P1011045 (1).JPG
P1011045 (1).JPG

Olemme olleet F:n kanssa Hankasalmella perjantaista asti ja vielä tovi jäljellä. A kävi viikonloppuna myös täällä kunnes hänen tuli taas lähteä takaisin Tampereelle omiin hommiinsa. Olemme viettäneet lähinnä aikaa vanhempieni ja siskoni ja tämän miehen kanssa, jotka olivat niin ikää tulleet Tampereelta tänne mökkeilemään. Tänään näin Auroora-siskoni Jyväskylässä.

Kun olin lähdössä viime viikolla Hanksulle, kaverini kysyi, mitä me oikein tehdään täällä. Olen joskus ennenkin saanut kyselyjä siitä, mikä minua vetää maalle. Miksi haluan käydä vielä näin aikuisenakin vanhemmillani melkein joka kuukausi, kesällä useamminkin.

Minusta kysymys on tavallaan aika hassu. Koska en oikeasti näe mitään niin luonnollisena kuin perheen kanssa olemista. Toisekseen minusta on hirveään tärkeää, että kaupungissa syntynyt ja kasvanut F saa isovanhempiennäkemisreissun plussaksi vielä elää oikeaa maalaiselämää: juosta ulkona paljain jaloin, syödä metsämansikoita suoraan pihannurkilta, katsoa itse kalastetun kalan perkaamista ja tutustua sellaiseen lapsuuteen, jollaisen minä sain elää.

Mutta siihen kysymykseen, mitä minä täällä maalla aina konkreettisesti teen, on aika selvät vastaukset. Nämä päivät Hanksulla kun osaltani pitävät sisällään aina tietyt perusspeksit, jotka olen vuosien saatossa maalla vieraillessa muodostanut.

HANKASALMELLA MINÄ AINA:

  • Käyn kirppiksellä. Suurin osa Viikon kirppislöytö -löydöistäni onkin tehnty Hanksalmen Aseman kirpparilta.
  • Nukun pitkään. Ja päikkäreitä. Se luksus on siinä, kun isovanhemmat ja F ovat niin tiivis porukka yhdessä, ettei kukaan huomaa, jos äiti vetelee sikeitä kymppiin.
  • Käyn saunassa. Talvella usein lapsuutenkotini sähkösaunassa. mutta kesällä ja joskus talvellakin meidän mökin puusaunassa, jossa on mielestäni maailman parhaat löylyt.
  • Näen mummoa. Toinen mummonihan kuoli toissa talvena, mutta onneksi toinen F:n isomummo on vielä hyvissä voimissa. Mummo tarjoaa herkkuja ja kahvia, tietysti. 
  • Juon kahvit useaan otteeseen kylän ainoassa kahvilassa. Ja syön jotain gluteenitonta hyvää - yleensä unelmatortun tai karjalanpiirakan - jotka valmistetaan hankasalmelaisessa gluteenittomassa leipomossa.
  • Laitan kynnet. Isäni kysyi viimeksi, kuinka usein lakkaan kynnet, kun näyttää sille, että teen sitä aina. Oikeasti teen sen kerran kuussa – juurikin Hankasalmella, jossa tuntuu olevan aikaa tämmöiseen vähän hömppäänkin.
  • Elän kuin teini. Jotenkin lapsuudenkodissa oleminen saa olemuksen muuttumaan matelevaksi teiniksi, joka unohtaa viedä astiat (valmiiksi tehdyn aterian jälkeen) tiskipöydälle. Saati täyttää sitä tiskikonetta.
  • Katselen järveä. Jännä juttu, miten sitä näin vanhemmiten on alkanut olla hirveän kliseinen. Järvelle tuijottelu ja auringonlaskun katsominen ovat yksiä parhaita juttuja kesässä. 
  • Kuljen samoissa rönttövaatteissa koko reissun. Unohdan nyppiä kulmakarvat, meikata tai laittaa hiukset. Sitten tuleekin ongelma, jos joku kutsuu minut jonnekin ihmistenilmoille Hanksu-reissun aikana. Joka kerta saa kyhäillä kaappien perukoilta jotkin edes vähäsen siistejä vaatteita muistuttavan asukokonaisuuden. Onneksi huulipuna pelastaa usein aika monelta tilanteelta.
  • Syön, syön ja syön. 

-Karoliina-

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat