Kaupallinen yhteistyö: Inaria

huone1.jpg
huone1.jpg

huone2.jpg
huone2.jpg

huone3.jpg
huone3.jpg

huone4.jpg
huone4.jpg

F:n huone on ollut meille pienimuotoinen murheenkryyni siitä lähtien, kun me muutimme Tampereelle. Ehkä eniten siksi, että aluksi hyvälle vaikuttaneet ratkaisut – ja periaatteessa paperilla hyvät ratkaisut – eivät sitten toimineetkaan käytännössä. Lue: Lapsen ei-niin-järjestelmällisen elon vuoksi.

Me laitoimme aluksi F:n huoneeseen Ikean sängyn, jatkoimme yhdellä moduulilla jo Hesassa ollutta Elfan työpöytäratkaisu ja läväytimme vanhan Ikean tv-tason leluja varten. Varsinkin Elfa oli varmasti toiminut vähän isommassa huoneessa – kuten meillä Helsingissä oli – mutta aivan minikokoisessa huoneessa tuli heti ongelmia tällaisen avonaisen säilytysratkaisun kanssa.

F:n huoneessa oli siis seuraavat ongelmakohdat:

  • sängyn alle ajatui läjäpäin tavaraa jo siksi, että itse leikkipinta-ala huoneessa oli aivan minimaalinen. Uuden leikin edetessä vanhat vaan tuupattiin syrjään. Totta puhuen pinta-ala lattiassa oli niin pieni, että joskus yksi iso leikki ei edes mahtunut huoneen sisään. Tiedättehän ne LPS-talot ja -autot, jotka ovat jättimäisiä? Sitten kun tavaraa joutui sängyn alle, oli niitä todella vaikea saada sieltä pois, koska A)sänky oli todella matala ja B) sängyn edessä olevan pöydän jalka ja runko estivät osin pääsyn sängyn alle.
  • leikkipinta-alaa oli huoneessa todella vähän. Heti kun lattialle laittoi tavaraa, näytti huone viisi kertaa sotkuisemmalle kuin se oikeasti oli.
  • tällainen nopeasti ”täyttyvä” lattia aiheutti sitten sen, ettei huoneessa ollut kiva leikkiä lattialla lainkaan ja leikit siirtyivät olohuoneeseen.  
  • huone ei myöskään varsinaisesti kannustanut juuri siivoamiseen tai siistinä pitämiseen. Täytyi itsekin todeta, että kurkatessa huoneeseen ei innostanut juuri itsekään siivota, koska se näytti aina niin kaoottiselle, että aloittaminen tuntui mahdottomalle.
  • avonainen Elfa ja koko sen sisältö ikään kuin hyökkäsi päälle aina, kun astui huoneeseen. Tila vaatetangon ja vastaisen seinän (ja oven) välillä kun oli niin pieni.

 

Mietimme kauan, mitä F:n huoneelle voisi tehdä, kunnes mieleeni tuli Inarian kalusteet, joista mulla on ollut aikaisemminkin hyvät kokemukset. Minulla oli jonkinlainen etiäinen siitä, miten Inaria voisi pelastaa meidän pulman, mutta homma selkeni konkreettisesti vasta, kun aloimme suunnitella kokonaan uudenlaista huonetta Tampereen Inarian Jaanan kanssa. Ensin Jaana tuli meille kotiin. Hän otti mittoja ja kuunteli toiveitamme (ja ongelmakohtiamme). Niin osasi tietysti ottaa huomion monen monta sellaista asiaa, jota itse emme olisi edes tajunneet ottaa huomioon noin isoja kalusteita suunnitellessa.

Sen jälkeen me puolestaan vierailimme Tampereen Inaria Studiolla katsomassa livenä kaikkia ovi- ja laatikkoratkaisuja ja näimme, kuinka näytölle alkoi hahmottua F:n huoneen kalusteet. Tämä toimenpide oli todella tärkeä, koska ilman konkreettista näkemistä materiaalivalintoja olisi voinut olla vaikea tehdä. Sen lisäksi oli kiva muokata kaappeja Jaanan avulla tietokoneruudulla niin, että pystyi testaamaan erilaisia vaihtoehtoja. 

Se, missä Inaria mielletään usein ”vain” vaatekaappiratkaisuksi, osoitti suunnittelu sen, että Inarian järjestelmät ja rungot muuntuvat moneen.

Me päädyimme kahteen kalusteeseen:

  • Korkeaan, peililasiseen vaatekaappiin, jonka sisään saa kaikki vaatteet (jotka ovat siis alun perin olleet eteisessä erillisessä kaapissa, koska ne eivät ole mahtuneet F:n huoneeseen), paljon leluja ja kaiken lisäksi myös F:n ”työpöydän” niin, että yksi kaapin hyllyistä toimittaa pöydän virkaa.
  • Toinen kaluste on periaatteessa matala säilytyslaatikosto vetolaatikoilla, mutta sen päälle rakennetaan F:lle sänky. F:n huone on siinä mielessä haastava, että sänky on oikeastaan tilallisesti pakko laittaa huoneen päähän poikittain. Mutta valmista sänkyä sinne on vaikea saada, koska mitta ei ole standardi. Lastensängyt liian lyhyitä ja aikuisten liian pitkiä, koska mitta on sellaiset 175cm. Sängyn alle tehtiin neljä syvää vetolaatikkoa. Tämän lisäksi patteriseinälle avonainen kolo, koska A) siitä ei vaatekaapin vuoksi edes saisi laatikoita auki ja B) koska halutaan, että patterista kiertää ilma ja lämpö huoneeseen ilman tukkeita.

Sellaisilla suunnitelmilla ja aatoksilla suunnitellaan Lastenhuone 2.0!

IMG_20190116_130521.jpg
IMG_20190116_130521.jpg

IMG_20190116_130511.jpg
IMG_20190116_130511.jpg

Tavoite on, että Inarioiden avulla:

  • huoneesta tulee selkeämpi ja helpommin siistinä pidettävä
  • enemmän lattiapinta-alaa
  • vaatteet saa mahtumaan eteisestä F:n omaan huoneeseen
  • huoneen korkeus otetaan käyttöön. Huoneessa ei ole paljon pinta-alaa, mutta korkeutta kuitenkin peräti melkein 3,5 metriä.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat