Nukuin viime yönä putkeen 10 tuntia ja  20 minuuttia. Olin esikoisen kanssa kaksin hotellissa. Illalla luettiin kirjasto lainaamiamme kirjoja kylki kyljessä. Kroppa lötkönä allasosaston uinnista ja saunasta. Vatsa täynnä hotellin ravintolan "iltapalaa".
Oman lukuvalonsa sammutti ensin  esikoinen. Kömpi vielä lähemmäs. Ei kuulemma haitannut, vaikka minä luin vielä. Jaksoin kolmea aukeamaa "Kaikki anteeksia". Sitten nukahdin minäkin. 

Yöllä en vaivautunut edes yöpissille, koska en halunnut pilata hyvää nukkumisflowta. Heräsin 5.45, mutta pakotin itseni vielä uneen. 7.20 noustiin molemmat. 

Aamulla heräsin jättisilmäpusseilla. Näytin pahemmalle kuin yleensä aamuisin ä 1 . Tuntui yhtä aikaa ihanalle ja kamalalle. Vähän krapulaiselle. Tavallaan olo oli levännyt ja virkeä. Tavallaan kauhean tahmea. Vielä hotellin aamupalapöydässä etsin skarppiutta. Olisiko sittenkin pitänyt pulahtaa vielä aamu-uinti, mitä tytär ehdotti? Tai mennä vielä hetkeksi nukkumaan aamupalan jälkeen? Ei tehty kumpaakaan. Halusin jo kotiin pienten luokse. Pakattiin tavarat ja käveltiin 10 minuutin matka kotiin. 

Mietin, voiko vartalo järkyttyä unesta? Siitä, mitä se on kaivannut kohta vuoden. Mitä minä olen kaivannut joskus itkuun asti. Tahmea olotila unen jälkeen sai kuitenkin miettimään, onko niin, että kroppa tottuu lopulta kaikkeen. Myös vaarallisen ja väärään, kuten esimerkiksi liian lyhyeen lepoon.

Tänä iltana pakkaan taas muutaman laatikon lisää. Huomenna mennään valitsemaan uusi sänky ja mittatilauspöydän materiaali.

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat