Kun laitettiin oma asunto myyntiin juuri koronakevään alettua, oli niin sanotusti jännät tunnelmat ilmoilla. Vaikka meidän asuntovälittäjä, Niskalan Henri Huom!ilta, olikin asian suhteen luottavainen, tuli parina yönä valvottua ja mietitty, mihinkähän liriin oltiin itsemme laitettu keskellä sekopäistä ja aika ahdistavaakin maailman aikaa. Jossakin heikoissa hetkissä, ennen asunnon varsinaista myynti-ilmoitusta, tulikin sellainen tunne, uskalletaanko lähteä tähän leikkiin olleenkaan. Mutta koska edessä häämötti – kuten moni teistä jo arvasikin – aivan meidän unelmakoti, ei nähty muuta vaihtoehtoa kuin syöksyä tulta päin. Siitäkin huolimatta, että oltiin ajateltu, ettei vielä moneen vuoteen myytäisi tätä vanhaa. Ei ainakaan vauvavuonna, se oltiin melkein vannottu.

Mutta. Onneksi uskallettiin.

Ennen kun asunto oli edes myynnissä, oli meille sattunut hassuja etiäisiä aiheesta. Ensinnäkin pari meidän läheistä kertoi ennen uuden asunnon esiintuloa (lol, kuulette myöhemmin), että heillä on vahva fiilis siitä, että tuo asunto vaan ilmaantuu, kun aika on hyvä. Että turha tehdä mitään kauaskantoista suunnitelmaa vuoden 2022 tai 2023 varalle. Toisekseen A kertoi mulle, että hänellä on sellainen kummallinen tunne, että meidän asunto menee jotenkin todella lähelle. ”En osaa sanoa miten ja kenelle, mutta sellainen fiilis mulla vaan on.” Ja niinhän se menikin.

Asunto laitettiin julkisesti myyntiin tuolloin keskiviikkona ja jo seuraavana päivänä yksityisnäytöillä (koska #korona) kävi kaksikin eri pariskuntaa. He jäivät kuitenkin miettimään asuntoa hetkeksi ja niinpä samaisena iltana meidän ovelle kolkutettiin. Kolkuttajan asia oli tosin aivan toinen kuin meidän asunnon myynti – hän ei edes tiennyt myyntitouhuista – mutta niinpä vaan kävi, että viikon päästä meillä on tarjous tältä tosiaankin aika lähellä olevalta ihmiseltä.

Koronasäätöjen ja vaikka sun minkä hidastusten vuoksi kaupat tosin tehtiin vasta tänään. Olo on ihanan kepeä. Vaikka toki asiasta oli sovittu jo tuolloin aikaisin, on se aina ihanaa, kun hommat on saatettu lopullisesti maaliin.

Että näin. Osaatteko jo arvata, mistä ja millainen koti meille tulee seuraavaksi?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
Heinäkuu
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat