Kun me A:n kanssa mietittiin jo etukäteen ennen mun raskautta F:n mahdollisia reaktioita vauvauutisiin, ajateltiin, että se voisi olla tytölle kova pala. Kun on ollut 8-vuotiaaksi asti ainoa lapsi, ei oman paikan jakaminen jonkin toisen kanssa välttämättä ole mutkatonta. Ei, vaikka on joulupukiltakin toivonut sisaruksia.

Tässä tapauksessa tilanne meni kuitenkin yllättäen paljon paremmin, kun oltiin etukäteen ajateltu menevän. Tottakai mustasukkaisuus voi iskeä vasta vauvojen syntymänkin jälkeen, mutta tähän mennessä kaikki on mennyt paremmin, kuin oltaisiin osattu kuvitella. Ensimmäisen puolen tunnin huolen jälkeen tuleva isosisko on ollut vain ja ainoastaan innoissaan pienistä tulokkaista. Ehkä tiivis keskustelu ja asioiden mentaaliharjoittelu (siltä osin kun tällaisia asioita voi ennustaa) on auttanut asiaa ainakin tässä vaiheessa.  Ollaan käyty läpi sitä, miten A:n ja minun ajankäyttö väkisinkin tulee muuttumaan. Että vaikka ei joka päivä samoihin asioihin enää kyetäkään kuin tähän asti F:n kanssa, ei se tarkoita, että häntä rakastettaisiin yhtään vähemmän kuin ennenkään. Ollaan puhuttu mustasukkaisuudesta ja siitä, mitä ihania ja negatiivisia tunteita pienet tulokkaat voivat aiheuttaa. Ennen kaikkea ollaan mietitty sitä, kuinka rakkaus ei ole mikään rajallinen aine, joka laimenee, jos sitä jakaa useampi ihminen. Vaan päinvastoin: Rakkaus lisääntyy, kun perheessä on enemmän väkeä.

Yksi tärkeä asia on ollut meille kaikille varmasti myös tänä kesänä se, että ollaan voitu tankata rakkautta F:n kanssa oikein kunnolla ja ajan kanssa.


Samalla, kun ollaan tarkoituksella harjoitettu F:ää vielä itsenäisemmäksi kuin hän on tähän asti ollut (jotta arki vauvojen kanssa sujuisi paremmin), ollaan myös nyhjötetty vierekkäin ja kainaloikkain vielä entistä enemmän! On tuntunut sille, että haluaa itsekin nauttia kahdenkeskisestä ajasta ja rauhallisista (okei, ei AINA niin rauhallisista) hetkistä. Ollaan luuhasteltu oikein extrapaljon kahdestaan ja kolmistaan. Ja juteltu ilman keskeytyksiä, keskittyen vain esikoiseen. Hellien vielä hetkisen vain ja ainoastaan häntä.

Miten teillä on hoidettu nämä asiat isojen sisarusten kanssa? Ja onko raskausajan reaktiot enteillyt sitä, miten vauvan (tai vauvojen) syntymän jälkeen isosisarukset ovat suhtautuneet uuden/uusien tulokkaan/tulokkaiden syntymään?

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (10)

Äitipuolitoista
1/10 | 

Kyllä meni loistavasti vastaava tilanne aikanaan. Isommat oli uusperheen vauvan synnyttyä 7v. ja 9v.
Tärkeintä oli että kaikki lapset on aina ollu samalla viivalla eli ihan kuin omaa biologista lasta hellin ja hoidan, olen aina hoitanut isompia lapsipuoliani. Ikäero vain vaikuttaa siihen missä asemassa on. Ja alkuun erityisesti painopiste oli isoissa, eli vauva oli matkassa isojen jutuissa, eikä yhtäkkiä aktiivinen arki muuttunut kotona nyhväämiseksi. Eli elämä ei oikeesti muuttunut radikaalisti, vaan edelleen mentiin ja tultiin, mutta vauva rattaissa tai kantorepussa mukana.
Ja aina otettu isommat mukaan hoitamaan.
Vinkkinä vielä se, että vauvat ei oikeesti tarvii ihmeitä lahjaksi jos vanhemmat on etukäteen valmistautuneet huolella, joten vieraat (tullessaan vauvaa katsomaan) voisivatkin tuoda pienen isosisko-lahjan esikoiselle (ja herkkuja imettävälle), eikä niinkään vauvajuttuja. Kun eihän ne vauvat ymmärrä lahjoja kaivata.
Ristiäiset toki eri juttu.
Se oli oikein toimivaa ja isoja huomioivaa!

Vierailija
2/10 | 

Meidän esikoinen on aina ollut sisarusystävällinen eikä tippaakaan mustasukkainen, oli sisarusten syntyessä 2,5v ja melkein 6v. Keskimmäinen sen sijaan kärsi pikkuveljen syntymästä pari kuukautta, hän oli 3v. Sai hirveitä raivokohtauksia ja oli selvästi kova paikka menettää paikkansa perheen kuopuksena. Keskimmäisen osa ei taida koskaan olla helppo. Ei kuitenkaan koskaan ollut aggressiivinen vauvaa kohtaan onneksi. Mutta ei myöskään isoveljensä tavalla erityisen kiinnostunutkaan. Tämä nuorin taas on varsinainen tapaus. Hän on mustasukkainen isosisaruksistaan :D ei enää niin pahasti kuin joku aika sitten, mutta jos sylittelen isompia, pienin todennäköisesti änkeää paikalle ja työntää sisaruksen pois :D uskon, että teillä menee kaikki tosi hyvin juuri siksi, että F on jo niin iso. Vaikka joutuukin luopumaan roolistaan ainokaisena. Hänen elinpiirinsä on kuitenkin jo ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi uhmakkaan 3-vuotiaan. Kaverit ovat tärkeitä, osaa viihduttää itseään ja toimii monissa asioissa itsenäisesti. Vanhempien kanssa saa yhteyden ihan vain keskustelemalla ja kainaloimalla, ei ole pakko kiivetä pään päälle tms. Iso jo ymmärtää, että vauvat ovat pieniä ja tarvitsevat kaikkeen apua. Sen lisäksi F pystyy itsekin osallistumaan vauvatouhuihin ja luomaan sidettä vauvoihin. Pienen lapsen on vaikea ynmärtää, miksi vauva ei leiki hänen kanssaan. F ei siis yhtä helposti luultavasti koe ulkopuolisuutta. Pienemmän lapsen kanssa korostuisi juuri se, että nyt vanhemmat eivät koko ajan katso häntä. Pieniä kahdenkeskisiä hetkiä onneksi saa järjestettyä vauvoista huolimattakin, vaikka ei välttämättä yhtä spontaanisti. Lisäksi uusioperhekuvio tulee tässäkin eduksi. F:llä on edelleen isä, jolle saa olla keskipiste. Kaiken kukkuraksi olette jo ottaneet mietintään nämä asiat. Kaikki menee varmasti hienosti F:n osalta. Te sen sijaan olette pulassa :D vitsi vitsi, mutta vakavasti: ottakaa ja repikää kaikki saatavilla oleva apu ;)

Vierailija
3/10 | 

Esikoiseni on aivan saman ikäinen kuin F ja myöskin tyttö. Hän oli myös perheen ainokainen viime vuoteen asti, jolloin meidän uusperheeseen syntyi vauva. Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin! Mustasukkaisuutta ei ole näyttäytynyt laisinkaan ja se apu, mitä hänestä on oikeasti ollut, on yllättänyt. En osannut edes kuvitella kuinka ihanaa on, kun isosisko vilpittömästi haluaa viihdyttää, naurattaa ja hoivata pikkuveljeä. Se vapauttaa myös omat kädet ajoittain ja pääsen vaikka suihkuun aivan rauhassa isosiskon huolehtiessa 👌

Vierailija
4/10 | 

Ilmeisesti isommilla menee tämä paremmin kun kommentteja luki. Meidän neiti täytti samalla viikolla 3v kun sisko syntyi ja meni 5kk,ennen kuin antoi esim.ekan suukon. Oli todella vaikea alku, mutta ehkä hän oli pahimmassa iässä. Nythän ovat erottamattomat. Hyvin se menee. :)

Katja
Www.optimismiajaenergiaa.fi

Vierailija
5/10 | 

Meillä 5,5- vuotias odotti kovasti sisarusta, mutta kyllä todellisuus oli hänelle aluksi vaikeaa.
Omaan korvaan särähti kommenteissa F:n kutsuminen ”isoksi”. Ymmärrän, että onhan hän jo monessa asiassa iso, mutta ehkä korostaisin, ettei häneltä kuitenkaan sen siivellä saa odottaa ”ison käytöstä”. Varsinkin vauvojen syntymän myötä voi isokin haluta olla pieni ja kaivata sylittelyä ja muuta huomiota normaalia enemmän.

Vierailija
6/10 | 

Meillä esikoinen oli 4-vuotias, kun kuopus syntyi. Esikoinen odotti vauvan syntymää aivan valtavasti. Hän halusi erityisesti kuunnella kertomuksia siitä, kun hän oli itse vauva ja lisäksi hän halusi tietää, miten hän voisi auttaa vauvan hoidossa. Ja vauvan synnyttyä hän tosiaan osallistui paljon. Lisäksi hänestä oli ihan konkreettista apua, kun hän piteli minulle ja vaunuille ovia auki ja viihdytti kuopusta esim julkisilla liikkuessa, kun minun yritykset eivät tehonneet. Mustasukkaisuutta en ole huomannut, paitsi siinä vaiheessa pientä, kun vauva oppi liikkumaan ja kiinnostui esikoisen leluista. Nyt, kun kuopus on kaksi, niin hän on se, joka on mustasukkainen. Kuten joku muukin kirjoitti, niin jos luen vaikka esikoiselle kirjaa niin kuopus änkeää väkisin syliini oman kirjan kanssa ja todella vaatii huomiota. Uskoisin, että meillä meni hyvin esikoisen iän vuoksi, mutta myös hänen luonteensa vuoksi. Minusta on välillä ihanaa huomata, kun en saa kuopuksen puheesta selvää, niin esikoinen ”suomentaa” puheen minulle. Heillä on ihanat välit, eipä olisi voinut kuopus saada parempaa siskoa itselleen.

Vierailija
7/10 | 

Ikäero on luultavasti niin suuri, että esim. mustasukkaisuutta tuskin esiintyy. Uskoisin että hän haluaa todellakin auttaa. Itse ajattelen enemmänkin sitä, että väistämättä vanhemmat väsyy vauvan kanssa ja varmasti enemmän kahden vauvan kanssa, ainakin jonkin ajan päästä heidän syntymästään. Siinä hyvin helposti isommalle lapselle tiuskaistaan syyttä, kun on vaan niin väsynyt. F on ihan varmasti yhtä rakas sittenkin, mutta ei ole vielä kovin iso ymmärtääkseen kaikkia muutoksia, huolimatta siitä miltä se aluksi vaikuttaa. Omat lapseni 18v. ja 8v. Hienosti on mennyt. Jaksamisia :)

Vierailija
8/10 | 

Meillä on syntymässä uusperheeseen vauva ja tosi mielenkiinnolla luen pohdintojasi. Meillä tulevat isoveljet on mun pojat 12v ja melkein 9v, ja miehen poika 11v ja tähän saakka kaikki ovat alkushokista selvittyään olleet ihan positiivisella mielellä. Enemmän mä varmaan mietin, et mihin on tullu lähdettyä :D Just ku noi alkaa olla jo aika isoja, ni sama rumba alusta... ei vaan, innolla me kaikki odotellaan uutta perheenjäsentä vuoden vaihteeseen. Eipä vauva silleen "kilpaile" samoista asioista isompien kanssa, niin uskoisin kaiken sujuvan ihan hyvin sisarusten välillä.

Vierailija
9/10 | 

Meillä esikoinen oli 7 vuotta ainoa lapsi. Ensimmäisen sisaruksen kaksi ensimmäistä vuotta meni upeasti. Riitoja alkoi tulemaan pienemmän kasvaessa isommaksi. Nykyään meillä on kolme lasta ja vaikka esikoinen on paljon muita isompi on hän lapsista itsekkäin, joustamattomien ja huonoin ottamaan muita huomioon. Tämä tuli minulle yllätyksenä, koska kavereiden kanssa esikoinen on aina ollut joustava ja kiva. Toki pitää uskaltaa olla oma itsensä ja teini-ikäkin lisää näitä piirteitä ;).

Vierailija
10/10 | 

Meidän lapset ovat nyt 17v ja 9v eli esikoistyttö oli 8v, kun pikkuveli syntyi. Mustasukkaisuutta ei ole ollut, ja sisko oli suureksi avuksi (keskos)veljen kanssa. Aina ovat tarkkoja siitä, että molemmat saavat saman verran. Murrosikä teki sen, että sisko vihasi veljeään (ja kaikkea muutakin), mutta nyt tilanne on tasoittunut jo. Sisko on myös pyydettäessä joskus katsonut veljeään. Yhteisiä kavereita ei tietenkään ole. Ikäeron takia on tehty lasten kanssa eri asioita esim. Uiminen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat