P1010852 (6).JPG
P1010852 (6).JPG

On se kummallista, miten tiettyjen jo lapsen opetettujen rajojen rikkominen tuottaa niin paljon iloa vielä näin aikuisenakin. Se, että syö suklaata ennen ruokaa (tyhjään mahaan!) tuntuu kapinallisen hyvälle. Tai se, että valvoo liian myöhään, ostaa aivan turhanpäiväiset, mutta ihanat kengät. Tai tuhoaa kirjan. Kyllä vaan – kirjan, joka on aina ainakin meidän perheessä ollut niin pyhä esine, että sitä on täytynyt kohdella hyvin ja arvokkaasti.

Keri Smithin Tuhoa tämä kirja -kirja* on kuitenkin toista maata. Sen saa, ja se pitää tuhota. Miten yksinkertainen ja ah-niin-hauska idea. Jokaisella kirjan sivulla kehotetaan tekemään jotain ihan hullua: repimään sivua, kaatamaan sille kahvia, puraisemaan siitä pala tai hyppimään sen päällä.

Aluksi kirjan idea oli minusta järjetön. Miksi haluaisin tehdä jotain tuollaista? Mutta kummastuksekseni kirja vei mukanaan. Kun oli tuhonnut yhden sivun, mietti jo, mitä seuraavalla aukeamalla pitäisikin tehdä. Jotenkin kirjan sivujen läpikäynti oli niin päätöntä ja vailla järkeä, että tuntui, kun olisi saanut aikahypyten lapsuuteen. Siihen, kun heiteltiin kiviä tai silputtiin paperia pieniksi palasiksi ilman syytä. Ehkä kirjan suosio perustuukin siihen, että säntillisessä aikuiselämässä saa tehdä jotain näin järjetöntä. 

Tästä onkin tullut sellainen F:n ja minun yhteinen juttu. Vitsi sitä riemua lapsen silmissä, kun saa kerrankin – luvan kanssa – tehdä jotain näin kiellettyä. Ja nähdä, että äitikin heittäytyy joskus johonkin ihan pöhköön. 

Kirja toimii minusta sellaisena kapinallisena innoittajana tehdä asiat, isommatkin, välillä vähän ”väärin”. En tietenkään kannata asioiden tahallista rikkomista, mutta aina ei tarvitse olla niin korrekti. Ja jos yhden sivun vetely tussilla täyteen viivoja vapauttaa niin paljon energiaa, saa riemua aikaan, täytyy hulluttelua jatkaa tulevaisuudessakin. 

-Karoliina-

*saatu

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Torey
1/3 | 

Kyseistä kirjaa selailtuani, oli pakko todeta sen olevan hauska. Voi olla että täytyy hankkia itsellekkin. :D

josha
2/3 | 

Taidan olla aikamoinen tylsimys, kun oma kirja on viihtynyt nyt jo puolisen vuotta lipaston laatikossa - koskemattomana. Tai siis taisin tuhota siitä yhden sivun ennen kuin viskasin sen sinne :D Ehkäpä oon vaan liian kapinallinen tuhoamaan asioita silloin kun siihen on ihan lupa olemassa...

Kirsikka W.
3/3 | 

Tää kirja on ollut jo pidemmän aikaa mun ostoslistalla, mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi lähteä hakemaan mistään. Voi olla, että pitäisi ostaa samantien parikin kirjaa, jos innostun liikaa ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat