OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En todellakaan ole mikään kukkahattutäti. Enkä varsinkaan kirjallisuuden suhteen. Minusta kirjallisuuden ei tarvitse olla mitään sisäsiistiä mummorunoutta (välttämättä), vaan ote oikeasta elämästä, ajanjaksosta, tunteesta ja tapahtumista.

Silti en oikein tiedä, kuinka suhtautuisin lastenkirjaklassikoiden sanastoon tai maailmankuvaan. Hämmentää, kun Pekka Töpöhännässä tarinoiden lopussa iloa tuo aina se, että Monni joutuu pilkan kohteeksi (miksi asioita ei selvitetä fiksusti ilman kostoa?). Tai kun Peppi Pitkätossussa mustien lapsien, neekerisaarten ja lihavien ukkojen lomassa on päätettävä, kuinka kohdan lapselleen lukee.

Toki itse ymmärrän, että teokset ovat kiinni ajassa, jolloin ne on kirjoitettu. Olen ymmärtänyt myös sen, etteivät ne kirjoitushetkellään edustaneet huonoa maailmankuvaa tai rasismia, pyrkimys oli hyvään. Mutta kun niitä luetaan 2010 syntyneelle lapselle, jota yrittää vielä (kirjallisuudenkin avulla) kasvattaa oikein, joutuu ongelman eteen. Kun oppilaani ihmettelevät Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa –teosta (ja niin käy joka vuosi), voi yläkouluikäiselle kertoa teoksen syntyhetkestä ja kontekstista. 4-vuotiaalle tuollaisten selittely ei ehkä ole kuitenkaan viisasta (vai onko?).

Ja eihän näitä olisi pakko lukeakaan, mutta kun haluan. Ihanaa päästää lapsensa sellaisen satumaailman sisälle, jollaisessa on itse aikanaan saanut kasvaa. Ja kun Pepissa (toki myös Pekka Töpöhännässäkin) on niin monta mahtavaa elementtiä, minkä vuoksi se on täydellinen kirja pienelle tytölle.

Oletteko itse pohtineet samoja asioita? Ja jos, niin kuinka olette tilanteen ratkaisseet? Oletteko lukeneet teoksen sanasanasta vai hyppineet epäkorrektit sanat yli?

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (25)

1/25 | 

Lastentarhanopettajan työssä olen joutunut monesti saman tilanteen eteen. Peppi Pitkätossussa olen törkeästi tehnyt Pepin isästä Afrikkalaisten kuninkaan, aika iso kunkku siis ;). Eli olen neekeri sanan korvannut afrikkalaisella, se on varmasti pienelle ihmiselle tutumpi sana kuin neekeri.

2/25 | 

Työni puolesta kyllä, kotona en niinkään.
Päiväkodissa kun on ajateltava "toistenkin puolesta" ja sen tiukimman mielipiteen kautta. Ainakin toisinaan.
Kotona ajattelen niin, ettei haukku haavaa tee. E minustakin rasistia tullut peppiä lukemalla,eikä kosto käy kihelmöimään, vaikka olen töpöhäntäni lukenut. Tarvitaan jotain muutakin, jotta tuollainen käytös ihmisessä aktivoituisi, luulen.

Mutta se, mitä joutuu aina toisinaan lastenkirjoissa miettimään, on se, lukeakko niin kuin on kirjoitettu. Vai ei. Esimerkiksi Ronja ryövärintytär on kirjoitettu aika korkealla kielellä. Ei hemmetinkuilut ja kakkiaiset kuulu ihan joka lapsen korville. Päiväkodissa ainakaan.

3/25 | 

Ronja Ryövärintytär on kyllä ihan pahin.
Mä vaihtelen sanoja, Pepissä isä oli saarelaisten kuningas ja lapset olivat saaren lapset. Mun mielestä niitä sanoja ei pidä pienille lukea. Isompana olen selittänyt miten ennen ei tiedetty sanojen loukkaavan toista.
Hyviä kirjoja, joita on kiva lukea pientä sensuuria käyttäen :)

4/25 | 

Juuri luin Peppiä meidän 5-vuotiaalle. Hätäpäissäni muutin neekerikuninkaan alkuasukaskuninkaaksi. Joitain vuosia sitten luin Ronja Ryövärintytärtä lapsille. Vähän lievensin kirosanoja paikoitellen. Iltasatuna olisi ollut liian villitsevää 6-, 5- ja 3-vuotiaille. Muuten en olekaan tainnut mitään juuri muutella. Ja siis nyt ainakin Peppi herätti miettimään tätä asiaa.

ulla
5/25 | 

Eikös joskus ennen vanhaan aapisessakin ollut N - kirjain sivulla " N niin kuin neekeri" ..

6/25 | 

Muistelen kuulleeni uutisissa joku aika sitten, että uusimpaan painokseen Pepistä tuo Neekerikuningas olisikin muutettu muun nimiseksi (jota en nyt muista).

Piksu
7/25 | 

Eikös Kymmenen pientä neekeripoikaakin ole nykyiseltä nimeltään 'Eikä yksikään pelastunut'.

9/25 | 

Yritimme lukea Peppiä kohta viisivuotiaalle viime talvena ja lopulta oli pakko vain luovuttaa kesken. Siinä missä moni hyvä tarina kestää aikaa tai kuvaa hyvin omaa aikaansa ei Peppi oikein istunut kumpaakaan. Tuntui, että tarina oli lähinnä vain epämiellyttävä lukea. Ronja toimi hyvin ja nyt poika on puhunut Eemelistä kun sekin hyllystä löytyy. Itse voisin vain lukea Muumeja ja Maukkaa ja Väykkää.

Anne
10/25 | 

Meillä 5-vee rakastaa peppiä ja meillä on myös peppi satu cd jossa käytetään ihan näitä vanhoja sanoja joten turha niitä on muutella lukiesaakaan. Sanoista on kyllä keskusteltu ja ollaan sanottu että on epäkohteliasta ja loukkaavaa sanoa niin vaikka ennen on niin sanotukkin. Viimeksi kun luettiin tyttö kysyi jostain sanasta että mitä tarkoittaa ja kerroin sen olevan vanhanaikainen sana (muistaakseni ynnä),tyttö siihen tokas että se on vanhanaikainen niinkun neekerikin, mutta on tää kirjakin aika vanhanaikainen koska on sun vanha :D

11/25 | 

Minulle kävi eemeli-elokuvan kanssa samoin. Ei kestänyt aikaa tuo isän jatkuva fyysinen pojan kurittaminen. Kirjoissa ei niinkään korostu tuo fyysinen kajoaminen.
Mutta kyllä monta hyvää peppi-tarinaa on vielä luettavissa.

12/25 | 

Kyllä mun mielestä 4-vuotiaskin jo voi käsittää tuon asian kun sen selittää niin että ennen tuota sanaa on käytetty yleisesti mutta nykyään se on saanut erilaisen merkityksen eikä sitä ole sopiva käyttää. Peppi-kirjojen kanssa itsekin ollut samassa tilanteessa, mutta Ronjasta en ole ajatellutkaan noin ;) Surullista on se että edelleen on paljon suomalaisia jotka ei suostu käyttämään tummaihoisista muuta kuin tuota n-sanaa :(

13/25 | 

Tästä tuli mieleen vielä tilanne johon jouduin kun esikoiseni ilmeisesti oli kuullut isojen poikien kauapan pihassa (tai jossain muualla, tähänhän törmää joka paikassa missä teinejä) haukkuvan jotakuta homoksi. Poikani sitten kotona lipsautti tämän sanan haukkumamielessä pikkuveljelle vaikkei edes tiennyt sen merkitystä. Tietysti heti puutuin tiukasti asiaan. Mutta meni kyllä itsellä hetkeksi sormi suuhun että mitenkäs selitän mitä homo tarkoittaa...että jos on homo se on ihan ok, mutta että sen käyttö haukkumamielessä on väärin ja että miksi sitten jotkut käyttää sitä haukkumanimityksenä jos sitten on ihan ok ollakin homo. Ja vielä niin että 7-vuotias käsittää sen, menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin ihmisten seksuaalisuudesta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat