OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elsa kirjoitti keskiviikkona osuvan tekstin siitä, kuinka edelleen - kolmekymppisenä - haluaa pukeutua omannäköisesti tennareihin ja vähän rennompiin vaatteisiin. Siltikin, vaikka joidenkin mukaan hänen ikäisensä tulisi olla jo virallisempi toimistopukeutuja ja luopua trendikokeiluista.

Kommentoin jo Elsan postauksen loppuun, että itsekin olen useiden aikuismaisten kokeilujen jälkeen päätynyt, aina lopulta, siihen omalle tuntuvaan,ikuiseen tennarit+farkut+nahkarotsi -tyyliin. Siinä kun olo on vain niin kotoisa ja minunlaiseni.

Karmea pelkoni on kuitenkin välillä se, etten jossain vaiheessa enää tajua, että aika on ajanut ohi tyylini. Tiedättehän ne 50+ -naiset, joilla on kivipestyt kimalletakataskufarkut, kiharrettu blodipehko ja pinkki nahkarotsi. No. Mä pelkään olevani joku päivä juuri se nainen näissä Vanseissani. Silloin, kun tämä tyyli edustaa jotain niin noloa ja mennyttä.

Lueskelin viikolla taas pitkästä aikaa yhtä teinikirjasuosikkiani, Kari Hotakaisen Näytän hyvältä ilman paitaa. Jotenkin tämä novellin kohta sai minut miettimään tätä antiteinien pukeutumistyyliä. Jokohan meille naureskellaan tuolla Kampin teiniporukoissa? Olenko saavuttamassa jo tilan, mistä kirja kertoo?

"Mitä suomalaisille vanhemmille tapahtuu, kun lasissa on rapiat neljäkymmentä? --Totta on, että maailma heittelee kirkkokuorolaista, mutta se mun kaaliin ei mene, etteivät vanhemmat suostu vanhenemaan. Onko se niin vaikeeta olla naavakorva?

Puhun nyt esimerkin kautta, joka löytyy läheltä -- Sohvalla lojuu lahna, oikeelta nimeltään Jartsan isä. Sen lasissa on viisikymmentä, mut jos sitä kattoo kaukaa, se näyttää kolmevitoselle. -- Kattokaa reppanaa. Korvis killuu kuin Jyrkin juontajalla, käsivarsiin se on hoitanu sarjakuvat, harvan tukkansa se on kerinyt vittu ponnariks taakse, vaikka päälaella paistaa lokinpaskojen paikoitusalue, ja aivan kun tää ei vielä säälittäs tarpeeks, se on tinkiny kirpparilta nahkatakin ja telttahousut toissavuoden mallia.-- Viiskymppinen lahna ahtautuu sinttien katiskaan, mikä vittu näitä aikuisia vaivaa?"*

Hyvää lauantaiaamua. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

-K-

* KARI HOTAKAINEN, Näytän hyvältä ilman paitaa. Novelli: Aina aamuisin.

 < paita, Lapko // ruutupaita, Carlings >

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (32)

Merqqu
1/32 | 

Mulla on työkaverina nuorekas 60-vuotias nainen, joka käyttää tiukkoja farkkuja, printti paitoja, nahkatakkia, koruja ym.. En voisi kuvitellakaan häntä mummomaisessa kukkamekossa tai vatsanpeittävissä kamelinvarvas hoisuissa! Jokainen pukeutuu, kuten omaan persoonaan sopii.

Taru
2/32 | 

Mun mielestä ihminen saa ikään katsomatta pukeutua niin kuin haluaa. Oli se sitten just ne kimallefarkut ja leopardipaita viiskymppisellä leidillä tai pikkuvanha jakkupuku parikymppisellä. Pääasia et vaatteen kantajalla itsellään on hyvä olla. Ei pitäisi liikaa välittää muiden mielipiteistä. Toivottavasti kukaan viiskymppinen oman tyylinsä löytänyt ei nyt ala häpeillä itseään tämän postauksen seurauksena. Ei kaikkien tarvii mennä saman kaavan mukaan.

4/32 | 

Fakta: täytän kesällä 48.
Toinen fakta: pidän tennareista, farkuista, nahkarotsista ja sellaisesta. SellaisestaKIN, sillä pidän myös toisenlaisista vaatteista.

Tiedän kyllä millainen on se pelkojesi viiskymppinen täti...Onneksi se että käyttää tennareita ja farkkuja ja mitä nyt on tullut mainittua voi näyttää kovastikin erilaiselta. En minä ainakaan niihen pukeudu näyttääkseni nuorelta/nuoremmalta. En liioin pukeudu kynähameeseen ja korkoihin näyttääkseni uskottavalta töissä tai seksikkäältä tai mitä nyt niihinkin liitetään.

Minusta oikeastaan mikään vaate ei voi olla "varattu" vain tietyn ikâisille. TArkoitan että kaikesta on variaatioita jotka sopivat monen ikäisille. Ja kun meitä +-50 ikäisiäkin on hirveän monenlaisia! Onhan ihmisiä jotka tuntuvat syntyneen vekkihame päällä ja jotka ovat aina olleet hyvin konservatiivisia pukeutumisessaan. Ja on heitä/meitä jotka laittavat päälleen monenlaisia kuteita, sellaisiakin, jotka varmaan monen mielestä ovat vain nuorille.

kerttu
5/32 | 

sama ajatus ollut mulla, mut oikeastaan nyt mietin, et sen ikäisenä sitä ei enää mieti asiaa tuolta nolotuskannalta. on vaan niinku hyvältä tuntuu ja mitäs siitä, että nuoremmat nolostelevat puolestani, sehän on niinku noloa niille.. ;)

8/32 | 

Joo siis kyllä se miltä mä näytän tai en näytä on kyllä lahinnä muiden ongelma - niiden jotka näkee siinä ongelmaa.
Mulla on itse itselleni laatimat rajat pukeutumisen suhteen, samoin vapaudet. Niiden puitteissa sitten menen.

Esko
9/32 | 

Tämä Jartsan isä viitannee meikäläiseen?...Tuntomerkit ainakin osu täydellisesti.

Muilla mailla
10/32 | 

Mina taas aina ihastelen esimerkiksi Singaporessa nakemiani kiinalais/japanilais/korealaisia/? naisia, joilla on usein yllaan esimerkiksi lyhyita mekkoja tai muita asuja, joita voisi kutsua tyttomaisiksi. En tunne itaisia kulttuureja oikein ollenkaan, mutta kenties siella on hyvaksyttavampaa pukeutua miten itse lystaa. Viimeksi matkustaessani bongasin aika iakkaan naisen pukeutuneena saumasukkahousuihin ja mikroshortseihin ja hienoisen ensijarkytyksen jalkeen olin etta WAU! :-) Onhan se varmaan siitakin kiinni, minkanakoinen habitus noin ylipaataankin on. On olemassa numeraalisesti nuoria ihmisia, jotka nayttavat "vanhoilta" ja vanhempia tyyppeja, jotka nayttavat nuorilta tai iattomilta. Itse toivon etta sailytan tervehenkisen arvostelukyvyn, minkalainen tyyli itselleni ja omalle kropalle sopii, enka ala miettia liikaa ikaani ja sita, millaisiin vaatteisiin on numeron puolesta sopivaa pukeutua.

S
11/32 | 

Älä murehdi, olet erittäin cool! :) Olen sinua liki 10 vuotta nuorempi, ja toivon hartaasti, että näyttäisin sinunlaiseltasi kolmekymppisenä äitinä. Sulla on upea tyyli, ja on hienoa, ettet ole luopunut siitä. Sitä paitsi: Vansit on aina Vansit, ja Fiorella-farkut on aina Fiorella-farkut. ;)

Kiti
15/32 | 

Siis oikeastiko kolmekymppiset pohtivat tällaista?! Elämää on edessä ehkä 60 vuotta. Miksi herran tähden oma tyyli pitäisi vaihtaa joksikin kuolemaa odottavaksi?? Eräs tuolla edellä toivoi, että toivottavasti tämä ei nyt loukkaa viisikymppisiä, jotka pukeutuvat tyylinsä ja fiilistensä mukaisesti. Tämän päivän viiskymppiset ovat seiskytluvun lapsia. Herra jestas. T. 46 v. Nahkarotsi, farkut ja tennarit tai vaihtoehtoisesti verkkarit.

tanja
16/32 | 

Luulin, että minä mietin liian usein, mitä muut minusta ajattelevat, mutta tämän tekstin luettuani en ehkä olekaan niin paha :D Minusta yksi kolmikymppisenä aikuisena olemisen parhaimpia puolia on se, että saa ja uskaltaa olla omanlaisensa ilman, että on mietittävä sitä, millaisia vaatteita saa "enää" tässä iässä pitää.

Btw, musta on ikävää, jos sä ajattelet noin niistä kimallefarkkuisista viiskymppisistä. Kai heillä on yhtä suuri oikeus olla niissä vaatteissa, mitkä tuntuu mukavilta? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

Niiskuneiti
32/32 | 

En ymmärrä, mitä miettimistä tässä on. Miksi miettii, pukeutuuko ikäisensä näköisesti tai pitäisikö pukeutua kuten ikäisensä? Oon tosin 21v, joten en oo sen enenpää ajatellu miltä näytän kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä. Ihmettelen, et näin moni miettii pukeutuuko "oikein" ja näin moni puolustelee tennari/t-paita/pillifarkut tyyliä. Miksi puolustella? Pidän itsestäänselvyytenä sitä, että ihminen pukeutuu kuten haluaa.

Voi johtua iästäni tai olemuksestani etten mieti, pukeudunko kuten ikäiseni tai onko tämä ja tuo hyväksyttävää. Ehkä 21v saa pukeutua kuten haluaa? Räväkästi tai hilitysti. Tyylikkäästi tai tyylittömästi. Pistetäänkö se nuoruuden piikkiin? Onko parikymppisenä vapaus tehdä kuten haluaa, mut kolmenkympin jälkeen pitäis alkaa ajatella, miten kuuluisi tehdä ja mikä on hyväksyttävää?

Täl hetkel kuvittelen tulevani olemaan nahkatakkinen vaaleapunahiuksinen mummo eläkkeellä ollessani. Tennarit luultavasti vaihtunu kokonaan Niken lenkkareihin.

En osaa kuvitella, miltä näytän 30-50v, mut aika varmasti pukeudun kuten haluan ja näytän siltä, miltä haluan. Rakastan vanheta ja rakastan toteuttaa itseäni myös pukeutumisen kautta. Rypyt (joita mulla ei tosiaan viel ole) kertovat elämästä ja mulle pukeutuminen on osa mun identiteettiä. Uskon tyylini muuttuvan vielä moneen kertaan, mut tuskin rohkeus pukeutumiseeni häviää koskaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat