OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerroin sunnuntaina, että meillä on tällä viikolla edessä F:n kita- ja nielurisaleikkaus. Ja voi kiitos te kaikki, jotka jaoitte omat kokemuksenne ja vinkkinne niin täällä blogissa kuin somessakin.

Instan seuraajat ovat jo nähneetkin, että toipuminen kotona on alkanut.

Leikkauspäivä, tiistai, alkoi ilmoittautumisella HYKSin kurkku-,nenä-, korvaklinikalle kello 8.30. Alkuaamu menikin sitten leikkien, alkutarkastuksessa ja odotellen. F tutustui heti alkuunsa kaksi viikkoa itseään vanhempaan, myös F:llä alkavaan tyttöön, joten he saivat toisistaan leikkikamut ja vertaistuen. (Aivan samoin kuin minäkin tytön äidistä).

Aluksi jännitin, päästäänkö ollenkaan leikkaukseen, koska F oli taas kerran räkäinen leikkauspäivänä. Mielestäni kyse oli kuitenkin allergiasta, ja koska kuumetta tai keuhkorohinoita ei ollut, saatiin leikkauslupa. Niin itsestään selväähän se ei ollut. Meidänkin odotushuoneesta käännytettiin lapsi kotiin flunssan vuoksi. Ymmärrettävää tietysti, mutta voin kuvitella, kuinka harmittavaa lapselle ja perheelle. Näissä tilanteissa kun leikkaus tehdään, lapsihan on usein koko ajan flunssakierteessä, ja on vain sattumaa, jos leikkauspäivänä ei ole.

F nukutettiin noin 1,5 tuntia siitä kun olimme saapuneet sairaalaan. Mitä esilääkettä ei annettu, vaan F nukutettiin sukkelasti maskin avulla syliini. Itse leikkaus kesti nukutuksesta heräämöön ehkä 45 minuuttia. Mutta se kyllä tuntui pitkälle ajalle minun näkökulmastani. Näpytin koko ajan työviestejä, jotten laskisi minuutteja.

Kun minut haettiin heräämöön, F jo raotteli silmiä. Ensimmäiset 15 minuuttia hän oli tokkurainen, mutta jo tunnin päästä leikkauksesta oma itsensä. Söi mm. kolme jädeä,  kaksi vanukasta ja joi paljon mehua.

Nenää tuntui kutittavan ja suuta myös luonnollisesti kuivasi. Tässä vaiheessa oksennus olisi voinut olla normaalia, mutta F:llä ei ollut heikotusta tai pahoinvointia. Kello 15 me saimme sitten lähteä jo Kela-taksilla kotiin. Sitä ennen kanyyli poistettiin, kipulääkettä annettiin, reseptit kotihoitoon jaettiin, sairausloma kirjoitettiin ja vielä henkilökohtaiset ohjeetkin kerrottiin. Todella ammattitaitoista, luotettavaa ja lämmintä hoitoa koko HYKSin väeltä. Kiitos!

Nyt kotona olemme ottaneet iisisti. F:llä on jonkin verran kipuja, mutta onneksi lääkkeet tehoavat. Niitä saakin antaa aika paljon! Ruuaksi jädeä, vanukasta, smoothieta ja tietysti paljon juomaa. Tänään F söi jopa pieniksi pilkottua parmesaanispagettiakin jäähdytettynä.

Kriittiset hetket tulevat olemaan vielä kuulemma 5.-7. päivä leikkauksesta. Silloin nimittäin lapsi kuulemma usein kokee olonsa jo terveeksi, mutta tuo on myös aika, jolloin ruvet irtoavat nielusta. Jos riehuu liikaa hyvissä oloissaan (tai voi tietysti näin käydä ilman riehumistakin), voi olla riski saada verenvuoto rupikohdista. Siksipä tässä vielä tulee elellä rauhallisesti ensi viikon puoliväliin!

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (4)

salla
1/4 | 

Ihana kuulla että leikkaus sujui hyvin! Onnea lopputoipumiseen, ja finskulle terveisiä :)

Emmye
2/4 | 

En ole kovin pitkään lukenut blogiasi. Ystäväni kertoi tästä jokunen viikko sitten ja tulin lukemaan ja pakko oli jäädä seuraamaan. ?
Itse en halunnut jakaa vinkkejä, koska kokemusta oli vain itsestäni enkä halunnut pelotella turhaan. Onneksi F:n leikkaus tehtiin, kun hän oli pieni. Itse olin jo aikuinen ja hoitajat vaan käskivät ottaa lapsista mallia, jotka olivat niin reippaita yms. Lapsilla onneksi ruvet eivät irtoa niin helposti kuin aikuisilla, mutta kannattaa olla varovainen. Itse en tehnyt mitään muuta kuin huilasin ja silti kaikki ruvet irtosivat ja jouduin uudelleen leikkaukseen. Mutta kiva kuulla, että kokemus oli kuitenkin suht positiivinen. Parempia vointeja F: lle! ?

4/4 | 

Oi ihana, että löysit tänne blogiin!

Voi miten kurja kokemus sulla :( Itse jännään tässä juuri, kuinka peitteet irtoavat. Pitäisi tapahtua muutaman päivän sisällä kuulemma!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat