P1010910 (1).JPG
P1010910 (1).JPG

P1010888 (3).JPG
P1010888 (3).JPG

P1010891 (3).JPG
P1010891 (3).JPG

P1010892 (2).JPG
P1010892 (2).JPG

P1010900 (1).JPG
P1010900 (1).JPG

P1010903 (1).JPG
P1010903 (1).JPG

Meidän koti ei ole vielä läheskään valmis, mutta silti minulle on muodostunut tänne jo muutamat lempikohdat, joihin katseeni kiinnittyy aina, kun menen niiden ohitse. Ne ovat niitä esineitä ja huonekaluja, joiden kohdalla koen vahviten oman tyylini. Siitä huolimatta, ettei läheskään kaikki niistä ole alunperin minun omiani. 

  • A:n äidiltä saatu vanha vaatekaappi, jonka maalautimme valkoiseksi. Voisin vaan katsella tuota ihanuutta. En olisi ehkä koskaan ennen voinut kuvitella jotain näin romanttista huonehalua itselleni, mutta tänne kotiin se sopii minusta paremmin, kuin oikeasti mikään muu huonekalu koko asunnossa. 
  • Ikkunalaudat. Vanhojen talojen ehdoton plussa on nuo ihanat ikkunalaudat, joille voi asetella vaikka mitä, ja jotka toimivat minusta jokaisen huoneen yhtenä kauneimmista kohdista.
  • Sikarituoli. Tiedätte varmasti, etten olisi koskaan ennen hommannut tällaista tuolia itselleni. Sikarituoli kun henkii minusta jotakin sellaista konservatiivista ja hillittyä, mitä minä – yllätys yllätys – en ole. Kun olen kuitenkin katsellut tuota tuolia nyt eteiseaulan nurkassa nyt tovin, alan pitämään siitä koko ajan vaan enemmän. En ehkä yhdistettynä mihinkään hillittyyn, beigeen tai samantyyliseen, mutta tarkoituksena olisikin laittaa tuolin vierelle vähän jotain rokkia ja hitusen mustaa. Saa nähdä, mitä vielä keksin.
  • Astioiden sekamelska. Minusta on ihanaa, että meidän astiakaapit on täynnä meidän molempien eri aikoina hommattuja ja saatuja, ihan erilaisia astioita. Rakastan kirppislöytöjä, itse ostettuja ja saatuja. Niistä tulee kotoisa olo.
  • Vanha wieniläistuoli. Ostin tämän tuolin ruokapöydän tuoliksi Tori.fi:stä F:n ja minun asuntoon viime vuonna. Nyt samainen tuoli saa toimia yöpöytänä. Haluaisin näitä tuoleja paljon lisää, mutta ei taida enää olla paikkaa tai tarvetta (paitsi ehkä yhdelle mustalle, jos pakotatte).

Koska kotimme on nyt - astiakaapin tavoin - kokelma uutta ja vanhaa, vinkatkaa, jos teillä olisi myynnissä meille pyörä jatkettava ruokapöytä. Ette usko, kuinka monta tuntia olen sahannut nettikirppiksiä läpi, mutta siitä ihan täydellistä ei ole vielä tullut vastaan. 

-Karoliina-

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat