P3038904.JPG
P3038904.JPG

P3038918.JPG
P3038918.JPG

P3038944.JPG
P3038944.JPG

P3038969.JPG
P3038969.JPG

P3038999.JPG
P3038999.JPG

P3039010.JPG
P3039010.JPG

P3039025.JPG
P3039025.JPG

P3039039.JPG
P3039039.JPG

P3039041.JPG
P3039041.JPG

P3039067.JPG
P3039067.JPG

P3039071.JPG
P3039071.JPG

Kaupallinen yhteistyö: Nanso

Makoilin eilen illalla sängyllä ja en saanut oikein unta. Katselin lipaston päälle aseteltua kahta kukkakimppua, jotka A oli tuonut minulle ja F:lle jo eilen etukäteisnaistenpäivälahjaksi. Kahta puskaa katsellessa tajusin, että olen monta kertaa ajatellut, kuinka haluan kasvattaa tyttären (asiaa siitä muu muassa täällä ja täällä), mutta kuinka monta kertaa olen pohtinut sitä, mitä naiseus minulle itselleni merkitsee.

Nopealla ajatuksenjuoksulla tulin ensinnäkin siihen tulokseen, että rakastan olla nainen. Vaikka vituttaa moni sukupuolten välinen epätasa-arvon paikka, menkat, yhteiskunnan paineet ja vaikka mitkä muut, kyllä naisen rooli on se, jossa koen olevani omillani. On aikamoinen henkilökohtainen onni siis syntyä kroppaan, jonka tuntee omakseen.

Vaikka naiseus onkin minulle henkilökohtaisesti tiettyä ajatuksen juoksua, äitiyttä, puolisona olemista juuri naisena ja vaikkapa liehuvia helmoja, on se ennen kaikkea ihmisyyttä. Nimittäin kun mietin, miten me naiset täällä Suomessa – monista epäkohdista ja epätäydellisesti maailmasta huolimatta – saamme olla, onhan meillä ihan oikeasti mahdollisuus olla paljon muutakin kuin naisia. Tai sanotaanko näin: Me olemme toki naisia – eikä sellaista asiaa minusta tarvitse edes peitellä –  mutta meillä on juuri naisina mahdollisuus olla mitä vaan. Me olemme ihmisiä, tekijöitä, olijoita, kokijoita, toimijoita ja ihan kaikkea sitä, mihin ihmisillä ikään, rotuun tai sukupuoleen katsomatta on oikeus.

Naiseus onkin minulle mahdollisuus olla juuri sitä, mitä olen. Tiedostan lasikatot, seksuaalisen häirinnän ja monet muut paskakeissit, joille täytyy tehdä isoja muutoksia. Mutta silti koen, että ei naiseus ole ollut minulle koskaan este. Ehkä joskus hidaste, mutta useimmissa tapauksissa jopa hyvä sellainen. Pieni haaste sen edessä, jotta saavuttaisin haluamani.

Kun kuvasimme Nooran kanssa näitä kuvia viime viikonloppuna, tuntui hirveän voimakkaalle seistä keskellä Tampereen keskustaa, 20 asteen pakkasessa, sormet jäätyneenä yhteen asentoon, helmat heiluen. Siinä me kaksi naista teimme sellaista hommaa, jota olimme haaveilleet tekevämme (tai okei, en ole haaveillut seisovani kuvissa, mutta blogia olen kyllä haaveillut tekeväni) ja joka on vuosien työnteon myötä tullut osaksi arkeamme. Meillä on omat työmme ja juttumme, mutta meillä on nykyisin myös jo tällainen kahden naisen tiimi.

Erityisen iloiseksi tilanteen teki se, että nämä kuvat ovat ensimmäinen kuvasarjani koko vuoden kestävästä Nanso Ambassador -pestistäni. Minua nimittäin pyydettiin mukaan kotimaisen Nanson maailmaan vähän aikaa sitten, ja nyt tämän vuoden ajan esittelenkin teille omia suosikkejani ja myös matkan varrella kertyvää tietoa Nansosta.

Koska tiedättekö mitä, siskot? Vaikka Nansolla on pitkät ja perinteikkäät juuret, tajusin vasta viime vuoden lopulla, että nuo vaatteet olivat myös minunlaiselleni pukeutujalle. Jotenkin olin kuvitellut Nanson olevan vain räikeää kuvioita ja retroa, kunnes äimistyin, kun äiti pakotti vei minut yhden kerran mukanaan Nansolle. Liikehän on pullollaan toinen toistaan makeampia juttuja. Ja juuri niitä – omia suosikkejani – minä tämän vuoden aikana teille aion esitelläkin.

Ensimmäiset lempparini löytyvät tietysti tästä kuvasta. Minna Sillanpään suunnittelema, 100% puuvillasta valmistettu Kerä-neule, sekä toinen kevään Nanso-rakkauteni: hame nimeltään Vekki (joka löytyy jo verkosta, mutta kivijalkaliikkeistä vasta viikolla 11). Ilolla voin tähän perään ilmoittaa, että nämä molemmat tuotteet (+ kahdeksan muuta valikoitua vaatetta) ovat nyt -25% hintaan Nanson verkkokaupassa koko naistenpäiväviikonlopun (8.-11.3.2018) ajan.

Ja tiedättekö mitä? Ei naistenpäivän juhlinta lopu vielä tähänkään: Verkon aletuotteiden lisäksi jokaisessa Nanson kivijalkamyymälässä on koko viikonlopun ajan voimassa tarjous, jossa kaikki normaalihintaiset Nanson tuotteet ovat -30% alennuksella. Suosittelen siis poikkeamaan sisään ihan oikeaa seiniä ja kattoa olevaan kauppaan!

Itse kurkistelin Tampereen liikkeen valikoimaa muidenkin kuin kuvausvaatteiden puitteissa jo viime viikonloppuna, ja tärpeiksi voisin kertoa huikean laadukkaat t-paidat, kevään puuvillaneuleet ja lounge-henkiset pellavakimonot ja pöksyt.

Ihanaa naistenpäivää!

Jos tyttö- ja naisasia kiinnostaa, lue myös:

Ei kenenkään kylkiluusta!

Tytöt, pitäkää munistanne kiinni! 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: neule ja paita, Nanso // sukkikset, Vogue // kengät, anopilta lainassa 

Kommentit (7)

Kotimaisuus
2/7 | 

Onko nää kotimaista designia vai ihan tehty Suomessa? Harmillisesti ainakin Nanson yöpaitojen valmistus on siirretty hikipajamaihin. Mun mielestä on vähän kyseenalaista firmoilta brändätä kotimaisuuttaan, jos pelkkä design on Suomessa. No, parempi tietty sekin, kun ei mitään. Ihmetyttää vaan, että mikä näitä Nansoja, Marimekkoja ym. enää erottaa H&M-kamasta (paitsi hinta), jos valmistus on siirretty samoihin maihin, jopa samoihin tehtaisiin. Hieno kampanja joka tapauksessa tää sun kotimaisuus-projekti, arvostan!

Karoliina Sallinen

Mä olen aika eri mieltä siitä, miten vaatteet eroavat toisistaan. Ulkomaat tekopaikkana ei ole vain ulkomaat, vaan ulkomaissa on tuotantoprosessien, työolojen, kemikaalien yms. suhteen valtavia eroja. Kaikki ulkomaat ei ole siis ole homogeeninen jengi. 

Mulle tämä kotimaisuus on siinäkin mielessä tärkeä juttu, että haluan tuoda esille sen, miten KAIKILLA tavoilla firma voi olla kotimainen. Ja oli ihan superhyvä, että otit asian puheeksi <3 Mä nimittäin päätin, että kirjoittelen Nanson kotimaisuudesta (ja sen kriteereistä) heti, kun tulee hyvä hetki :) 

Vierailija
3/7 | 

Nanso on kyllä hyvä!
On vähän sääli, jos mielikuva siitä on jäänyt niihin Anttilan kuvaston äitienpäiväksi kauppaamiin paituleihin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat