// Kaupallinen yhteistyö: Muru Baby // 

Te, jotka blogia yhtään enempää seuraatte, tiedätte, että ruoka on meidän perheelle elämän ja kuoleman asia. Meillä kokataan, meillä herkutellaan, meillä puhutaan ruuasta. Joka päivä, antaumuksella.

Vauvat ja vauvojen ruokailut eivät ole tästä skenestä nyt yhtään ulkopuolella. Ja onkin ollut aikamoisen työn takana etsiä Mesille ja Ompulle juuri ne ruuat, jotka sopivat siihen muottiin, mitä lapsille halutaan syöttää. Pitää olla hyvää ja ravitsevaa. Ja sellaista, että kun ruokapurkin/purnukan avaa, ilmoille ei leijaile etova haju. Meillä vauvat saavat siis sekä omatekoista, että kaupasta ostettua sosetta. Aluksi kuvittelin, että teemme aivan kaiken itse, mutta tässä – kuten monessa muussakin asiassa – käytäntö kahden vauvan kanssa osoittautui erilaiseksi, mitä kuvitelmat olivat. Ruuan suhteen ei kuitenkaan haluta mennä siitä, mistä aita on matalin. Vaan jos safka ei ole kotona tehtyä, sen täytyy olla varmasti hyvää purkitettua!

Kun mua pyydetiin yhteistyöhön kokki Henri Alénin Muru Baby -lastenruokakamppikseen, voitte kuvitella, että hypin riemusta. Mä olen seurannut Alénin toimia vuosia (vai jo vuosikymmeniä?) ja siksi mun odotukset olivat korkealla.

Muru Babyn tarina on pitkä. Ja sen idea juonta juurensa jo kymmenen vuoden takaa. Eteen mahtui kuitenkin monta estettä. Milloin Alénin kriteereitä täyttämää tehdasta ei löytynyt, milloin ruokien aromit kärsivät perinteisissä lastenruokapakkauksissa. Mutta nyt Muru Babyt ovat vihdoin täällä – juuri sellaisina, kun haave oli! Herkullisina, aromit tallella, luomu-raaka-aineista tehtyinä.

Muru Babyt pakataan Tetra Recart -pakkauksiin, jotta maut säilyisivät ruuissa mahdollisimman hyvin. Matkan varrella Muru Babyihin testattiin lukuisia muitakin pakkausmateriaaleja, mutta tetra osoittautui parhaaksi. Mä pidän itse tetra-pakkauksesta, vaikkakin yksi miinus pakkauksessa on: sitä ei voi sulkea uudelleen, jos ruuan syö reissun päällä. Tosin kaksosten kanssa yksi purkki menee heittämällä, mutta yksösen kanssa tässä voi olla pieni mutka matkassa. Toisaalta itse rakastan tetran- kierrätettävyyttä pienessä tilassa. Inhoamalla inhoan keräillä lasipurkkeja pitkin pöytiä ja nurkkia.

Mä itse kurtistelin aluksi kulmia, kun kuulin, että Muru Babyt valmistetaan Walesissa. Mutta sitten sain tähän aika pätevän vastauksen. Vauvanruokavalmistusta säätelee – luonnollista kyllä – lukuiset ja lukuiset säädökset. Siksi niiden raaka-aineilta ja valmistustehtailta vaaditaan valtavasti. Tästä syystä on vain harvoja paikkoja, joissa lastenruokaa voi kuvitella tekevänsä. Ja vielä harvempi paikka meni Alénin Henkan seulasta läpi: Henkka nimittäin halusi mennä ITSE muiden murubabyläisten kanssa tehtaalle valvomaan ja säätelemään Muru Babyjen valmistusta, eikä sellainen tietenkään ollut monessa paikassa mahdollista. Onneksi oikeanlainen tehdas löytyi Walesista. Mä itse asiassa tapasin tämän tehtaan puuhamiehen ja oli ilo nähdä, kuinka innoissaan hänkin oli Muru Babystä

Muru Baby -makuja on tällä hetkellä viisi: intialainen kanacurry, kreikkalainen karitsapata, Välimeren lohimuhennos, talonpojan omena-possumuhennos ja ranskalainen kasvispata. Minä olen maistanut ruuista (suolan ja pippurin kanssa) Välimeren lohimuhennosta ja ranskalaista kasvispataa. Pakko sanoa, että olin yllättynyt siitä, kuinka oikean, hyvän, ruuan maku ja suutuntuma niissä oli siitä huolimatta, että lohimuhennosta voi antaa esimerkiksi jo puolen vuoden ikäisille lapsille. Sitä siis odotellessa!

-Karoliina-

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 | 

Ja hinta oli...? Onko näissä yhteistöissä kiellettyä kertoa hinta vai minkä takia sitä tietoa pihdataan?

Vierailija
2/11 | 

Kiitos postauksesta. Tässä vauva kainalossa tätä oli mukava lukea. Ei mene meilläkään enää kauan kun nää ruokailuhommat on ajankohtaisia. Nää Murut menee kyllä kokeiluun. Vaikuttaa lupaavan herkulliselta!

Vierailija
4/11 | 

” Kuulostaa hyvältä
- ja sitten ei toisaalta lainkaan.
Meillä on Suomessa niin hieno ruokaperinne jo itsellämme, että sitä soisi vaalitavan ja opetettavan tulevallekin sukupolville. Siksi on vähän sääli, jos makumaailma ensimmäisiin aterioihin jo pitää hakea Raskasta tai Kreikasta.”

Siis oikeastiko sääli? Vai olisko rikkaus? Mitäs, jos lapset tottuis vauvasta asti syömään monenlaista ruokaa? Itse tehtyä, kaupasta ostettua, tulista, mausteista, vähemmän mausteista jne. Ja mikä muuten edes on suomalainen ruokaperinne? Meidän monet ”perinneruoat” on muualta vohkittuja.

Vierailija
5/11 | 

Ihan superhyperhuippua! Kokeiluun menee kunhan tälle meidän vauvalle saa vaan antaa :)

Vierailija
6/11 | 

Jäätävän hintaista lastenruokaa!!! Kauhistuin hinnasta kaksosten äitinä, vaikka olemmekin ihan hyvin toimeentuleva perhe. Itse koen, että nyt on tuotesuunnittelussa ja hinnoittelussa on vähän lipsahtanut arviot, valitettavasti tämä on kirkkaasti kalleinta vauvanruokaosaston ruokaa. En tarkoita että huono laatuista pitäisi lapsilleen syöttää, mutta en yksinkertaisesti voisi tai haluaisi ostaa noin kallista kaksosilleni. Vai mitä mieltä?

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Ymmärrän hyvin sun pointin. Meidän perheessä ruoka on asuminen jälkeen suurin kuluerä. Tietoinen panostusta ja varmasti myös yksi arvo, vaikkei nyt perinteissä arvolistassa ehkä yleensä olekaan. Mä en siis pidä tuota summaa pahana, mutta ymmärrän, että perheiden rahapussit ja painotukset ovat erilaisia. Suhteutettuna aikuisten ruokiin, kympillä saisi kahdelle vauvalle (nälästä riippuen) 2,5-5 ateriaa. Sama summa menisi lounaspaikan ruokaan aikuiselle tai kahteen latteen.

Vierailija
9/11 | 

Pakko kommentoida tuota raha-asiaa. Olen pienituloinen yksinhuoltaja enkä kauhistunut hintaa ennen kuin joku kommentoi asiaa. Kuinka halpaa ruoan oikein pitäisi olla? Kaksi euroa kunnon ateriasta on mielestäni tosi vähän, ja tokkopa pelkästään noilla kukaan lastaan ruokkii kun makuvaihtoehtojakin on vain viisi.

Ei kelvannut meille
10/11 | 

Tämä konsepti kuulostaa niin kivalle ja toivotulle lisälle lastenruokavalikoimiin. Valitettavasti lopputulos ei ole miellyttänyt meidän 8 kk makuraatilaista yhtään: olemme kokeilleet jo viittä eri makua, ja kaikki vauva on sylkenyt ensimmäisen lusikan jälkeen ulos inhoten :-( Joku näissä on pielessä, kun kaikki muut vauvanruoat maistuvat... Harmittaa heittää lähes täydet tetrat roskiin, mutta minkäs teet. Ja vauva ei ole yleensä yhtään nirso.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat