ulos.

Veikkaan kuitenkin tulevasta talvesta erilaista, koska ensinnäkin lapset ovat aloittaneet päiväkodissa. Eli ainakin osa viikon ulkoiluista hoitaa joku muu ja jaksan itse kiinnostua ulkoilusta paremmin. Toiseksi (ja tämä on se painavampi syy), kaksi lasta neljän seinän sisällä koko päivä on juuri sen kaksi kertaa tuskaisampaa kuin yksi aktiivinen lapsi. Ja siis tässä kohtaa ei todellakaan toimi "onhan niistä seuraa toisilleen". Joo, on toki, kyllä sen ajan voi tappelemalla ja tosipainillakin kuluttaa, mutta hermojen kiristämisen lisäksi se on mys turvallisuusriski. Tänään viimeksi lähdettiin vielä iltaulkoilulla ennen iltapalaa, koska ei sisätouhuista vain tullut mitään.

Nyt on myös kivaa, kun esikoinen tykkää pyöräillä, niin syksy varmaan kuluu pitkälti pyörän selässä koko porukalla.

ellu
3/29 | 

Juuri tänään ollaan ulkoiltu ensin aamulla ja sitten vielä illasta ja oikeen nautin kuin IHANA ilma niin melkein järkytyin tästä postauksesta ;D Joskus ulkoillaan kolmekin kertaa,riippuu kuin kauan ollaan,joskus kolmekin tuntia. :) Ihan parasta. Oot väärällä asenteella liikenteessä :D itellekkin kunnon vaatteet päälle ja tutkimaan luontoa tai leikkimään puistoon..jos ei jaksa leikkiä niin seurailee lasten leikkejä, saa ainakin hymyn huulille. :)

J
4/29 | 

Mulle on kanssa jotenkin työlästä raahautua ulos sellaisina päivinä kun lapsi ei ole tarhassa. Huono omatunto iskee jos ollaan koko päivä sisällä. Jotenkin kerrostaloasumisessa se on niin työlästä. Kun olis edes rivari niin vois päästää takapihalle eikä siinä tarvisi välttämättä itse olla koko ajan mukana touhuissa.

Tanja
5/29 | 

Mä oon myös surkee puistoilija. Ei yhtään huvita lähteä hytisemään ulos tai tönöttämään puiston reunalle. Yhden lapsen kanssa oon hampaat irvessä sitä harrastanut seitsemän vuoden ajan. ? olemme asuneet koko ajan keskusta-alueella joten en uskalla vieläkään päästää itsenäisesti liikkumaan.:( nyt toinen lapsi syntyi ja pian muutamme omakotitaloon lähiöön. Saas nähdä onko se asuminen sitten tän unelmoimisen ja asuntolainan arvoista ;D Voisin kuvitella että helpompaa lasten kanssa. Ei tarvitse "lähtemällä lähteä" aina jonnekkin leikkikentälle. Naapurit täynnä perheitä ja omalta pihalta pääsee vessaan pissalle ja ruuan tekoon, vaihtovaatteet ja räkäpaperit ei ole kaukana :'D Raskausaikana kävi usein niin, että hyvä jos pääsimme perille puistoon, kun minulla oli jo pissahätä :D

Lotta
6/29 | 

Kyllä puuduttaa. Me asumme myös kerrostalossa, ja ekaluokkalainen esikoisemme ei edelleenkään ulkoile pihallamme ilman aikuista. Jo antaisin, muttei halua. Piiiikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää, mikä ihmisiä viehättää vähemmän urbaanissa asumisessa. Kuinka kiva olisi se oma piha, jossa lapsi leikkisi kavereiden kanssa, hilppaisisi siitä naapuripihaan välillä jne. Olen lukenut teidän asumisfilosofiaa mielenkiinnolla, koska meillä on ollut koko ajan samantyylinen ajatusmaailma. Mutta nyt, meitä on neljä ihmistä... ja olemme hankkineet koirankin. TYMPII!!! Se koiranpentu sentään tekee ulkoilusta jotenkin motivoivaa, innolla odotan, että pääsen sen kanssa kunnon lenkeille ja lapset saavat pyöräillä matkassa. :)

Lotta
7/29 | 

Hups, jäi tarkentamatta että nyt ahdas kerrostaloasuminen tympii...ei ne asuinkumppanit ja se koira. Ne ovat kaikki ihania. ;) :)

Mintze
8/29 | 

Mä inhoan leikkipuistoja, ja yhdistän niissä käynnin aina vaikka kauppareissun kotimatkaan. En lähde kuin tosi harvoin lasten kanssa ihan vaan leikkipihalle, ja jos niin sovin kaverin kanssa sinne treffit!
Muuten lähdetään ulos pyöräilemään, potkulautailemaan tms.

Ja sateella en lähde, vaikka kuinka olis mullakin hyvät varusteet! Onneksi lapsetkaan ei tykkää olla sateella ulkona ?, ja viihtyvät hyvin myös sisällä.

Meillä tyttö kävelee joka päivä lastentarhaan ja tietysti myös kotia ja siellä ovat ulkona välitunnilla. Viikonloppuisin hän on ihan iloinen, ettei tartte lähteä ulos ?.

9/29 | 

Ulkoilen päiväkodissa työni puolesta pari kertaa päivässä. Kotona omien kanssa ulos lähteminen on paljon vaikeampaa. Eteenkin kylmään aikaa sitä saa itse ulkoilusta ihan tarpeekseen (siis nimenomaan siitä melko staattisesta puistoulkoilusta, lenkki on asia erikseen), eikä vapaa-ajalla puistossa seisominen paljon kiehdo tai kiinnosta.
Onnekseni asutaan paikassa, jossa alle kouluikäisetkin voi hyvillä mielin laskea pihalle leikkimään vallan keskenään. Toki viihtyvät ulkona aina paremmin, jos vanhemmat ovat siellä myös.
Paljon voi auttaa työstämällä ajatusta omassa mielessä. Päätä tykätä - alkuun vaikka väkisin. Vaihtele "lajia" vuodenajan mukaan, mikäli ne eteläsuomessa ehtivät edes vaihtua ;)

Jotta ulkoilu olisi sinulle itsellesi viikonloppuisin miellyttävämpää, ajatusta kannattaa työstää mielessään vähän pidemmälle. Ulkoilla ja liikkua lapsen kanssa voi muuallakin kuin valmiissa leikkipuistossa. Fillari alle ja pyörälenkille. Tai sitten otatte eväät mukaan (kahvi toimii aina) ja lähdette ulkoilun sijaan retkelle. (Huijaat siis oman mielen syksylläkin innostumaan piknikistä). Otatte ehkä kohteeksi aina jonkun uuden leikkipuiston, sellaisen, jossa ette ole koskaan käyneet. Tai metsän tai rannan vähän kauempana.
Esimerkiksi vierailu ihan tavallisella urheilukentällä on jo kova juttu. Lapselle tietysti, ja useinpa myös vanhemmille, jotka nostalgiafiiliksissä väkisinkin ajautuvat testaamaan, meneekö satanen vielä samaan aikaan kuin koulussa tai ylittyykö rima kuten teininä...
Geokätköily on myös kivaa niin aikuiselle kuin lapsellekin, suunnistusta ja aarteen etsintää samassa paketissa. Ja taas sama ulkoilu uudessa muodossa.

Perinteisesti hiekkalaatikon reunalla aika kuluu nopeammin, kun on seuraa. Siksi kannattaa kutsua muita mukaan.

hop
10/29 | 

Voi, lapsena ulkoilu oli just parasta. Mutta voin kuvitella tuon koiranilmassa istumisen tuskan, jos ois vaan kaikkea muuta tekemistä. Itsellänihän ei vielä lapsia ole, ja kummimuksujen kanssa leikkikenttäilyt on olleet tosi mukavia. Toki se on ihan eri asia kun kyse on suht harvinaisesta tapauksesta. Itse turvautuisin sadesäillä johonkin hoplopiin tai muuhun sisäleikkipuistoon. :D

Serafiia
11/29 | 

Ymmärrän pointtisi, myös minusta on joskus hieman "tylsää" istua puistossa etenkin jos puistossa ei ole ketään muita. Ajattelen kuitenkin, että en voi ajatella omia tarpeitani tässä asiassa, vaan ennen kaikkea lapsen tarpeita. Heitän tuulipuvun niskaan ja lähden puistoon. Luontoretket lapsen kanssa ovat usein ihania. Voisiko ongelmana olla myös se, ettei siellä voi tehdä kymmentä asiaa yhtä aikaan vai joutuu oikeasti pysähtymään? Kerrankin elämä ei ole kivaa. Vai onko se sitä juuri silloin.

Sylvia
12/29 | 

Mä oon varmaan just ärsyttävä mutsi, mutta arvotan ulkoilun tosi korkealle ja niinpä meillä ulkoillaan aina, joka päivä ja myös päiviksen jälkeen. Tähän on myös niinkin looginen selitys kun koira. :) Ei toki aina oleilla leikkipuistossa, mutta esim. skeittirampilla, metsässä yms. Usein mulla jääkin sitten muut hommat tekemättä kun niin ahkerasti ulkoillaan, että molempi parempi.

Sylvia

neito
13/29 | 

Meillä käydään ulkona säässä kuin säässä. Mut en mä(kään) jaksa kökkiä puistossa koko ajan, eikä jaksa ne lapsetkaan! Meillä lapset on tykännyt myös metsäretkistä, pyörälenkeistä tms. Meidän lähellä on myös koulu ja urheilukenttä ja nekin jaksavat välillä kiinnostaa. Onhan ulkona muitakin paikkoja kuin ne perinteiset puistot. Jos sattuu olemaan jotain lampea / järveä / merta olemaan lähellä, niin sellaisetkin ovat kiinnostavia paikkoja. Yritä katsoa omaa lähiseutua "sillä silmällä", et mitä kiinnostavaa sieltä löytyy, jospa sieltä löytyisi jotain aikuisen ja lapsen mielestä kiinnostavaa, joka houkuttelisi lähtemään ulos. Eikä sitä joka kerta tarvii mennä samaan paikkaan.

Daniella
14/29 | 

Tää on niin totta! Tosi hyviä vinkkejä tullut ja hyvä muistutus itsellekin. Täytyykin poiketa pitkästä aikaa läheisellä urheilukentällä viikonloppuna :)

Anne
15/29 | 

Komppaan edellistä.. tässähän saisit hyvin yhdistettyä sen "vihaamasi" pakollisen liikunnan..

Myöskin kaikki jo alla mainitut kävely retket luonnossa ja fillarointi on todella kivaa leikkipuistojen vaihtoehdoksi..

Talvi onkin sitten asia erikseen.. siihen mäkään en keksi ratkaisuja ;) (tai no pulkkamäethän on toosi kova juttu silloin)

tanja
16/29 | 

Kyllä inhoan leikkipuistossa nököttämistä. Se on asia, jota en kerrostaloelämästä kaipaa. Nyt on oma piha ja lapset on melkeinpä jatkuvasti pihalla. Itse voin touhuta omia juttuja tai vaikka olla sisällä jos ei ulkoilu kiinnosta. :)

teija
17/29 | 

Mulla on toi aika jo ohi,lapset sen verran isoja,kokemuksia on sekä kerrostalosta,paritalosta,että maaseudusta=).Kerrostalo oli hankala tosiaan siinä,että mun oli ihan pakko lähteä ulos lasten kanssa,pihassa ei ollut yhtään mitään.Positiivista oli se,että kaupungissa on paljon erillaisia puistoja,että valinnanvaraa riitti ja lapset tykkäsivät kovasti,ei tosiaankaan kökitty aina samassa paikassa.No,sitten oli paritaloa ja omaa pihaa,oli ihan tosi mukavaa ja helppoa,paitsi tää äiti kyttäs ikkunasta vähän välii että näkyykö niitä jne,en tosin lapsille sanonut.Maalla oli aivan mahtavaa,paitsi,että kavereita ei ollut paljoakaan,mutta tekemiset löytyivät omalta pihalta,Täytyy vielä sanoa,että mulla on neljä lasta,joista kaksi jo aikuista joten .ei nämä yhdet ja samat lapset kaikkia kokeneet,vaikka aika paljon kuitenkin=).Niin ja vaikka se ulos lähteminen oli vähän tylsää, niin kyllä oli ihana olo aina sen jälkeen.teija t

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat