IMG-20190215-WA0119.jpg
IMG-20190215-WA0119.jpg

Kaupallinen yhteistyö: OAJ

Muistatte varmasti sen jo lapsuuden ystävänkirjoissa, slämäreissä ja lehtien testeissä olleen listan, jossa kyselyyn vastaajan tuli laittaa aihepiirisanat itselleen sopivaan tärkeysjärjestykseen. Listassa komeili aina elämänperuspilarit – rakkaus, terveys, ystävät, raha ja moni muu – ja joka kerta listan järjestäminen oli yhtä vaikeaa. Mitä hyötyä rakkaudesta olisi, jos terveysongelmat veisivät kyvyn nauttia elämästä? Tai mitä iloa rahasta, jos ei olisi ketään, kenen kanssa ne jakaa?

Vaikka ne kaikista syvimmät elämänarvot ovat itselläni tismalleen ne samat kuin 13-vuotiaanakin, on tapaan katsoa elämää tullut sävyjä. Aika on opettanut ymmärtämään asioiden syy-seuraussuhteita ja sitä, mitä suuria asioita alun perin vähän kuivienkin termien taustalla piilee. Yksi tällaisista sanoista on ”koulutus”. Se, jota en varmasti yläasteikäisenä nostanut oman listani kärkipääsanaksi, mutta jonka sisällön olen ymmärtänyt vasta näin aikuisiällä. Koulutus kun on paljon muutakin kuin se tylsä maantiedon tunti 8.luokalla tai äidinkielen lauseenjäsenet. Koulutus on katto, jonka alle moni tärkeä asia jäljentyy. Ihan meillä kaikilla, koko maailmassa!

Kirjoitin viime keväänä neljän postauksen sarjan (luettavissa täällä, täällä, täällä ja täällä) koskien omia kokemuksiani nykykoulusta lähinnä opettajan silmin katsottuna. Toimin – ennen kokopäiväiseksi kirjoittajaksi ryhtymistä – yhdeksän vuotta peruskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina ja viisi vuotta tästä ajasta myös luokanvalvojana. Ja sinä aikana opin monta asiaa meidän yhteiskunnasta ja koulutuksen merkityksestä. Siitä, mitkä ongelmat peruskoulua kohtaa. Mutta myös sen, miksi koulu on edelleen yksi merkittävimpiä rakennusosasista koko meidän maan kannalta.

OAJ pyysi minua lähestyvien eduskuntavaalien johdosta kirjoittamaan omia ajatuksiani koulutuksesta. Ja siitä, miten koulutus tulisi ottaa huomioon eduskuntavaaleissa äänestäessä. Otan tehtävän kunnialla vastaan. En niin, että nostaisin yhtäkään puoluetta tai edustajaa ylitse muiden. Eikä niin ole tietysti pyydettykään. Vaan niin, että kerron oman näkökulmani siihen, miksi koulutus on yksi tärkeimmistä poliittisista kysymyksistä näissä(kin) vaaleissa. Ei itse politiikan vuoksi. Vaan koko meidän yhteiskunnan tulevaisuuden ja yksilöiden hyvinvoinnin kannalta. Siis sinun ja minun, meidän lasten!

Kun puhutaan koulutuksesta, monille tulee mieleen nimenomaa peruskoulu. Ne 45 minuuttia kestävä oppitunnit ja pulpetit, joiden kanteen pystyi raaputtamaan harpilla teini-ihastuksensa nimikirjaimet. Ja vaikka perusopetus ja peruskouluvuosien tarjoamat muistot ovatkin osa koulutusta, on koulutusjärjestelmä paljon muutakin. Se on koko meidän Suomen selkäranka. Se, minkä tasosta riippuu koko tämän maan tulevaisuus ja isossa mittakaavassa koko maailman tila. Koska mitä maailman köyhimpiinkin maihin ensimmäisenä viedään: Sinne viedään koulutusta ja tietoa! Vain sillä tavalla asiat voivat olla tulevaisuudessa paremmin.

Samalla tavalla mä ajattelen, että meidän tehtävä on tuoda uusille sukupolville tietoa ja koulutusta, jotta he voivat tehdä asiat paremmin tulevaisuudessa. Ja se ei muuten tapahdu määrärahoja leikkaamalla! Mä uskon, että tulevaisuus on valoisa, jos me tajutaan panostaa koulutukseen, lapsiin, nuoriin ja koulutusta tarjoaviin tahoihin ajoissa. Koska meillä on Suomessa aivan kaikki edellytyset tasa-arvoiseen koulutukseen: On motivoituneet opettajat, hyvä opettajankoulutus, oppivelvollisuus ja maksuton perusopetus. Jos tämä homma nyt munataan, voidaan katsoa vain peiliin. Vaikka moni asia – kuten aikaisemmin syksyllä kirjoitin – on koulumaailmassa haasteen edessä, ei peliä ole onneksi kuitenkaan vielä menetetty. Ja me voidaan itse asiassa tehdä vielä paljonkin koulutuksen ja lasten eteen. Suurin teko isossa mittakaavassa on juuri eduskuntavaalit. Valta on ihan konkreettisesti nyt meidän omissa käsissä.

Ensimmäisenä annan suosituksen mennä tutustumaan koulutusratkaisee.fi -sivulle ja tutkimaan sitä kautta koulutusmyönteisiä, opettajataustaisia eduskuntavaaliehdokkaita. Sivustolla on tällä hetkellä ratkaisuehdotuksia siihen, miten koulutusta pitäisi kehittää. Ja maaliskuun alussa sivustolle nostetaan myös ehdokkaat, jotka ovat koulutuksen puolella. Toisin sanoen äänestykselle pohjaa kannattaa käydä hakemassa nyt. Maaliskuussa on sitten aika valita spesifisti se oikea ehdokas. Pidä siis mielessä tämä sivu. 

Koultusratkaisee -sivusto on myös oiva paikka miettiä, miten koulutus liittyy niihin arvoihin, mitä itse haluat viedä eteenpäin. Ainakin itsestäni tuntuu jopa vähän hassulle huomata, kuinka koulutus on ihan oikeasti – ilman mitään kikkailija – vastaus oikeastaan jokaiseen vaalien alla käytävään yhteiskunnalliseen ongelmaan. Olipa kyse sitten työttömyydestä, syrjäytymisestä, ilmastonmuutoksesta, eriarvoisuudesta, rasismista tai jopa terveydellisistä seikoista.

Mä tapasin hetki sitten vanhan oppilaani. Niin käy aina silloin tällöin, somen kautta vielä useamminkin. Hän ryntäsi halaamaan. Oli kasvanut pitkäksi ja kauniiksi. Ihan aikuiseksi. Muisteli edelleen – jo minulta unohtuneita – äidinkielen tunteja ja kertoi, kuinka sai tunneiltani kipinän opiskella. Hän oli tämän vuoden abi, menossa innolla yliopistoon. ”Mä tajusin silloin, että musta voi tulla ihan sitä, mitä vaan haluan.”

Kotiin kävellessä sanat lämmittivät. Ja mietin, miten tämä koulutuksen ketju menee. Minulle – lukihäiriöiselle tytölle – antoi kipinä omat äidinkielenopettajani. Ilman heidän tukeaan ei minusta olisi tullut kirjoittaja. Sen kannustuksen voimalla minulla oli intoa mennä opiskelemaan ja jakaa omaa osaamistani taas uudelle sukupolvelle. Nyt se sukupolvi viilettää tuolla poninhäntäpitkällä, täynnä tarmoa, siirtääkseen taas saamaansa oppia seuraavaan sukupolveen. Ei hänestä opettajaa luultavasti tule, mutta tekee varmasti jotain hyvää ja hyödyllistä. Luo tulevaisuutta.

Herää ajatus, että haluan olla mukana jatkamassa tätä hyvän kierrettä, vaikka itse opetustyöt – ainakin hetkeksi – saivatkin jäädä. Koska kun kyse on Suomen tulevaisuudesta, koulutus ratkaisee. 

https://youtu.be/nHkJ56sqdIY

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat