Melkein normaali päivä

Lapsi marssi aamulla kouluun. Mies lähti samaan aikaan (ulko)palaveriin. Oli, kun elettäisiin normaalia elämää.

Eilen meillä kävi ekan kerran sitten maaliskuun avun Kotipalvelu, ensi viikosta eteenpäin on varattu jo siivooja. Mietitään, voidaanko jättää lapset kuun vaihteessa isovanhemmille, jotta voitaisiin juhlia meidän hääpäivää edes mökille linnoittautuen. 

Tämä siirtymävaihe on yhtä aikaa riemukas ja kuumottava. Tekisi mieli kirmailla kesänurmilla, halata kaikki ystävät ja unohtaa kevään ankeudet. Silti ei vielä saa. Mutta toisaalta kuitenkin oman elämän rajoja on alettu aukaista esimerkiksi esikoisen koulun suhteen. Ja harrastusryhmätkin on taas avattu. Ulkona turvavälein, mutta silti. 

Mä varasin ajan kauneushoitolaan. Kävin viime viikolla kaksi kertaa kaupassa maskin kanssa. Jännä, miten jokainen tuollainen askel kohti normaalia tuo voimia. Mutta samalla niistä kantaa tiettyä pelon taakkaa. 

Tänään kaikki on kuitenkin hyvin. Pidän siitä nyt kiinni. 

-Karoliina-

 

Kommentit (14)

Vierailija
15/14 | 

Mielenkiitoinen näkökulma. En ollut itse ajatellutkaan, että olisimme nyt jossain siirtymävaiheessa 🤔.
Jotenkin vaan ajattelin, että lapset nyt menivät kouluun pariksi viikoksi. Sen enempää meidän maailmamme ei mielikuvissani tässä kohtaa avaudu.
Kesäkuussa, koulun jo loputtua, meillä alkaa lapsilla yhdet harrastukset jokaisella.
Muuten ajateltiin elellä täällä ”mökissä” kuten menneilläkin viikoilla.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
16/14 | 

No onhan tuossa mun näkökulmassa siirtymää jo kerrakseen: Koulu ja harrastukset. Ainakin itse ei olla oltu kuin kotona 2kk. Onhan koulujen avaaminen myös valtakunnallinen viesti ja muutenkin rajoiteta puretaan aste asteelta (ravintolat, kokoontumismäärät yms)

SaiJi
17/14 | 

Onhan tämä uusi vaihe, mutta miksi ihmeessä laitoit tyttäresi kouluun?

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
18/14 | 

Koska luotan meidän valtioon ja siihen, että viisaammat tietää, koska koulut kannattaa aukaista. Hän ei ole riskiryhmäläinen myöskään.

Vierailija
19/14 | 

Jättäkää vaan lapset mummolaan ja nauttikaa jos se on kaikille osapuolille ok. Ei tiedä yhtään kuinka kauan tämä kestää ja varmasti oma aika ja kunnon yöunet tulee tarpeeseen! Kivaa kesän odotusta.

Vierailija
21/14 | 

Mä en kans ymmärrä, miksi F meni kouluun. Sähän olit isoon ääneen vaatimassa koulujen sulkemista jo silloin, kun ne oli vielä auki ja F oli kotikoulussa ennen aikojaan. Käyttääkö lapsi maskia koulussa? Miksi et itse voi käydä kaupassa ilman maskia mutta lapsi saa mennä kouluun?

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
22/14 | 

Selitin aiheen tuossa ylhäällä. En ollut vaatimassa. Koska mulla ei ole siihen mitään referenssiä. Mutta totta on, että sulkeminen oli musta oikea ratkaisu silloin. Nyt taas aukaiseminen. Hän oli koulusta pois 2 päivää ennen muita.

Vierailija
23/14 | 

Hei! Aiheeseen liittymätöntä, mutta mitkä nuo teidän syöttötuolit on? Meillä olisi ajankohtaista syöttötuolin hankinta vauvalle :)

emmanen
25/14 | 

Lapsista 90% meni kouluun, mikä on tosi hyvä juttu. Maaliskuussa tehtiin aika järeitä toimia, nyt jälkikäteen katsottuna voisi jopa sanoa että ammuttiin singolla kärpästä. Monessa artikkelissa on todettu, että nykytiedon perusteella koulut ovat viimeisten joukossa suljettavana kun uudet epidemia-aallot tulevat, sillä niiden rooli tartuntojen leviämisessä on niin pieni verrattuna haittoihin mitä koulujen sulkeminen lapsille ja perheille tuottaa. Missään maassa missä koulut on koko ajan ollut auki tai avattu jo huhtikuun aikana, ei ole tullut niiden takia kasvua tautitapauksissa.

Nyt pitää kaikkien keksiä tapa millä elää seuraavan vuoden ajan. Jos se on mökille linnottautuminen niin fine, jos siihen kuuluu läheisten tapaamista ja harrastamista niin fine. 

Jenni S
26/14 | 

Pienet asiat tuntuu niin isoilta! Mä asun Ranskassa, rajoitukset (ja epidemia) on täällä olleet paljon rankemmat kuin Suomessa. Kun tällä viikolla pääsin ensi kertaa kiireettömästi kävelemään kotikaupunkini kaduille, ilman aikarajaa ja ilman rajoirusta pysyä 1km säteellä kotoa, ystävän kanssa, ja saimme konditoriasta ostettua kahvit mukaan ja ihan luvan kanssa juotiin ne suihkulähteen reunalla istuen... Itku meinasi tulla. Kaikki tämä oli kiellettyä yli kahden kuukauden ajan. Ja täysin suljettu kaupunki, se on niin lohduton näky...

Tsemppiä teille ja rauhaa tänne kommenttiboksiin!

Toimi
27/14 | 

Voi elämä, mitä lietsontaa. Siis bloggaajan lapselle maski kouluun? Miksi juuri hänen lapsensa olisi pitänyt jäädä kotiin? Ei sairasta leukemiaa, eikä koulu ole mikään miinakenttä.
Antaisin muuten vaikka toisen munuaisen, jos joku suostuisi hoitamaan lapsiani yhden illan, ja saisin viettää hääpäivän miehen kanssa. Olosuhteilla ei olisi mitään väliä, mökki, maja tai autotallikin kävisi! 🤣 Aavistuksen menee muutenkin välillä tunteisiin, kun joitakin ihmisiä pitäisi helliä koronan keskellä, kuin uhanalaisia lajeja. Ei ollut meillä terveydenhuollon ammattilaisilla yhtäkään vuorokautta aikaa reflektoida, että mitenköhän siellä duunissa pitäisi toimia. Voin kertoo- sinne vaan mennään ja tehdään ne työt. Kaikella kunnioituksella OAJ 🙈

Emiilia
28/14 | 

Nämä kommentit näyttää ihan joltain vauva.fi:n foorumilta. Muistakaahan kaikki, että myös bloggaajat ovat ihmisiä ja eri ihmiset ovat tehneet ja tekevät myös koronatilanteessa erilaisia valintoja. Karoliina on hyvä kirjoittaja ja ilahduttaa meitä postauksillaan. Muistetaan arvostaa sitä ja osoittaa se myös.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat