Mä pidin reilu viikko sitten toivepostausten viikon, ja kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, tyylijuttuja ja erityisesti tyylin pohtimista pyydettiin multa monessa toiveessa.

Mä rakastan kaikkea kaunista ja tiedän, että mulla on sillä tavalla tarkka maku, että tiedän tosi hyvin sen, mikä on mun juttu ja mikä ei. Silti tyylin – varsinkin oman tyylin – erittely tuntuu vaikealle. Ehkä siksi, että oma tyyli on niin lähellä mua itseäni, että sen katsominen ikään kuin ulkopuolisen silmin on haastavaa. Toisekseen oman tyylin ruotimisesta tulee hassulla tavalla nolo olo: Jännittää, että jos sanon oman jutun olevan jonkinlainen, ja sitten huitelinkin kolme viikkoa tukka pystyssä meidän iskän vanhoissa mökkihousuissa, alkaa tuntua feikille.

Mutta. Tästä huolimatta otin nyt härkää sarvista ja yritän vähän ruotia sitä, mistä asioita mä pidän tyylissä ja pukeutumisessa ja kosmetiikka-asioissa omana juttunani.

 

  1. Silmät. Mä olen varmasti koko ikäni meikannut niin, että keskiössä meikin osalta on ollut silmät. Joskus yritän pitää silmämeikittömiä päiviä laittaen esimerkiksi vain punaista huulipunaa, mutta tosi usein mä koen peilikuvani silloin vieraaksi. Ehkä siksi, että mulle on lapsesta asti toitotettu kuinka isot silmät mulla on, on siitä tullut sellainen osa identiteettiä ja oman naaman kauneuskäsitettä, että silmiä ei ole ainakaan halunnut peitellä. Siksi mä laitan ripsaria ja rajausta joka päivä. Ja siksi esimerkiksi ripsipidennyksistä luopuminen oli iso juttu.
  2. Pitkä tukka. Mulla oli kesällä 2017 ja hetken myös kesällä 2018 polkka, mutta vaikka se aina aluksi tuntui hyvälle idealle – ja näyttää muille ihanalle – en osaa itse olla lopulta muussa kuin pitkässä tukassa. Se on musta paljon helpompi laittaa kun lyhyempi letti. Huonotukkapäivinä voin vaan iskeä nutturan tai jonkin muun nopean kampauksen. Kihartaminen vie huomattavasti vähemmän aikaa kun lyhyemmässä tukassa, koska pitkästä riittää, kun kähertelee vain vähän latvoja. Samoin pitkä tukka tuo sopivasti naisellisuutta niihinkin päiviin, kun vaatetus on muuten epäfeminiininen.
  3. A-linjaiset mekot. Mä pidän todella paljon mekkoja, mutta hyvin vähän hameita. Musta mekoissa on jotenkin hyvä olla, kun A-linjaiset mallit ei purista mistään. A-linjaisten mekkojen kanssa voi myös vähän kikkailla helman mitalla. En koskaan voisi pitää nimittäin niin lyhyitä helmoja tiukkojen mekkojen tai hameiden kanssa, mitä mekkojen kanssa käytän. Jotenkin sellainen tyttömäinen leikkaus antaa anteeksi helman mittaa, joka on hyvä juttu, koska mulla on suhteessa muuhun kokoon (tai siis oli suhteessa muuhun kokooni) pitkä selkä. A-mekot voi pukea paljaisiin sääriin, farkkujen kanssa tai paksuilla sukkiksilla. Tosi monikäyttöinen vaate siis.
  4. Matalat kengät. Kuten tiedätte, en ole kopisevien korkkareiden tai naisellisten pikkusaappaiden ystävä. Mun kengät on aina lähtökohtaisesti tennarit, lenkkarit tai maiharit. Ja jos mulla on joskus korot, pitää ne olla megahyvät jalassa! Ja toisaalta just juhliin haluan laittaa korot siksi, että se on helppo ja halpa tapa kohottaa jokin mun arjessa käytössä oleva mekko juhlalevelille. On kuitenkin pakko myöntää, että tosi usein tunnen oloni aivan liian korostuneeksi ja näkyväksi silloin, jos mulla on korolliset kengät. (Ehkä pieni ristiriita, kun kuitenkin voin hyvin pukeutua vaikka muumikuvioiseen paljettipaitaan).
  5. Paljeteista puheen olleen. Vaikka en pidä isoja bling-bling -koruja, tykkään metallinhohdosta, glitteristä ja paljeteista asuissa. Mun mielestä esimerkiksi mun hopeinen Lumin laukku ja hopeiset Converset käy aivan kaiken kanssa, ihan aina. Metallinen asuste on vähän kuin musta, mutta ei niin tylsänä versiona. Sekin käy silti ihan kaiken kanssa. Samoin tykkään yhdistää paljettivaatteita tosi arkisten elementtien, vaikkapa revittyjen farkkujen ja lenkkareiden kaveriksi.
  6. Street-tyyli. Sen lisäksi, että rakastan A-linjaisia mekkoja ja pientä hippifiilistä, on yksi mun omimmista tyyleistä sellainen tosi perustyyli, ehkä vähän miesmäinen sellainen. Tykkään pukea päälleni over size -kokoisia kollaripaitoja, huppareita, boyfriend-farkkuja ja pipoja. Tämä tyyli on sellainen, jonka puen, kun en jaksa miettiä mun pukeutumista lainkaan.
  7. Ei paljastelua. Mä koen, että olen sinut oman kroppani kanssa (paitsi ehkä just nyt, öh), eikä mua haittaa yhtään nakuilla, mennä uimahalliin, rannoille tai pukeutua kauniisiin alusvaatteisiin. Silti en ole ikinä kokenut omakseni pukeutua paljastavasti edes minnekään bilemestoihin. En nyt todellakaan vahdi mitenkään hysteerisesti kaula-aukkojen kokoja tai shortsilahkeiden mittaa, mutta en yksinkertaisesti vaan koskaan osta mitään paljastavia tai seksikkäiksi luokiteltavia päivävaatteita. Ehkä siksi tykkään A-mekoista ja over size -vaatteista, että niissä kroppa on sopivasti peitossa. Mä jotenkin ajattelen niin, että on paljon mielenkiintoisempaa, kun ei iske kaikkea kaikkien nähtäväksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mua vaivaisi lainkaan (tai ylipäätään vaivaisin päätäni), miten paljastavasti muut pukeutuvat.
  8. Villa ja untuva. Ehkä hieman kuivahkot elementit, mutta koska olen vilukissa, mulla pitää olla kunnollisia matskuja kropan ympärillä. Sekä villapaidat ja -takit, sekä untuvatakit ovat asia, mitä ilman en pärjäisi Suomen olosuhteissa. Inhoan tekokuituneuleita, mutta aito villa on best. Samoin untuvatakki on jotain ihan muuta kun toppatakki. Nämä on myös matskuja, joihin jää koukkuun. Kun sama materiaali on yhtä aikaa lämmin, mutta hengittävä, ei voi oikein muuta pyytää.
  9. Farkut. Farkut on mun ehdoton turva-asu. Niissä olo on napakka ja asiallinen, mutta silti rento. Farkut tuo tietyllä tavalla itsevarmuutta, eikä ne ole lähes koskaan (oikein asustettuna) väärä valinta. Vai tiedätkö ketään, joka olisi tehnyt suuren muotimokan farkuissa? Mun ehdoton lempimerkki farkuissa on NEUW Denim, joihin en tosin luonnollisestikaan nyt mahdu. Pakkasin farkut visusti varastoon ja toivon, että joku päivä saan ne vielä kaivella sieltä esille.
  10. Ei niin vakavaa. Vaikka nyt raskaana oman koon muuttuessa aamulla saattaa iskeä aikamoisia turhautumisia oman vaatekaapin edessä, pääsääntöisesti – normitilassa – mä en oikeasti juuri mieti, mitä puen päälle. Kauas ollaan menty siis niistä ajoista, kun jaksoin suunnitella asukokonaisuuksia etukäteen, lukea muotilehtiä, pitää itselläni jonkinlaista vaatteidenhankintalistaa puhelimessa tai ylipäätään metsästää jotain vaatekappaletta. Ehkä se, että oma vaatekaappi näyttää nykyisin pääsääntöisesti mulle, eikä siellä ole kun aitoja käyttiksiä, ei ole niin väliä, mitä pukee. Luultavasti asu on kuitenkin ihan ok, vaikkei sen miettimiseen ole aikaa mennytkään. Tampere on rentouttanut mua myös hyvällä tavalla pukeutujana. Hyvässä mielessä täällä tuntuu, ettei ketään kiinnosta paskan vertaa, mitä toisilla on yllä. Täällä vaatteet henkii vain vaatteita, eikä niiden juuri ajatella viestivän siitä, millainen ihminen on aatteiltaan tai sisimmältään. Se on ihanan rentouttavaa! Esimerkiksi A:n ja mun suhteen alkuaikoina mä ajattelin, että meidän tyylit ei yhtään kohtaa. Että ollaanko ihan hassun näköisiä yhdessä, jos toisella siisti kauluspaita  ja mulla revityt farkut ja pipo päässä. Nyt sellaiset seikat ei kiinnosta lainkaan. Me ollaan me, mutta kuitenkin just omia itsejämme.

Sellaisia tyyliaatoksia! Vastasiko yhtään sitä, mitä ajattelette ulkopuolisin silmin mun tyylin olevan? Entä mitkä on sun oman tyylin kulmakivet?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: Lainassa Ivana Helsingiltä (tosin saman sarjan mekko mulla on omassakin kaapisssa) 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Kiva postaus! Ja edelleen pidän sun tyylistä. Tiedän tunteen, kun kroppa ei tunnu omalta, mutta nopeasti se palautuu (raskauksien ja imetysten jälkeen), toki ehkä hieman erinäköisenä, mutta hyvällä tavalla. Sille kannattaa antaa oman aikansa.
Mullakin on kestänyt monta vuotta tajuta, että voin pukeutua omalla tyylilläni. Aikaisemmin ajattelin, ettei kolmen lapsen äiti voi pukeutua revittyihin farkkuihin ja lippikseen, mutta pyh! Todellakin voi! Ehkä se on jotain iän tuomaa kypsyyttä ja itsevarmuutta, joka on puuttunut. Myös ympäristö vaikuttaa.
Toivon sulle niin mukavaa odotusta kuin se voi olla! :)

Vierailija
2/4 | 

Kiva postaus! Mä tein juuri muutama päivä sitten huvikseni omasta tyylistäni saman tapaisen analyysin. Usein tuntuu että oma tyyli on aika hajanainen ja vaikeasti määriteltävissä, mutta kun asiaa alkoi oikeasti pohtimaan niin onhan mullakin selkeästi oma maku ja syyni joiden pohjalta teen vaatevalinnat. Päädyin siihen että
Tyylini on särmikäs, rento ja boheemi mummopappa. Sekoitus kirppisvaatteita ja vekkihameita ja graafisia leikkauksia ja selkeitä linjoja. Pillifarkut tai mustat sukkahousut on kovassa käytössä. Sulla on kiva tyyli ja olet todella kaunis. Mulle tuli tämän listauksen lisäksi tyylistäsi mieleen myös erilaiset kuosit ja laaja väripaletti.

Vierailija
3/4 | 

Olen ihaillut vaatteitasi ja tyyliäsi paljon! Huomaan myös paljon yhtäläisyyksiä omassa tyylissäni sinun tyyliin. Olet tosi tosi kaunis, raskaus sopii sinulle ihanasti. 🧡

Kettu84
4/4 | 

Musta on tosi kiva, että vaikka onkin sinut oman kroppansa kanssa, ei silti pidä kokea mitään tarvetta ns. paljasteluun. Tuntuu että nykyään just se on merkki siitä että on sinut itsensä kanssa, kun kehtaa ja haluaa käyttää paljastavia vaatteita.

Sain myös termin omalle tyylilleni, kiitti siitä! Mun tyyliä meinaan kuvaa tuo street hyvin. Farkut ja hupparit ja pipot.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat