vanha.jpg
vanha.jpg

Selasin pari viikkoa sitten vanhemmilla käydessäni vanhoja valokuvia. Niiden seasta löytyi muun muassa tämmöinen helmi, jossa siskoni kanssa esitämme vanhuksia. Ilmeiden alkuperä on kyllä jo jäänyt kiinni historian havinaan, kun en yhtään muista, miksi piti näyttää tuolle.

Kun kuvia tulee otettua kännyköillä ja kameralla satoja viikossa, myös kuvat jotenkin vain unohtuvat vanhoille koneille, puhelimien muistiin ja vaikka sun minne.

Ne pitäisi tallettaa, että F:lläkin olisi joku päivä jotain materiaalia, mille naureskella. Mutta minne ne nyt sitten pistäisi. Pilvelle, tikulle, minne?

En halua, että kun F joku päivä haluaa nähdä vaikka omat pikkuvauvakuvansa, koko kuvasaldo, palanen lähihistoriaa ja tärkeitä päiviä on pyyhkiytynyt jonnekin hyperavaruuteen.

Plaah. Koko siirtoprojekti tuntuu niin tylsälle ja vaivalloiselle. Ja samalla on syyllinen olo, että ollaan annettu tilanteen räjähtää tämmöiseksi. Tietokone pursuaa ja jökkii. Se taitaa olla kuvien vika.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (7)

Daniella
1/7 | 

Tee kuvakirjoja! Vuosittain tai teemoittain. Hirvee homma, mutta palkitsee. Digikuva näytöllä ei koskaan tule olemaan sama kuin paperinen selattava albumi/kirja.

tanja
2/7 | 

Mun mielestä digikuvaus on osittain pilannut muistojen tallentamisen kuvina. Mullakin on lasten vauvakuvia ihan liikaa, eikä niitä suoraan sanottuna jaksa katsella, vaikka mieli tekisikin. Pitäis käydä kaikki läpi ja ottaa talteen vaikka pari kuvaa per ikäkuukausi ja heivata loput jonnekin mappi x:ään. Ja ehdottomasti me valitut kuvat pitäisi teettää. Meillä on kuvat tallessa cd-levyille poltettuna, erillisellä muistilaitteella (mikälie onkin) ja tikuilla. Kaikki kuvat on tallennettu kahteen eri paikkaan, varmuuden vuoksi. Noita pilvipalveluita mä en uskalla käyttää.

Joskus tekisi mieli ostaa kertakäyttökamera (vieläkö niitä myydään??) esim. lomareissulle ja napsia sillä lomakuvat. Ei tulis turhaa sommiteltua ja etsittyä sitä parasta kuvakulmaa ja parasta ilmettä. Ja sehän on ihanan jännittävää, kun kuvat on teetetty ja keräännytään koko perheellä katsomaan ne läpi. Ei sellaista enää digiaikana tule tehtyä, kun kuvat näkee jo heti ottamisen jälkeen.

Olenkohan mä ainut, joka haikailee vanhoja filmirulla-aikoja? :D

Niina
3/7 | 

mulla on kaikki kuvat tikuilla, hienosti vuosiin ja kuukausiin lajiteltuina. :D kerran kun ne järjestää niin siitä on sitten hyvä jatkaa. :)

Karoliina/ Kolmistaan
4/7 | 

Olen itse asiassa tehnytkin, joka jouluksi meille ja isovanhemmille. Jotenkin niiltä kirjan sivuilta kuvat vain ei tunnu oikein miltään. Niiden tunnelma jotenkin katoaa...tai sitten en ole löytänyt vain oikeaa paikkaa kirjantekoon. Viime vuonna teetin kuvia. Niissä on jo vähän enemmän fiilistä :)

Karoliina/ Kolmistaan
6/7 | 

Olet tehnyt sen, mistä itse vain unelmoin! Pitäisikö ottaa tässä projekti. Ilta/yhden kuun kuvat pakettiin!

Hanna
7/7 | 

Katselin juuri kuinka paljon olimme ottaneet kuvia lapsestamme. 9kk kohdalla määrä oli 9476kpl. Siis MITÄ? Sitten pohdin, mitkä niistä olisivat ne kuvat, jotka todella haluaisin säästää, jos tulisi tulipalo ja kaikki kuvat katoaisivat? (itselleni tulipalo on se pahin kauhuskenaario) Näin ollen valitsin ne merkityksellisimmät ja mielestäni parhaat kuvat, kehitin ne liikkeessä ihka oikeiksi kuviksi ja laitoin ne albumiin. Jos nyt kävisi niin, että tulipaloa ei koskaan tulisi (hope so!) niin jokatapauksessa meillä ja lapsella on ihan konkreettisesti ja käsin kosketeltavina kuvia katsottavana albumissa :) Joka muuten on musta, sileä kantinen ja nahkainen, sopii sisustukseen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat