P5100986.JPG
P5100986.JPG

P5101001.JPG
P5101001.JPG

P5100988.JPG
P5100988.JPG

 

P5101003.JPG
P5101003.JPG

P5101008.JPG
P5101008.JPG

 

 

Kun lopetin opettajan työn, en tajunnut, kuinka moneen asiaan elämässäni se vaikuttaisikaan. Yksi suurimmista yllättävistä mullistuksista on ollut se, että vuodenajat tuntuvat nykyään ihan erilaisille kuin ennen.

Se, missä koulutyö jaksotti entisessä elämässä vuotta todella selvästi, ei nykyisellä työmäärällä tai töiden luonteella ole juuri eroa, tehtiinpä ne sitten kesähelteillä vai talven pakkasilla. Ja tämä on sekä hyvä, että huono juttu.

Toisaalta esimerkiksi joulujuhlan puuttuminen on ollut kova pala minulle – joku tuollainen tuttu traditio kun aloittaa joulupyhät aina samalla, turvallisella tavalla. Toisaalta aikatauluttomuus tai se, että työnteko ei ole vuodenajoista kiinni, tuo myös iloa. Erityisesti tässä toukokuussa alkaneessa kesässä on ollut hyötyä siitä, ettei ole enää koulussa. Kun olin opettajana, kesä tuntui nimittäin alkavan vasta sitten, kun Suvivirsi oli laulettu. Vaikka toukokuu olisikin ollut upea ja aurinkoinen, en koskaan saanut oikein kesästä kiinni ennen kuin koulutyö oli saatu pakettiin.

Nyt tänä keväänä olen huomannut sen, että olen päässyt nauttimaan kesästä henkisesti ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Ei ole tarvinnut ikään kuin odotella lomaa, vaan kesällä on ollut ”lupa” tulla elämään heti, kun lämpö on lisääntynyt ja aurinko alkanut paistaa.

Olen myös ensimmäisen kerran elämässäni tajunnut myös sen, että kesällä työskentely on ihan erilaista kuin talvella. Vaikka itse työt ovat pääosin samoja, tuo valo, lämpö, shorteissa hiihtely ja auki olevat toimiston ovet oman säväyksensä. Voi kantaa toimiston eteen tuolin ja naputella siinä läppäriä. Voi käydä torilla vohvelilounaalla ja syödä mansikoita kesken palaverin. Ihan ihmeellistä. Ja taas jotenkin niin opettavaista siinä suhteessa, että elämästä – siitä arkisestakin – voi tehdä vähän juhlavampaa, kun vaan käyttää vähän kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä.

Miten siellä on kesä alkanut? Vai onko edes vielä?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: takki, Makia* // farkut, NEUW* (INCH Store) // kengät, Vans

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat