OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lueskelin eilen illalla facebookia, ja joku ystävistäni oli linkannut Maria Hintikka Livessä esiintyvän Jenny Lehtisen kolumnin aiheesta metatyöt. Ja heti, sillä samalla sekunnilla kun sain tekstini esiin, mulle tuli olo, että oloni mutsina oli juuri nyt ymmärretty. Ja puettu ensimmäisen kerran sanoiksi! Tätäkö tämä oli? Tästäkö johtui välillä niin kireä pääni ja tunne siitä, että vaikka konkreettiset kotityöt nykyisin meillä jo jakautuukin entisen 5/95 suhteen jälkeen upeasti jo ainakin 35/65, koen usein, että koko homman vetovastuu on usein mulla!

Lehtinen kertoo, että ”lapsiperheiden todellisesta työtaakasta näkyviä kotitöitä on vain osa. Vähintään yhtä suuri osa on työtä, jota on vaikea havaita. ” Tätä työtä, näkymätöntä pientä puurtamista –valokuvauslappujen täyttöä, lastenjuhlien järjestämistä ja sitä kaikkea ajatustyötä ja suunnittelua joka vanhemmuuteen kuuluu – Lehtinen kutsuu metatyöksi. ”Metatyö on uuvuttavaa juuri siksi, että se saapuu elämään salaa ja on vaikeasti tunnistettavissa. On helppo katsoa, kuka on imuroinut ja kuka tiskannut. Mutta sen jäljittäminen, kumpi vanhempi joutuu kantamaan loputonta projektipäällikköyttä koko perheen asioissa, voi olla vaikea tunnistaa.”

Lehtisen tekstiä lukiessa tajusin taas omaa elämääni ja meidän perhettämme paremmin. Perjantaiaamuna hermostuin Eskolle, kun hän hoputti minua siinä, että F olisi pitänyt saada nopeammin lähtövalmiiksi. Minä autoin juuri F:lle haalaria niskaan, kun Esko seisoskeli jo oven kahvassa kiinni kaikki ulkotamineet niskassaan. Kun äsähdin – toki aivan liian kärttyisästi – että hänkin voisi vähän jeesata, jos on kiire, Esko totesi: ”Hoitoon vieminenkin on kotityö”. Tämän lauseen hän kuuli joltain viisaammalta viime kesänä, mutta on nyt viljellyt sitä siitä lähtien joka käänteessä. Jos vierellä olisi ollut se kuuluisa Iholla-kamera, olisi tilanteessa – taas kerran käynyt niin – että minä olisin ollut se paskamainen ämmä, joka kiristeli hermoja ja kimitti, vaikka vierelläni oli kiltti ja avulias mies. Hänhän siinä seisoi hyväntuulisena, komeana ja valmiina viemään valkoisella ratsullaan lapsemme hoitoon, kun minä taas tiuskin kiittämättömänä ja tukka pystyssä vieressä. Annoinko lähtösuukon. Kyllä en antanut.

Vaan, kun hommassa oli se toinenkin puoli. Se metatyön puoli. Vaikka hoitoon vieminen on myös minusta ehdottomasti tärkeä kotityö, ja varmasti monesti myös MINÄ unohdan tai en näe mitä ESKO tekee meillä, ei homma ole niin yksinkertainen. Lehtisen tekstiä lukiessa tajusin nimittäin, että se, että Esko pääsee viemään F:ää päiväkotiin, vaatii se minulta aikamoisen listan metatyötä. Vaikkapa tällaista:

  • Jokainen vuodenajana kohdalla minun täytyy pohtia etukäteen, mitä vaatteita ja varusteita F:llä on, ja mitä täytyy hankkia ja mistä. Mahtuuko talvikengät, voisiko mummo kutoa lisää lapasia?
  • Joka iltapäivä F:n tultua hoidosta tsekkaan hänen hoitokassinsa sisällön (jos Esko on muistanut ottaa sen hoidosta mukaan) ja katson, täytyykö sitä täydentää tai osin pestä. Jos pitää pyykätä, pohdin, ehtiikö vaate kuivua seuraavaan päivään vai pitääkö pukea päälle Plan B. Yritän painaa mieleeni sen, että aamulla pyykki on myös haettava kuivaushuoneesta takaisin hoitokassiin.
  • Kyttään säätiedotuksen ja varmistan, että seuraavan päivän ulko- ja sisävaatteet vastaavat keliä. Auta armias sitä morkkista mikä iskee itselle työmatkalla, jos tajuaa, että lapseni joutuu palelemaan päivän ulkoiluilla väärän varustelun takia.
  • Pakkaan hoitokassin ja kaivelen kelin mukaiset varusteet esille. Varastosta ja lähilipastosta.
  • Tsekkaan päiväkotikalenterista mahdolliset erikoispäivät. Pitääkö mukana olla lelu, jumppa-asu, kantele vai sukset? Ja missä helkkarissa ne on?
  • Nuuskin F:n pään. Pitääkö pestä shampoolla, vedellä vai ei ollenkaan tänä iltana. Riitääkö suihkun jälkeen kasvorasvaus vai pitääkö tänään sutia koko iho? Onko kynnet liian pitkät?
  • Monelta on herätys tulevana aamuna, eli mihin nukkumaanmenoaikaan kaikissa iltatoimissa tulee tähdätä?
  • Aamulla herätän F:n (ts. kannan väsyneen neidin ja puen kuin räsynuken), neuvottelen kampauksen laadun, huolehdin mahdolliset kausilääkkeet, vitamiinit, pesen hampaat ja varmistan vielä kerran, että illan säätiedote pitää paikkansa. Jos ei, kumpparit vaihtuu toppakenkiin jne jne.
  • Lopuksi vielä varmistan, että Esko muistaa ottaa hoitokassin + kaikki varusteet mukaan. ”Muista tunkea se kypärämyssy sinne hihaan, jotta F tajuaa pukea sen päälle. Ja muistuta vielä päiväkodissa, että F tullaan hakemaan tänään jo välipalan jälkeen.”

Ja sitten ei yhtään vähäisimpänä kohtana:

  • Jos jotain em. asioista unohtuu, on se tasan minä, joka tuntee asiasta syyllisyyttä. Tuli mokattua!

Hah. Tämä kuulosti nyt ehkä katkeralle tilitykselle, mutta sitä se ei ole. Oli itse asiassa aika vapauttavaa tajuta, mitä kaikkea yhden yksinkertaisen asian eteen joutuikaan tekemään. Ei ihme, jos välillä taakka tuntui hieman stressaavalle. Kuulostaako muuten tutulle, mutsit?

Ja nyt miehet, koska tämä metatyö usein kulminoituu meihin mutseihin, kertokaa te, mitä kaikkea salaista te teette, mitä me naiset emme huomaa! Millainen on miehen metatyölista? Olisi varmasti virkistää kuulla se toinenkin näkökulma, ymmärrys lisääntyisi varmasti hurjasti. Puolin ja toisin. Niin ja kahden isän tai kahden äidin perheet: Mites teillä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

-Karoliina-

 

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, sekä Eskon Instagramin kautta.

Kommentit (68)

1/68 | 

Mä koin kyllä myös valaistumisen ton tekstin kanssa - ja vaikka oma postaus metatyö-aiheesta kuulostaa myös jossain määrin katkeralta tilitykseltä, niin oli tosiaan vapauttavaa tajuta, mistä se stressi kertyy. Mä juuri tänään tilitin miehelle, että lasten hakuihin ja noutoihin menee multa yli kymmenen tuntia viikossa - sen vastaus oli tietenkin, että vuosien ajan se hoiti viemiset. Juu, niin hoiti, mutta juuri tuon yllä listaamasi metarumban hoidin silti minä, sen homma oli nousta sängystä, saada itselleen vaatteet päälle ja avata ulko-ovi.

Mun saamissa kommenteissa epäiltiin, että miehet hoitaa taloon ja autoon liittyviä metahommia. Mutta kun asuu kerrostalossa vuokralla ja mä olen se ainoa jolla on ajokortti. Hmmm, pistää miettimään.

2/68 | 

No kyllä ei ole hoitoon vienti kotityö! :D sehän on pelkkää chillailua enää siinä vaiheessa kun autoon astutaan. Se joka vie, hoitaa myös esivalmistelut! Näin meillä :)

Marjut
3/68 | 

Niiin hyvä kirjoitus!!!! Juuri miehelle tänään puhuin kuinka paljon aikaa vie kahden lapsen vaatteiden osto, myynti ja kunnossa pito (ja tämä vain pienen pieni osa metatyötä).

Ostan vaatteet suurimmaksi osaksi käytettynä, myyn kun ne on jääneet pieniksi, huollan kengät, tutustun pesuohjeisiin, korjaan mahdolliset reiät, kudon pipoja ja hanskoja ym ym. Meillä on poika ja tyttö joten samoja vaatteita tulee käytettyä vain joitain ja pyrin myymään kaiken eteenpäin heti kun ovat pieniä.

Mies vaan totesi, että eihän tohon nyt niin paljon aikaa mene. Teki mieli huudahtaa "Tee se sitten kuule ihan itse!!!!". Tyydyin kuitenkin olemaan ihan hiljaa..

T. Viimeiset kaksi tuntia pieniä vaatteita postiin paketoinut ja uusia Facebook kirpparilta metsästänyt

Riikka
4/68 | 

Täällä myös yksi metatyöntekijä. Miehet ei ajattele mitä kaikkea lapsi tarvitsee jo pelkästään vaatteita, saati sitten kaikkea muuta. Joskus tekisi mieli heittää hanskat naulaan ja olla mies!

Helena
5/68 | 

Minäkin koin valaistuksen lukiessani Lehtisen kolumnin. Siis nyt tiedän, miksi olen väsynyt suurperheeni kanssa. En koe itse fyysistä työtä rankaksi, se on jaettu mielestäni meillä tasapuolisesti, mutta ajatustyö ja organisointi on yksin minun vastuulla. Esimerkiksi kaupassa käynti, mieheni aikoo lähteä ruokakauppaan, minun pitää tehdä ostoslista, joka vaatii kaappien, jääkaapin ja pakasteen tarkistamisen, ruokien ja välipalojen suunnittelemisen yms. Ja kun ostoslista on vihdoin valmis, mieheni voi mennä kauppaan ja suorittaa ostokset helposti, kun kaikki on listassa siinä järjestyksessä, miten tuotteet löytyvät kaupasta. Ja kun mies tulee kaupasta, minä laitan ja järjestelen ostokset kaappeihin. Mies siis hoiti kaupassa käynnin yksin? Mutta ihanaa, kun asua on nostettu esiin.

6/68 | 

Lähetin miehelleni linkin tuohon metatyö-kirjoitukseen, kun se julkaistiin.
Vähän loukkaantui tuo mies ensin.
Itse taas ihastuin: kerrankin oli näkyväksi tehty se, mistä "työlistani" koostuu.
Lohdutin miestäni, ei kyseessä ole kilpailu.
Tiedän oikein hyvin, että vaikka perheen päivittäiset asiat eivät ole hänen metatyötään, koostuu hänen "metalistansa" esimerkiksi oman yrityksen asioiden hoitamisesta.

piia
7/68 | 

Aamen! Itsekin olen miettinyt kun kaikki, omat, kahden pienen lapsen ja jopa miehen jotkut asiat lepää yksin minun harteilla, että entä jos mua ei jokupäivä enää oliskaan, kyllä putoaisivat aika tyhjän päälle.

Laia
8/68 | 

Meillä mies jo tympääntyi koko sanaan, metatyö. Kuulostaa kuulemma hölmöltä. ...jospa sanoma vain osui oikeaan kohtaan :D

Uskon miehillä olevan vastaavan listan omia hommiaan, saisivat tuoda omat versionsa esille!

Joona
9/68 | 

Meta-työ menee helposti yli ja voi ylittää normaalit voimavarat. Yöllä vaimo saattaa herätä koska unohti päivällä jonkun lapseen liittyvän asian. Meillä miehillä ei ole helppoa, itse koen vaimon valittamisen välillä katkerana ulinana ja voisin sanoa hänelle että mää hoidan remontit, auton ja tienaan enemmän eli tuon rahaa perheelle. Miksi lapsen kasvatus on suorittamista ja mittaamista. Miksi ei voi vaan ottaa asioita yksi kerrallaan eteen.

Daniella
10/68 | 

Se kolumni kolahti myös muhun sekä vapauttavalla että ärsyynnyttävällä tavalla (siis pitääkö mun kaikki hoitaa, kuitenkin!). Ja sitten tämä sun listaus. Allekirjoitan kaikki kohdat. Se on ihan just näin meilläkin! Siihen päälle vielä sitten se kausien taitekohta, kun pitää miettiä, mitä vaatekappaleita pitää vielä ostaa vai pärjätäänkö näillä. Ja helppohan se on lähteä reissuun, kun tarvii pakata ne omat kalsarit ja that's it. Samalla joku muu hoitaa ne lasten kamat, yhteiset jutut, tyhjentää jääkaapin ja siivoaa kodin. Hassu juttu, kun yhtä vähän kiristää noi lähtemiset. Nyt on vähän iisimpää, kun lapsille voi pakata aika samat jutut, toista oli silloin kun toinen oli vauva ja omasi omat erityiset tarpeet.

Argh! Toki mies hoitaa meillä monia muita juttuja ja yritänkin pestä käteni niistä täysin. Mutta. Kas kun sähkösopimuksia ym ei tarvitse solmia joka päivä. Siinä on se pikku ero.

P.S. oli ihan *piip* kiva ylläri löytää illalla päikkyrepusta pissavahinkoylläri, kun ei ollut tullut mieleen a) viedä niitä pesuun tai edes b) kertoa asiasta mulle!

Daniella
11/68 | 

Sama juttu tuon kaupassa käynnin kanssa! Vähän sama kuin mies myös hoitaa ruuanlaiton toisinaan kesällä. Eli grillaa ruuat, jotka minä ostin ja marinoin ;)

12/68 | 

Samaisesta asiasta on meillä kiistelty niin kauan kun on ollut yhteisiä lapsia. Yksi hyvä esimerkki on pakkaaminen. Vauvan ja taaperon kanssa kun lähtee esim. viikoksi mökille joutuu pikkasen miettimään mitä pakataan mukaan ja mitä ostetaan kaupasta. On vähän pinna kireällä kun kaveri pakkaa huolellisesti oman pikku reppunsa vieressä. Oivalsin joskus että ei kannata haalia liikaa vastuuta vaan välillä voi sitten antaa hänen hoitaa homman. Ja yllätys yllätys kyllähän hän pystyy siihen ihan hyvin. Jotain saattaa jäädä puuttumaan ja mukaan tulla jotakin outoa mutta ihan hyvin on pärjätty sitenkin. Ja ai vitsi että on mahtavaa pakata vaan ne omat kamat ja istua odottelemaan :)

Eerika
13/68 | 

Juuri kyseisestä aiheesta olemme mieheni kanssa käyneet useat avartavat keskustelut. Olen tuntenut itseni ajoittain ylikuormittuneeksi, vaikka mies osallistuukin konkreettisiin kotitöihin. Vasta kun selitin, mitä kaikkea muuta "näkymätöntä" työtä sujuva lapsiperhelotivanhemmuustyössäkäyntiarkemme edellyttää, hän käsitti uupumukseni syyn. Lopullinen vastuu asioiden hoitumisesta ja koko härdellin kasassa pysymisestä vie toden totta voimia. Pienistä tehtävistä ja muistettavista koostuukin yksi iso, raskas klöntti, josta ruoan laitot ja siivoukset ovat vain nähtävissä oleva jäävuoren huippu ja kaiken perusta salakavalasti pinnan alla piilossa. Mieheni toi esiin, että hänelle kuuluvia velvollisuuksia, joita en tule huomanneeksi, ovat muun muassa elektroniikan huoltoon ja toimivuuteen liittyvät tehtävät, minkä varmasti pitää paikkansa. Se on työ, jota ei helposti tule huomatuksi kuin vasta sitten kun se pettää. Ja siinä vaiheessa tietty jo raivopäänä. :D
Jos omistaisimme auton, niin luultavasti siihen liittyvät toimet kuuluisivat myös miehelleni, koska itse en edes omista ajokorttia, mutta astelen kyllä mielelläni valmiiksi lämmitettyyn ja raapattuun autoon istumaan ja kuuntelemaan radiota, miehen ajaessa....(:

14/68 | 

Mä koin myös valtavan ahaa-elämyksen, kun luin tuon Hintikan kolumnin. NIIN TOTTA! Innostuin sen myötä vastaamaan blogissani Ylen kyselyyn perheen metatöistä. Siinä oli 25 kysymystä, jotka koskivat sekä (tyypillisiä) miehen että naisen metatöitä lapsiperheessä. Tajusin, että vaikka lapsiin liittyvät metatyöt jäävät melkein aina mun harteille, Tuomas hoitaa meillä _kaikki_ omakotitalon huoltamiseen ja lämmitykseen sekä autoon liittyvät metatyöt. Ja niitäkin on ihan turkasen paljon. Joten vähin äänin hivutin marttyyrinviitan pois olkapäiltäni. :DDDDD Sitä kyllä jäin miettimään, että jos asuttais kerrostalossa ilman autoa, olisko kaikki lapsiin liittyvä silti mun vastuulla???!!!

http://villafox.bellablogit.fi/2015/11/kumpi-huomaa-etta-lapsen-kurahous...

E
15/68 | 

Itsekin olin jo aiemmin lukenut kolumnin ja vaikka olin pohtinut mielessäni samoja juttuja jo aiemminkin, toi tämä jonkinlaisen valaistumisen minullekin. Meillä on aiheesta puhuttu mieheni kanssa usean kerran ja on todettu, että miehellä tosiaan on omia metatyön alueita, joista itse en kanna huolta ollenkaan niin paljon. Näitä ovat monet miesten töiksi kutsutut jutut autoon ja taloon liittyen, mutta meillä mies on myös erityisen kiinnostunut ruokavalioon ja terveyteen liittyvistä asioista ja hän käyttää paljon aikaa niihin perehtymiseen. Se on koko perheen hyvinvoinnin kannalta todella tärkeää, koska meidän ruokavalio ja monet muut näkemykset poikkeaa aika paljonkin totutusta.

Peppi
16/68 | 

Täytyy kyllä sanoa että meillä, kahden äidin perheessä, metatyötkin jakautuvat pääsääntöisesti tasan. Ainoastaan nyt, kun itse olen äitiyslomalla ja vaimo töissä, minun osuuteni lasten- ja kodinhoidosta (konkreettisesti ja metatasolla) on selkeästi ja ymmärrettävästi lisääntynyt. Uskon kuitenkin, että sitten kun olemme molemmat taas työelämässä, vastuunjako on taasen tasaisempaa, sillä erityisesti ennen poikamme syntymää, minä olin monessa asiassa se "meidän suhteen mies" ja vaimo hoiti kodin askareet. Työtaakka kevenee huomattavasti kun moni asia suunnitellaan ja tehdään yhdessä ja sitten molemmilla on vielä ns. omia vastuualueita. Esimerkiksi tänään kun pakkasimme reissua varten, teimme sen yhdessä ja homma olikin helppo kun vaimo oli aiemmin jo vähän kartoittanut mitä täytyy mukaan pestä ja minä taasen olin pessyt ne vaatteet sekä suunnitellut muita käytännön juttuja kuten kyydityksen juna-asemalle. Tässä asiassa sateenkaariperheellisenä taitaa siis olla rutkasti helpompaa :)

Hna
18/68 | 

Minusta kolumni oli aivan uskomaton enkä allekirjoittanut juuri lainkaan, vaikka metatyöntekijö olen itsekin. Parhaimmat kommentit ja keskustelut oli kommenttiketjussa alun komppauksien jälkeen. Mitäpä jos Esko hoitaisi päiväkotiin liittyvän metatyön? Onko niin väliä, että kampaus ei ole viimeisen päälle ja paita ja mekko ei mätsää? Minä teen metatyöt, koska HALUAN tehdä ne juuri niin perfektionismillä kuin sinäkin. Mutta en siksi, että saisin siitä kunniaa ja gloriaa, mies voisi ja osaisi tehdä samat asiat ihan varmasti.

Ilona
19/68 | 

Miksi, oi miksi ihmiset haluavat lapsia :D Työtä, huolta, vaivaa ja ilmeisesti melkoinen rasitus parisuhteelle.

rouva-taneli
20/68 | 

Minun miehen metatyöhön kuuluu hänen oma työnsä,harrastuksensa, auto, vakuutukset ja kaikki laskut. Minä olen Kodin hengetär ja organisaattori. Teen perinteiset naistenjutut. On perfektionistin vikaa ja olen myös konservatiivinen joissain asioissa. Vaikka "metatyösavu" nouseekin päivittäin päästäni. En valita, hyvä näin. Ei miehet osaa ajatella niin monimutkaisesti eikä esteettisesti kuin naiset. Eikä minua jaksa kiinnostaa kilpailuttaa vakutusyhtiöitä, enkä sitä paitsi edes uskalla ajaa autoa! :)

Anna-Maria
21/68 | 

Aivan loistava kirjoitus Karoliina!!! Niin osuva, täyttä asiaa ja hauska! :D Kyllä en pystynyt vakavalla naamalla lukemaan! ;)

Anni
22/68 | 

Mikset anna Eskon hoitaa näitä? Onko kyseessä lopulta oma halusi pitää langat käsissäsi?

nimetön
23/68 | 

Viimeisimpään kommenttiin on pakko vastata, kysymys siis kuului "miksi et anna Eskon hoitaa näitä? " En tunne Eskoa mutta sen verran miessukukuntaa tunnen että luulen, että ne eivät tuolloin tulisi hoidetuksi. Esimerkiksi kaikki mahdolliset mukaan otettavat kamppeet, suuhun vitamiinit ja kausilääkkeet (ilmeisesti allerginen lapsi, jonka tilanne vaihtelee?) jne. Jos haluaa, että lapsen asiat tulevat kaikki hoidetuksi, on useimmiten parasta hoitaa ne äidin toimesta. Eikä ole todellakaan sama, hoitaako joku nämä asiat vai ei! Itse työskentelen ammatikseni lasten kanssa ja aika pian arjessa erottuvat ne lapset, joilla on mukana varavaatteet, tarvitsemansa lääkkeet ym. tarpeellinen sekä pukeutuminen on asianmukaista (tarkoitan esim. sään vaatimalla tavalla, en sitä mätsääkö värit yhteen) ja ne lapset, joiden huolto ontuu. Jotenkin vaan nämä asiat lipsahtavat yleensä äidin hoidettavaksi, mutta syytä siihen en tiedä. En usko että syynä on miesten kiinnostuksen puutekaan asioihin, kyllähän oman lapsen hyvinvointi useimpia isiä kiinnostaa siinä missä äitejäkin.

piia
24/68 | 

Meillä ei ole lapsia, mutta kun mieheni kanssa tästä aiheesta taannoin jo ennakoivasti keskusteltiin, päädyttiin tämmöiseen tulokseen: nainen omaksuu projektipäällikön roolin, koska yleensä äiti on se, joka lapsen kanssa on pidempään kotona. Siksi äiti helpommin määrittää myös tietyt rutiinit, joita toisen vanhemman pitäisi osata tehdä tietyllä tavalla. Ja koska mies kokee, että hänen toimiaan tarkkaillaan ja arvioidaan, hän ehkä suosiolla jättää metatyön sille, joka sen tekee "paremmin". Jos mies olisi se, joka jäisi lapsen kanssa kotiin pitkäksi aikaa, luultavasti hän tekisi metatyötä luonnostaan enemmän tai vähintään yhtä paljon kuin äiti. Tämä on vain pohdintaa ja arvailua, mutta tiedän kyllä isejä, jotka huolehtivat muustakin kuin näkyvistä askareista.

Teoria metatyöstä toimii muissakin kontekseissa: työssä sekä parisuhteessa yleensä. Tunnistan itsessäni metatyöntekijämarttyyrin: koen vastaavani huushollissamme useimmista asioista ja heikoimpina hetkinäni (etenkin nälkäisenä) siitä myös jaksan muistutella. Toisaalta en kuitenkaan osaisi luopua huolehtimisesta, sillä haluan liian tiukasti pitää langat käsissäni. Ehkä naiset vain kantavat enemmän huolta kaikesta ja miehet osaavat ottaa rennommin?

25/68 | 

Meillä on pitkäaikaissairas lapsi joten meidän on molempien vanhempien pakko osata hoitaa myös kaikki metatyö, koska muuten lapsesta ei voi huolehtia. Minulla menee täysin yli hilseen, miksi äiti hoitaisi esivalmistelut iskän odotellessa eteisessä valmiina. Minusta se joka hoitaa jonkun osuuden, hoitaa sen kokonaan. Näin toimimme myös jos reissaamme: Se joka lähtee lapsen kanssa, miettii mitä tarvitaan ja ottaa ne matkaan. Ja tähän kuuluu siis mm. yksi kassillinen erityislapsen lääkitykseen liittyvää. Oikeen tuli turhautuneisuus että miksi naiset teette ton kaiken ite! Ryhtiä naiset, isätkin osaa kyllä!

Saila
26/68 | 

Tämä oli kyllä puhutteleva kolumni ja kivan napakasti otit blogissasi asiaa esille! Minäkin tämän kolumnin fbssä jaoin kysymyksen kera: miten metatyö ja sen määrä yhden aikuisen lapsiperheessä? Kun ei edes ole toista aikuista kenen kanssa jakaa vastuuta kodista ja perhearjesta, on metatyön määrä väliin kohtuuton! Monesta asiasta on joutunu pakostakin hellittämään, ihan itseä säästääkseen. Välillä silti tuntuu, että kyllä tämä lasteni isä pääsee turhan helpolla, kun näkee ja osallistuu lastensa elämään vain joka toisena viikonloppuna!

marjum
27/68 | 

Olen myös metatyöläinen, mutta myös äiti, joka vain on ajatuksenjuoksultaan näissä asioissa miestään nopeampi..olen jo ehtinyt miettiä monta asiaa valmiiksi, kun mieheni kysyy esimerkiksi lasten talvivaatteiden tilanteesta. Aluksi se ärsytti, mutta nykyään ymmärrän että hän kyllä haluaa olla aktiivinen, mutta ehdin aina ensin:D

Mieheni on taas enemmän kartalla vakuutuksista, lainoista, huolloista ruoanlaitosta ja kaupassa käymisestä. Niissä minä olen hitaampi.

Ehkä tärkeintä on löytää tasapaino ja meidän äitien tulisi yrittää päästää irti. Kyllä se mies osaa pukea lapsen kun sille antaa tilaa. Hakiessaan lasta päiväkodista joku osaa varmasti kertoa, oliko vaatetta sopivasti tai sen huomaa viimeistään silloin, kun joku huomauttaa että laina-villapaita pitäisi palauttaa huomenna.

Perhe-elämän haasteista suurimpia lienee juuri nämä arkiset tasapainoilut!

Anna-Maria
28/68 | 

Sehän se niin hassua onkin, että usein (kaikissa tuntemissani perheissä) äiti on se, joka hoitaa metatyön (organisoi kokonaisuuden) siitäkin huolimatta, että hoitovapaat ois jaettu tasaisesti. Eli vaikka isällä ois halua olla pitkäänkin lapsen kanssa kotona ja hoisipa hän kuinka kunnialla ruuan laitot ja lapsen hoidon, äiti on kuitenkin se, joka työpäivän jälkeen kotona miettii seuraavan päivän aikataulut ja kaikki suuremmat linjat ja valmistelut. Eikä kyse siis ole näiden isien laiskuudesta tms. Omakin mieheni hoitaa pyytäessäni kaikki mahdolliset asiat, mutta jos jättäisin hänelle suunnittelu/organisointivastuun, kävisi köpelösti. Kokeiltu on monta kertaa. Kyllä kaikki elossa pysyisivät, mutta iso osa asioista jäisi toteutumatta. Tämä äitien ja isien ero ei ole mulle ongelma. Lähinnä tätä on mielenkiintoista pohtia.

Nappi
29/68 | 

Mulla ei ole perhettä, mutta jo yksinäänkin saa kerrytettyä kaikenlaista metatyötä aikasiks. Se on toki hyvin erilaista ja kovin itsekästä. ELi ehkei sama asia lainkaan :D Enkä toki mitenkään itseäni nyt äiteihin vertaa, ootte kultaa!
Mut ei mun tätä pitänyt tulla sanomaan, vaan sitä kun Karoliina oot niin hauska!

Sara.
30/68 | 

Ja kun tää ei edes rajoitu lapsiperheisiin! Asumme yhdessä, eikä meillä vielä edes haaveilla lapsista, mutta jo nyt huomaan, miten paljon enemmän teen juurikin "metatyötä", oikeista kotitöistä puhumattakaan. Mieheni menee laput silmillä ja ihmettelee, kun joku kestää tai kiroilee kun kaupasta jäi ostamatta tämä ja tuo, jos ei listaa ole valmiina. Ja juurikin se kun saa sitten osakseen sitä hoputtamista, vaikka herrakin voisi olla avuksi.

Tosi hyvä postaus Karoliina! Täytyy näyttää tämä miehelle, joka salaa jo blogia lukeekin.

Isoäitini kuitenkin sanoi, ettei se vaihtamalla parane.. :D

Maria
34/68 | 

Amen, Karoliina!

Minua ihmetyttää tässä(kin) keskustelussa toistuvasti esiin nouseva kommentointi siitä, miten "naisten tulisi laskea vaatimustasoaan, ja kuinka silloin isimiehetkin pystyisivät asioita hoitamaan". Wtf, pardon my French!?

Siis MIKSI ei voi vaatia toista osapuolta tekemään asioita kunnolla? Miksi miehelle voidaan hyväksyä imurointi keskilattialta sängynaluset ja nurkat kiertäen, ruoan laitto keittiötä sen jälkeen siivoamatta, uimahallireissu märät kamppeet muovikassiin viikoksi marinoitumaan jättäen...shall I go on? Ihan älytöntä.

Eikö aikuiselta ihmiseltä saa vaatia? Että "olisit kiitollinen, kun se kuitenkin jotakin tekee, älä nyt lannista toista, kannusta tekemään". Vähän niinkuin nyt blogeissa kiertävä IKEAn kamppis, jossa kehotetaan ottamaan lapset kivasti mukaan keittiöpuuhasteluun ja unohtamaan hetkeksi siitä todennäköisesti aiheutuva sotku, kaaos ja oman työn lisääntyminen.

Ikävä on todeta, että kyllä myös täällä allekirjoittaneen perheessä hommat menis täysin reisille, mikäli "olisin vähän vähempi vaativa, ja vain jättäisin miehen hoidettavaksi". Herralla kun ei ole _minkäänlaista hajua_ käytännön arkirumban pyörittämisestä, metatyöstä juurikin.

Helppoa on ajatella, että lapsen hoito tosiaan on sitä, että kivasti kotona saa olla, välillä lapselle sosetta syötellä ja siinä sitten Netflixin parissa viettää sarjamaratoneja päiväkahvia ryystäen.

Kyllä, hän tekee kovasti töitä ja pitää perheen leivän syrjässä, mutta on se aika ankeaa, että kodin hoito ja kaikki siihen liittyvä lankeaa sitten minulle.

Hän saa ihastuttavia ideoita milloin mistäkin retkistä ja menoista, ja suuttuu sitten mun reaktioon, kun en saman tien olekaan innoissani juonessa mukana. Oma ratas alkaa nimittäin pyörittää silloin sitä isoa rengasta. Kyllä te tiedätte: mitä pakata mukaan, voi hitsi nyt en ehdikään pestä sitä lakanapyykkiä jonka kiskoin juuri aamulla sängyistä irti ja sitten kotiin tullessa ei ole puhtaita lakanoita a) olemassa ja b)sängyissä joten ne pitää sitten tultua askarrella jotenkin yömyöhään, enpä ole muuten vielä niitä talvikenkiä ehtinyt ostaa eli mitä lapselle sinne jalkaan, neuvola on sovittu perjantai-aamuksi eli pikamatkalta täytyy selvitä takaisin myöhään torstaina ja miehellä menee herne nenään koska reissusta tulee sitten typistetty versio, jne jne jne. Tyhjäähän minä selitä, tiedätte.

Lisäksi ärsyttää se puoli tässä metatyön yksipuolisesta jakautumisesta, että tulevaisuudessa on hyvin helppo nähdä se good cop-bad cop-skenaario; minä olen aina se hankala, ikävä ja ankea tyyppi, joka suhtautuu asioihin nahkeasti, nillittää märkien hanskojen kuivumaan laitosta ja naputtaa leivänmurujen pyyhkimisestä iltapalan jälkeen. Kiva kyttä kun ei edes ymmärrä huomauttaa moisista, joten roolijako lienee helppo.

Ennenkuin joku ehtii nyt kommentoimaan, että "mitäs menit moisen puolison valitsemaan", täytyy todeta, että tavatessamme herra oli itsenäinen ja asioistaan huolta pitävä aikuinen, mutta jotain ihmeellistä tässä vuosien varrella on niille piirteille tapahtunut. Mitä???

43/68 | 

Niin. Mä uskon, että tässä on juuri se, että miesten hommat usein on kausiluontoisia (ei autoa tosiaan huolleta päivittäin), mutta monet mutseille kasaantuvat metatyöt jatkuvia.

50/68 | 

Moni kommentoi näihin aivan kuin miehet olisivat edelleen tässä maailmassa ainoita, jotka käyvät töissä. Minä maksan myös laskut, harrastan, käyn töissä jne jne. Ja silti kykenen miettimään perheasioita. Uskon, että jos miehet HALUAISIVAT, he voisivat myös pitää koko homman paketissa.

52/68 | 

Hmm. Ei ehkä halusta, mutta varmasti olen itse edesauttanut sitä, että tilanteeseen on ajauduttu. En esim. siedä sitä, jos meillä syödään eineksiä päivästä toiseen tai F lähtee kylille tukka silmillä roikkuen.

55/68 | 

Piia, musta tuntui, että Anna-Maria kiteytti myös mun ajatukset aiheesta hyvin. Mä olin kotona F:n kanssa vain 8 kuukautta (tein koko ajan samalla myös töitä), joten en jaksaisi uskoa, että nyt 4 vuoden ja 4 kuukauden takaakin vielä tuon työnjaon tulisi vaikuttaa.

60/68 | 

Maria. Nyt mä virtuaalipussaan ja -halaan sua!!

Olet ytimessä. Se, että miesten sallitaan tekevän asiat huonosti, ei ole tasa-arvoa, vaan paapomista. Ja se, että aikuiselta ihmiseltä vaatii asioiden huolellista tekemistä, ei ole minusta kovinkaan paha vaatimus. Aivan sama, kuin jättäisi jauhelihakastikeen teon siihen vaiheeseen, että jauheliha on paistettu. "Hei olkaa tyytyväisiä kun mä edes yritin tehdä kastikkeen.Tää on mun tapa tehdä."

Pus

61/68 | 

Joo mutta nainenkin on harjoitellut ne kaikki metatyönsä. Eli jos mies ei ensin ole osallistunut ollenkaan, täytyy sietää se vaihe kun hän harjottelee. :D Lopputuloksen kuitenkin pitää tietenkin olla, että myös iskä osaa eikä ole mikään toisarvoinen vanhempi tai äidin pikku apuri.

Jompompula
63/68 | 

Mun reaktio oli pitkälti samanlainen kun luin Lehtisen tekstin. Siinä oli niputettu kaikki niin osuvasti. Näytin sitä miehelle joka luki sen ihan hiljaa ja lopuksi vastasi "no niin. noinhan se kyllä on. valitettavasti. "

esimerkkinä voisin kertoa kun kesällä oli aurinkoinen ihana hellepäivä. Mies ehdotti että hei, mennään rannalle että 1.5v lapsemme pääsisi läträmään ym. Huokasin ja olin että öh, no katotaan. Mies kimpaantui " me ei ikinä tehdä mitään. Ois ihana kesäpäivä ja vknlppu vapaana niin ollaan sit vaan kotona ja pihalla". JAHA. aikamme siinä mökötettiin ja mies lähti lapsen kanssa kävelylle ja laitoin sille perään viestin jonka sisältö oli kutakuinkin
" Niin. sä meinaat että lähdetään uimaan, simple as that. Mulle se tarkoittaa sitä että pakkaan ei yhden ei kahden vaan 3 ihmisen uimakamat ja vaihtovaatteet, (uima)vaipat, muutaman lelun, yleisen hoitolaukun sisällön , piknikpeiton ym. Sit pitää pohtia seuraava ruokailu, otanko(=teenkö) jotku eväät mukaan? jos en niin miten hoidetaan ruokailu ettei nälkäkiukku iske jokaiseen, etenkin perheen kahteen naispuoliseen.. Käydäänkö syömässä jossain ja paljon se maksaa? Teenkö kotiin tullessa jotain nopeaa ruokaa ja mitä ja missä käydään kaupassa? miten mennään sinne rannalle, mennäänkö metrolla ja bussilla vai kävelläänkö enemmän? Meneeköhän naperolla taas vaan hermot jos joutuu rattaissa olemaan. " Kovin tuo mies pahoitteli ja ton jälkeen onkin tajunnut paremmin että lapsiperheessä ei tehdä (ainakaan meillä) mitään _noin vain_. etenkään kun ei ole autoa.

Mä kyllä uskon että naiset osaksi nauttii tästä tilanteessa, uskon et naisiilla(joo, raaka yleistys) on geeneissä joku marttyyrivipu joka äidiksi tullessa viimeistään napsahtaa on-asentoon. Me valitetaan kun ei jaksais kaikkea hoitaa, mutta jos joku jeesii niin ei sekään ole niin kivaa. Ja kun se tehdään niin usein sitten ihan väärin. Helpompi tehdä itse :D

Lapsen vaatetuksesta kysyin kerran mieheltä että miten hän hoitais tytön vaatetuksen jos mua ei olis/se olis hänen vastuulla täysin. Vastasi että menisi kauppaan ja ostaisi. Niin, just silloin kun iskee tarve ja just siitä kaupasta mikä tulee ekana vastaan. Ja just sen mitä myyjä sille ehdottais. Eli suomeksi sanottuna se tarkoittaisi sitä että oltaisiin jo 1.5 v aikana varmaan käytetty yli 1000e enemmän rahaa vaatteisiin ku mun hoitaessa ne asiat. Mä kun en osta melkein mitään täydellä hintaa,vaan kyttään alet ja muut tarjoukset ja suosin kirpputoreja. Puolet likan vaatteista on käytettynä ostettu, ja 40%alesta ja varmaan sit loput oon sortunut ostamaan täyteen hintaan uutena :D Ja tässä en edes miettinyt sitä et minkä näköisiä ne vaatteet olisi jos mies ostaisi kaikki :D

jompompula
64/68 | 

Just ihan samaa ehdin juuri kommentoimaan! Etenkin tuo "lähdetään ja tehdään"- kohta.Ei oo niin yksinkertaista...

ee
65/68 | 

Off topic, mutta onko sinulla kuvassa päällä semmoinen napitettu farkkuhame? Etsin juuri sellaista, mistäköhän olet löytänyt? :)

67/68 | 

[…] jatko: Näin selätät kirouksen nimeltä metatyö. Kannattaa lukea myös Bellablogikollegani pohdintaa aiheesta. Haastan lisäksi kaikki kotitöihin, metakotitöihin, lastenhoitoon ja metalastenhoitoon […]

Tiina
68/68 | 

On pakko kommentoida vaikka tästä metatyö-gatesta onkin jo jonkin aikaa. Meillä ei ole lapsia eikä edes asuta yhdessä, mutta tunnistin tästä silti tietyn käyttäytymismallin, joka aiheuttaa tiettyä tympääntymistä minussa. Tunne siitä, että "mun pitää aina kaikki hoitaa", on tuttu.
Olisiko kyse jostain miehen ja naisen rooleista, jotka vihdoin voisivat muuttua? Nykymimmit ei enää suostu siihen mikä ennen oli normi?
Olen kokeillut myös olla sitten tekemättä, jos on alkanut ahdistaa. Asiat on menneet eri tavalla, mutta ihan hyvin kuitenkin. Molemmilla osapuolilla on tässä sarkaa, mutta hienoa että termi metatyö on nyt olemassa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat