PC221877.JPG
PC221877.JPG

Kuuntelin viime viikolla Julian Melkein kaikki rahasta -podcastia. Joka on muuten ihan huikean hyvää kuunneltavaa! Siinä Julia viittasi sivulauseessa suomalaisten pariskuntien riidanaiheista. Ja aloin heti miettiä, mistä aiheista me riidellään aviomiehen kanssa. Päädyin top kolmoseen, jonka hänkin vahvisti.

 

3 asiaa, joista me riitelemme

Lapsenkasvatus

Aihe, mikä tutkitustikin on siellä kärkipäässä, kun puhutaan pariskuntien välisistä riidoista. Kun päivästä on selvitty ja lapsi nukkuu, aletaan me usein käymään läpi – itsekin väsyneinä – päivää. Jos ilmapiiri on huono, on aiheena usein se, miten olisi voitu toimia toisin. (Lue: Miten puoliso olisi voinut toimia toisin!) Tästä tuleekin sitten helposti oivallisen kireä tunnelma. Klasikkoväite on se, että mä olen A:n mielestä liian lepsu (vaikka en todella ole. Olen vain tilanteita lukeva!), ja minusta A taas liian tiukka (eli omasta mielestään johdonmukainen. Tässä vaiheessa vedetään usein esille ”rajat on rakkautta -kortti”.). Sitten käydään tämä ”mä tunnen sen paremmin, olenhan ollut sen äiti 8 vuotta” ja siihen perään ”miten mä tähän voin nyt osallistua, jos mulle ei anneta siihen edes mahdollisuutta.”. Jos luulitte, että kasvatussäännöiltä säästyy uusperheessä, olitte väärässä. Ei säästy.

 

Aika

Meillä on omat työmme ja menomme, joista harvoin tulee vääntöä. Molemmilla on hyvässä mielessä joustavat työt ja perheystävälliset työajat, mutta toki myös ilta- ja viikonloppuhommia. Ne on mulle fine siihen asti, kun F on kotona, mutta auta armias, jos miehen pitää olla jossakin asiakasiltamenossa silloin, kun meillä olisi parisuhdeviikonlopulle aikaa. Joka helkkarin kerta se ketuttaa mua. Isosti. Vaikka tiedän, että työ on työtä. Tästä mä tosin yritän olla riitelemättä ja suhtautua asioihin asioina. Joskus onnistun, joskus en. Isoin riita aiheesta tuli reilu vuosi sitten, kun olin ollut siinä riuduttavassa astma-ahdistussyövereissä ja meidän piti mennä Helsinkiin hotelliin mun synttäripäiväksi. Se jouduttiin kuitenkin perumaan, koska miehelle tuli siihen työilta. (Vei tosin minut myöhemmin illalla Berthaan syömään, mutta kannoin tästä katkeruutta silti piiiiiitkän aikaa.) Ajoitus oli huono, koska tuntui, että sairastelun jälkeen olisin kaivannut extrapanostusta. Molempien töihin liittyy kaiken lisäksi kaiken maailman hauskaa (ja "hauskaa"), jota asioita tuntematon ei välttämättä pidä edes työnä (koska myös se kokkareilla oleminen ja ”glamouriset” tapahtumat ja kuvaukset on oikeasti aika rankkoja settejä). Mun on myönnettävä, että mies ei koskaan valita mun ajankäytöstä tai töistä, mutta mä kyllä välillä hänen. Onko se sitten riita vai yksipuolinen niskojen nakkelu? Anyway. Ei mieltä ylentävä setti kuitenkaan.

 

Eritahtisuus

Jos nuo kaksi asiaa ovat meillä enemminkin sellaisia kireyttä lisääviä, mutta ei useinkaan ihan riitaa aiheuttavia, asioita, on tämä se, josta me saadaan todellinen riita aikaiseksi. Me ollaan luonteeltamme todella eritahtisia. Minä olen ripeä (A:n mielestä varmasti oikea termi on hätähousu) ja hän taas harkitseva (kotikielessä hidas). Se näkyy meillä ihan siinä, miten asioihin tartutaan, millä vauhdilla päätöksiä tehdään ja miten juttuja puhutaan. Mua ahdistaa aidosti liika odottelu ja A:ta taas se, jos kokee, että minä hoputan häntä. Peruseritahtitilanne on se, että me ollaan lähdössä jonnekin ja A alkaa juuri siinä suurimman kiireen hetkellä tehdä jotain minun mielestäni aivan epäolennaista, kuten tyhjentää tiskikonetta. Tai sitten minä vaadin häneltä päätöksiä ja ”lausuntoja” viisi minuuttia sen jälkeen, kun olen esittänyt uuden suunnitelmani vaikkapa matkasta, kodin sisustuksesta tai jostain suuremmasta. Hassua, miten sama aihe, miksi ihailee toista, on se, joka saa välillä pinnan aivan helkkarin kireälle. Eritahtisuus kiristää ehkä siksi niin paljon, että siinä kokee, että toisen hoputtaessa/hidastellessa joutuu taipumaan liian kauaksi siitä, kuka itse ihmisenä on. Tulee tunne, että oma tapa toimia on jotenkin väärä. Reviiriä on sörkitty. Toisekseen eritahtisuus hankaloittaa myös kommunikaatioita: Siinä vaiheessa, kun mies vasta virittelee alkusanojaan, on meikäläinen jo aivan aiheen syövereissä. Väärinymmärrykset puolin ja toisin on tässä kohtaa yleisiä. 

 

3 asiaa, josta parisuhteissa kuulemma riidellään, mutta meillä taas ei

Kotityöt

Me ei olla varmasti koskaan riidelty kotitöistä. Niistä ei oikeastaan edes puhuta. Kun molemmat tekevät niitä tasaisesti, ei ole syytä, miksi niistä puhuisi.

 

Raha

Sama tasa-arvon periaate kuin kotitöissä. Molemmat tuo rahaa ja kuluttaa sitä. Ei ole keskusteltavaa, kun ollaan samalla sivulla siitä, mikä taloudellinen tilanne on ja miten se puolestaan vaikuttaa meidän kulutuskäyttäytymiseen. Jos päätetään säästää, pitää nuukailuviikko tai ostaa jotain isompaa, tehdään päätös yhdessä. Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat (ja yhteistä lainaa). Ei meillä katsota koskaan, kuka maksaa kauppakassit, ravintolat, matkaliput tai mitään muutakaan. Se maksaa, joka sillä hetkellä voi. Mä arvostan sitä, että A pitää meitä F:n kanssa kokonaisuutena, eikä meillä ole mitään ”osta sinä nämä lenkkarit, kun tulee sinun lapsellesi -ajatuksia”, mutta toisaalta häntä ei todellakaan haittaa, jos minä naisena tarjoan tai maksan asioita- Minusta se on asia, joka kertoo aika paljon miehen itsetunnosta. On nimittäin todella yllättävän(!!) yleistä edelleen se, että miehiä hävettää, jos vaikka nainen tarjoaa ravintolassa. 

 

Keskustelu

Mä olen lukenut, että keskustelun puute rassaa useita pariskuntia. Ja eikä mikään ihme, jos on vaikka vuorotyöt ja monta pientä lasta. Me ollaan kuitenkin siinä mielessä helpossa tilanteessa, että meillä jää aikaa myös toistemme kanssa olemiseen ja jutteluun. Sohvaan on varmaan kulunut koloset niille kohdille, joissa iltaisin puhutaan niin kurjat kuin kivatkin jutut. Enkä tarkoita, että aina aiheena olisi jokin kiva juttu, jossa tuijoteltaisiin hymyssä suin toisiamme silmiin (vaikka tietysti sitäkin tehdään). Pääasia, että asiat kuin asiat puhutaan halki. Vain sillä tavalla voi ymmärtää toista paremmin. 

 

Mistä teillä riidellään ja ei riidellä?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu: mekko, Aarre(kid)* // takki, H&M

*saatu

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Unska
1/1 | 

Hei tuo eritahtisuus on tosi kuvaava termi! Se aiheuttaa meilläkin varmaan eniten kränää arjessa. Mies myös ärsyyntyy suunnattomasti mun päsmäröinnistä, minkä tiedostan pahaksi tavakseni ja tosin välillä neuvon ihan aiheellisestikin joissain asioissa. :D

Meillä ei myöskään raha tai kotityöt oo aiheuttanu riitoja. Aika samalla mentaliteetilla ollaan ne hoidettu, miten teillä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat