kolmistaan (12).JPG
kolmistaan (12).JPG

Kirjoittelin maanantaina ekan postauksen siitä, kuinka olen selviytynyt vuodelle 2018 asettamastani haasteesta: Päätin siis silloin, että kaikki tekstiilit, joista kirjoitan blogissa, joiden kanssa teen kampanjoita tai joita itse ostan yksityishenkilönä, tulisi olla 80% kotimaisia.

Kirjoitin maanantaina ostosten haastavuudesta, ja nyt kerron, mitä olivat ne ei-kotimaiset tekstiilit, joita päädyin ostamaan.

Omien laskelmieni mukaan ostin/otin vastaan 18% ei-kotimaisia tuotteita. En siis selvinnyt haasteesta mitenkään kirkkaasti, mutta riittävän hyvin sentään. Laskin prosentin niin, että ynnäsin kaikki vuoden aikana ostamani tekstiilit itselleni ja kotiin (lapsen vaatteet ulkopuolella) noudatellen tätä tammikuussa tekemääni ohjeistusta. Sitten laskin siitä, paljonko prosentuaalisesti oli ei-kotimaisia.

Laskemiseen haasteita toi se, että en ollut niin ahkera merkitsemään kumpiakaan ostoksia/saatuja tuotteita Word-tiedostoon, mitä aluksi olin uumoillut. Siksipä tuon listan lisäksi piti kaivella vanhoja blogikuvia ja kaappeja. Uskon, että tulos on sellaiset +-5% suuntaan tai toiseen kuitenkin.

Huomasin, että kaikkia ostamiani ei-kotimaisia tekstiilejä yhdisti joku seuraavista tekijöistä. Tai ne kaikki. Ei-kotimaisuuteen ostopäätökseen ajoi seuraavat seikat:

  • tarpeeksi istuvaa, silmää miellyttävää yksilöä ei ollut suomalaisilla brändeillä. Tähän lukeutuivat mm. NEUW:n farkut ja nahkatakki.
  • tuote ”piti” ostaa vain hetkeksi. Esim. naamiaisasu, Ugly Xmas Sweater (jota vihaan jo nyt) ja siskon fiftarihäihin mekko.
  • halusin kokeilla tekstiilillä uutta tyyliä, enkä siksi raaskinut laittaa suoriltaan montaa kymppiä tai useaa satasta (jota kotimainen tuote toki usein vaatii) . Siihen lukeutuivat tämä ja tämä. Kumpikaan ei lopulta sitten jäänyt vaatekaappini luottiksiksi, vaikka edelleen ne siellä ovat ja joskus niitä käytänkin. Tosin neuleen käyttäikää en voi ihan vielä tuomita. Nyt sen käyttöä estää se, ettei paitaa saa sullottua talvitakin sisään. Ehkä odotan se uutta tulemista keväällä, koska syksyllä kyllä pidin paitaa hirmuisen paljon. 
  • tuntui sille, että tuote tuli saada pikaisesti, eikä ollut aikaa etsiä vastaavaa kotimaista. Esim. Lindexin violetti aleneule ja H&M:n toppi.

 

Kun selasin vuden 2018 insta feediäni läpi, olin todella yllättynyt siitä, kuinka kotimainen se tekstiilien osalta olikin. Vaikka kaapissani on lukuisia ja taas lukuisia ei-kotimaisia tekstiilejä, koska en tietenkään hyvää kamaa heittänyt pois ostoprojektini vuoksi, jostain syystä päälleni myös valikoitui vuoden aikana suurimmaksi osaksi juuri ne kotimaiset. Mietin, ohjasiko vuoden teema ostojen lisäksi myös arkista pukeutumistakin. 

Sellainen raportti ostoksista ja vastaanotetuista tekstiileistä. Ensi viikolla kirjoitan vielä niin sanottu yhteenvedon, eli sen, mitä vuosi opetti, sai minut ajattelemaan ja miten tästä eteenpäin.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä // Asu: pipo, Kivat* // takki, TopShop // tunika, Aarrekid*

*saatu

Kommentit (13)

ElNi
1/13 | 

Ihan hauska haaste sinänsä ja kivasti olet tuonut lukijoiden tietoisuuteen suomalaisia brändejä. Silti jotenkin hämmentää, miten paljon (uusia) tekstiilejä näiden postausten perusteella ostat. Olet toki myöntänyt, että pidät kauniista vaatteista, eikä susta tule ihmistä, joka omistaa vain muutaman vaatekappaleen. Mainitsit kuitenkin yhdeksi haasteen motivaattoriksi ekologisuuden. "Ennen ostelin ketjukamaa ja ajattelin, ettei se haittaa, vaikka vaatetta käyttäisi vain kerran. Ehkei se minua ja minun kukkaroani haittaisikaan, mutta luontoa  ja meitä isossa mittakaavassa se haittaa." Mun on kuitenkaan vaikea nähdä tällaista kulutusta mitenkään ekologisena valintana. Länsimaalaisen ihminen on opittava kuluttamaan vähemmän ja ns. luopumaan saavutetuista eduista. Tällainen tekstiilimäärä vuodessa (joita näissä sun aiheeseen liittyvissä postauksissa on vilissyt, määristähän en tarkasti tiedä) tuntuu hurjalta ja tämän tyyppinen vaikuttajuus sellaiselta, joka ei edistä parempaa (lue: vähäisempää) kuluttamista. Toivottavasti oon väärässä. Ihanaa joulunaikaa sulle! :)

IinaHe

Tätä samaa pohdin minäkin! Tosi hienoa, että panostat laadukkaisiin ja kotimaisiin tuotteisiin, mutta jos ostomäärät ovat korkeita, jäävät käyttökerrat väkisinkin aika vähäisiksi. Itse käytän edelleen 21-vuotiaana useita vaatteita, jotka olen saanut yläkoulussa ollessani käytettynä isosiskoltani. Tänä vuonna olen ostanut alle 5 vaatetta, ja pyrin koko ajan vähentämään.

Eettinen muoti on tosi jees, mutta tuntuu, että sen siivellä nykyisin oikeutetaan kuluttamista vähän liikaakin. Helposti unohtuu se, että paras ratkaisu on aina olla ostamatta. Eettisyys ei sinänsä tee ostoksesta yhtään sen parempaa, jos todellisuudessa kyseinen tuote ei ole aito välttämättömyys. Enkä tarkoita tällä vain sinua, vaan monia vaikuttajia ylipäätäänkin. Kiitos joka tapauksessa mielenkiintoisesta postauksesta ja mukavaa joulunaikaa minunkin puolestani!

Vierailija

Minä ajattelen niin, että jos tekee julkista työtä, on väkisinkin oltava aika paljon vaatteita, koska on oltava aina siisti eikä aina ole edes aikaa pestä illalla sitä paitaa seuraavalle päivälle. Kirjoitustyötä tekevänä tiedän myös, miten j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä-s-ti vaatteen hihat kuluvat (ja likaantuvatkin) sen hangatessa jatkuvasti pöytään tietokoneelle ollessa! Eipä usko ennen kuin kokeilee. Nyppyyntynyt ja nuhjuinen vaate kun ei ole eduksi kenellekään. Tietenkin tässäkin on eroja, että millaisessa kuosissa haluaa näyttäytyä ja mikä kenestäkin on nuhjaantunut, mutta itse kyllä katson ja kohtaan mieluummin siistissä ja puhtaassa ulkoasussa olevan ihmisen.
Se, että miten esim. eri vaatteet puolestaan käyvät asukokonaisuuksissa yksiin, ei ole enää hintakysymys vaan ihailtava ominaisuus, miten jotkut osaavat eri vaatekappaleita yhdistellä. Mikä ei ole suinkaan vika, vaan hieno juttu!! (Eikös näistä vaatekappaleista ole jonkin verran myös saatuja, eikä ostettuja..? Ja tästähän joku nyt tietysti vetää porot nokkaan ja alkaa syyllistää. :):) )
Itse saan ainakin näistä postauksista paljon vinkkejä, kuinka voin yhdistellä vaatekaappini sisältöä ja mitä sinne voi hankkia. Kiitos!

Karoliina Pentikäinen

Kolmeen edelliseen: Kaikissa kommenteissa ollaan musta aivan asian ytimessä. Mun työ (blogi, puhekeikat, asiakastilaisuudet yms) vaatii vaatteilta jotain. TOISAALTA. Ostan/otan vastaan  varmasti paljon ennenmän vaatteita, kun pakosta tarvitsisin. Se on tämän työn etu ja myös jollain tavalla haitta. Lisää pohdintaa aiheesta tosiaankin sitten kolmannessa postauksessa :) 

Vierailija
2/13 | 

Ehkä vikassa postauksessa tulee lisää pohdintoja, mutta vaatteitahan voi vuokrata spesiaalitilaisuuksiin (naamiaiset, juhlat) ja kertakäyttöiseksi hankitun vaatteen kuten joulupaita voi aika pienellä vaivalla tuunata itse (joulupaidassa ruma lopputulos ei edes haittaa ;))

Varmaan jonkun mielestä nillitystä, mutta minusta ensin kannattaisi luopua kertakäyttövaatteista eikä potea huonoa omaatuntoa siitä, että ostaa välillä ketjuliikkeistä tai kaikki vaatteet ei ole kotimaisia. Itse käytän yhtä vaatetta satoja ja varmaan tuhansiakin kertoja kun puhutaan erittäin vanhoista kotivaatteista, mutta vaatteiden ulkonäkö on kuitenkin kaikista tärkein ostokriteeri, koska haluan käyttää vaatetta pitkään ja siksi sen pitää olla minulle ns. täydellinen.
Jos taas tykkää ostaa uusia vaatteita ja vaatteet on tärkeä osa elämää niin shoppailua voisi harrastaa entistä enemmän kirppareilla. Kirpparien tarjonta on nykyään pikamuodista johtuen hyvä, mutta toki etsiminen on työlästä.

Karoliina Pentikäinen

Mä olen tullut pohdinnoissani itse asiassa aika samoihin tuloksiin. Mutta siis niistä lisää 3/3 postauksessa :) 

Vierailija
3/13 | 

Kirppareita ja netin käytettyjä vaatteita kannatan myös, itsekin juuri löysin paikallisesta kaupasta uudenveroisen neuleen vitosella, joka tutkimukseni mukaan maksanut noin viisikymppiä alunperin. Eli rahaakin säästyy puiden, hapen ja muun turhan lisäksi.

NRA
4/13 | 

"tuntui sille, että tuote tuli saada pikaisesti, eikä ollut aikaa etsiä vastaavaa kotimaista. Esim. Lindexin violetti aleneule ja H&M:n toppi"
Miksi nämä ylipäätään "tuli saada"...? Okei, mustan perustopin ymmärrän, jos sellaista ei vielä vaatekaapista löydy. Mutta minkä pakollisen tarpeen tuo lila neule täytti?

Karoliina Pentikäinen

"Tuli saada" on joku emotionaalinen paska hetki, vaikka menkkojen ekan päivän "Olen karmea ja ruma ja tarviin jotain kaunista - ajatus" :D

Vierailija
5/13 | 

Kannattaa lukea kirja Hyvän mielen vaatekaappi. Se torppaa hienosti noi ”pakko saada koska...” perustelut joita itsellemme esitämme.

Karoliina Pentikäinen

Jeps :) Omistan kirjan ja olen kirjoitellut siitä aikaan tänne blogiinkin! 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat