P4050363.JPG
P4050363.JPG

P4050361.JPG
P4050361.JPG

Kun olin lapsi, laskettelurinteissä laskettiin poikkeuksetta ilman kypärää. Paitsi meidän perheessä, jossa jokainen lapsi pakotettiin laittamaan potta päähän. Se oli järisyttävän noloa, kaverit naureskelivat ja kotona saatiin aiheesta monta riitaa aikaiseksi. Mutta kypärä oli ja pysyi.

Kauas on tultu ysäriajoista. Nykyisin rinteissä on noloa laskea ilman kypärää. Ihan loistava kehityskulku.

Siksi ihmettelenkin, että pyöräilykypärän käytöstä ei ole tullut edelleenkään samanlaista automaatioita kuin laskettelukypäristä. Näen päivittäin aikuisia ilman kypärää. Ja jopa lapsia ilman! Ei mene minun jakeluuni sitten millään.

Onneksi F:n kanssa ei tarvinnut (vielä) vääntää kypärän käytöstä polkupyöräillessä eikä potkulautaillessa. Tämän kevään piristysruiskeen hommaan toi CrazySafetyn ihana Pink Leopard -kypärä*.

Nyt olisi hauska kuulla teidän kommentit, jotka ETTE käytä kypärää. Mistä se johtuu? Onko kypärän käyttö aikuisena yhtä noloa kuin minusta laskettelurinteessä vuonna -92, vai miksi potta ei painu päähän? 

-Karoliina-

*saatu 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (13)

Eemai
1/13 | 

Minut ja siskoni pakotettiin silloin 90-luvulla pitämään pyöräilykypäriä ensimmäisinä taloyhtiön tai luokan lapsista. Kiltisti pidin vaikka nolotti ja ärsytti muiden kommentit. Nykyään pidän kypärää edelleen pitkillä pyoräilymatkoilla, mutta esim kaupassa käyn ilman. Todellisuudessa kauppareissulla on ihan yhtä monta risteystä kuin pidemmällä työmatkalla. Ehkä tänä vuonna laitan kypärän myös kauppareissulle, eihän se ole kuin laiskuutta jättää kypärä kotiin.

sanni8
2/13 | 

Mä käytän kypärää! Oon huomannut semmosen jutun, että Suomessa ei ihan hirveästi käytetä koska pyöräily on siellä aika normaalia. Sama kun asuin pienessä opiskelijakaupungissa Ruotsissa, ei olisi tullut mieleenikään käyttää koska 80% porukasta pyöräili, autoilijat tiesi sen ja koska olin tyhmä ja nuori (tai siis, 2 vuotta nuorempi kuin nyt 23-veenä :D). Nyt asun Briteissä, missä pyöräilijöiden määrä on ihan tajuttoman paljon pienempi kuin pohjoismaissa, mutta suurinosa käyttää kypärää. Se johtuu varmaan siitä että autoilijat täällä on ihan ÄÄÄ**SD*FASDF*.ja välillä, ja ilman kypärää pyöräileminen kaksikerroksisten bussien lomassa on oikeasti hengenvaarallista. Pyöräteitä ei ole/ne on surkeita/ne on parkkeerattu täyteen autoja. Muutkin tiet on aika järkyssä kunnossa, ja koska pyöräilykulttuuria ei yksinkertaisesti ole, niin ihmiset kyllä ottaa ihan kaikki toimenpiteet (kaikki valot, kypärät, huomioliivit, 4 heijastinta eri paikoissa, you name it) pyöräillessään. Tää on toisaalta tosi hyvä juttu, mutta musta olisi hanaa jos täälläkin päästäisiin siihen tilanteeseen että pyöräilijät voi oikeasti olla niin huolimattomia (ja vastuuttomia) kuin Suomessa, koska se tarkoittaa myös sitä että ihmiset ylipäätään pyöräilee. 

Pyjama
3/13 | 

Kun kirjoitin omaa postaustani pyöräilykypäristä ja niiden oikein pukemisesta, niin huomasin sellaisen tilastotiedon, että pääkaupunkiseudulla noin 2/3 käyttää pyöräilykypärää, kun taas Pohjanmaalla vain noin 15%. Aika huima ero!

Olen käyttänyt kypärää vasta nelisen vuotta (lapsen syntymästä lähtien), siihen asti asenne oli lähinnä "ihan sama". Kun joku päivä unohdin kypärän kotiin ja poljin yliopistolle ilman kypärää, niin silloin minusta tuntui, että on noloa olla ilman kypärää. Näin se maailma muuttuu.

 

elppis
4/13 | 

Nyt on pakko jättää kommentti, vaikka kuulunkin siihen kypäränkäyttäjä-leiriin. Minä laitan kypärän päähäni päivittäin hieman reilun kilometrin työmatkalle. Lyhyemmillä kauppa- tai kirjastoreissuilla se jää usein kotiin, vaikka yhtälaillahan myös niillä matkoilla voi kaatua tai kolaroida. Kypärä on päässä myös aina rinteessä lumilautaillessa.

Meidän perheessä kypärän käyttöä on aina vaadittu. Lapsena ja varsinkin teininä se tuntui nololta, koska sen käyttö oli paljon harvinaisempaa kuin tänä päivänä. Tulipa teininä harrastettua sitäkin tyhmyyttä, että kotoa lähtiessä kypärä oli päässä, mutta kun kotipiha jäi taakse kypärä lähti päästä. Nyt aikuisena tuo toiminta tuntuu typerältä, mutta silloin ryhmäpaine, ulkonäkö ja se, mitä muut minusta ajattelevat merkitsi turvallisuutta enemmän. Eikä sitä turvallisuusaspektia tuolloin täysin ymmärtänytkään. Muistan elävästi kun isäni jonkun kypäränkäyttöön liityvän riidan päätteeksi tuli huoneeseeni ja sanoi, että haluavat minun käyttävän kypärää, koska eivät halua minun joutuvan sairaalaan jos kaadun pyörällä. Se on jäänyt hyvin mieleeni, koska osoittaa kyllä vanhempien rakkautta. Kypärän käyttämisessä kun ei ole kyse ulkonäöstä tai tyylikkyydestä, vaan ihan oikeasti turvallisuudesta ja jopa hengen pelastamisesta.

CougarWoman
5/13 | 

Mä en käytä kypärää pyöräillessä - ei itseasiassa ole koskaan edes tullut mieleen käyttää. Täällä landella on niin vähän autoja ja rauhalliset tiet, ja poljen joposellani niin rauhallisesti ja hitaasti (silloin kun ylipäätään edes pyöräilen), että riski on olematon. Mulla ei edes ole pyöräilykypärää. 

Pyjama
6/13 | 

Kommentti oikeastaan kahteen edelliseen kommenttiin. Kypärähän harvemmin pelastaa henkeä. Jos pyöräilijällä menee henki, niin se tapahtuu tyypillisesti auton kanssa kolaroidessa eikä siinä valitettavasti useinkaan kypäräkään auta. Sen sijaan pienemmässä onnettomuudessa, kuten kaatumisessa, kypärä voi pelastaa vakavammalta vammalta.

Riika V.
8/13 | 

Ja sitten näkee niitä, että lapsella on, mutta vanhemmalla ei. Mitä?? Tosi hyvää esimerkkiä ja onnettomuustilanteessa se oliskin varmaan hyvä, että vanhemmalla olis pää tohjona, mutta lapsella ei. Mutta joo, samaa mieltä, kypärä päähän!

mystery
9/13 | 

Mulla on jopo, joka on supermatala pyörä ja sellainen että jalkani ulottuvat maahan milloin vain. Ja huristelen vaan kaupungissa hyvin hidasta tahtia, sellaista sunnuntaiajoa. En siis näe skenaariota missä lentäisin pää edellä asfalttiin , ellei joku muu törmää muhun. Jos ajaisin isolla pyörällä joka päivä kovaa vauhtia töihin, sillon toki käyttäisin.

CougarWoman

Sama!! :) 

Tuli just mieleen, että jos jopoillessa alkaisi käyttää kypärää, niin sitä voisi sitten ihan yhtä hyvin käyttää kävellessäkin :D 

Sucette

No, kyllä niitä tilanteita vois varmasti käydä. Joku voi jostakin kulman takaa tulla, lapsi juosta tai koira olla pitkässä hihnassa. Ketjut voi tippua tai rengas puhjeta vaikka jossain alamäessä ja voit yllättyä. Oma valinta, mutta ei kannata kuvitella olevansa kuolematon edes jollakin sunnuntaivauhdilla.

Forkka5
10/13 | 

Joskus käytän, mutta en hirveästi usko kypärän suojaavuuteen. Joskus se ehkä voi pelastaa hengen, mutta mikään turvavyö se ei ole, siis kapine, jonka välttämättömyys pystyttäisiin tilastollisesti kiistattomasti osoittamaan.

Parhaiten pyöräilyn turvallisuuteen voi vaikuttaa maltilla, reittien valitsemisella ja kevyen liikenteen väylillä pysymällä - silloinkin kun matka pitenee. Merkittävä osa pyöräilijöistä ajaa huolettomasti tai suorastaan holtittomasti. 

Pelastusliivejä käytän aina, myös kotirannan katiskan katsoessa. Sen arvo hengen pelastajana on todellinen.

Jos minusta joskus tulee aktiivinen pyöräilykypärän käyttäjä, kypärän on oltava vahva ja vankka ja laajalti suojaava, ei mikään kevyt kippo.

 

 

MMinne
11/13 | 

Asun pienessä kaupungissa ja kauppareissulla mummiksella polkiessa en käytä kypärää. Jos taasen otan alle vaihdepyöräni, niin silloin laitan kypärän. Tällöin reitti yleensä kulkee autoteiden varsilla ja vauhti on tietysti myös itsellä kovempi, kun ollaan urheilumielessä liikkeellä. Toki ymmärrän, että kauppareissulla hiljakseen polkiessakin voi tapahtua vaikka mitä, mutta mutta. Ei vaan silti tule käytettyä! Sporttinen kypärä ei sovi muuhun tyyliin, käytän usein korkeita ponnareita tai nutturaa - eivät mahdu kypärän alle, sitä kypärää joutuu sitten kantamaan mukana, blaablaa, nää perussyyt mullakin..

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat