OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerroin teille pääsiäisen jälkeen, että otimme F:lle korvikset. Moni kommentoi aiheeseen ja erilaisia näkökulmia – puolesta ja vastaan – oli yllättävän paljon. Meillä itsellämmehän ei tuossa vaiheessa ollut korviksista vielä pitkällisiä käyttökokemuksia, mutta koska monia ne kiinnostivat, ja nyt aikaa on kulunut muutama kuukausi, ajattelin listata, kuinka toimittiin ja miten on mennyt.

Kaksi viikkoa korvisten oton jälkeen puhdistin ne pumpulipuikkoon kastetulla puhdistusaineella aamuin illoin. Korvat eivät missään vaiheessa olleet kipeät, ja ottohetken jälkeinen punoituskin laski muutamassa tunnissa.

Kun lopetin korvisreikien puhdistamisen, huomasin viikon päästä, että toisen korvan lukonpuoleiselle puolelle oli tullut vähän mätää. Korva ei silti ollut lainkaan kuuma tai tulehtuneen oloinen. Niinpä aloin taas puhdistaa korvaa desinfiointiaineella. Päälle hieroin vielä muutaman päivän antiseptistä voidetta. Mätiminen loppui vuorokaudessa, ja sen jälkeen korvat ovat olleet täysin terveet.

Harjoituskorviksia pidimme tarkoituksella reippaasti yliaikaa, jotta reikä todella muodostuisi. Oikeat korvakorut vaihdettiinkin vasta kesäloman alussa. F valitsi itse violetit perhoset, joista toinen hukkui jo ensimmäisenä yönä. Taisin ottaa liian tosissani ne varoittelut, ettei lukko saisi painaa ihoa.

Mutta näin siis meillä! Kuinkas teillä? Menikö homma yhtä kivuttomasti? F itse rakastaa uusia korviksiaan ja nyt jo suunnittelee, mitkä isot korut korviinsa laittaa, kun on tarpeeksi iso tyttö :)

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (7)

iskä
1/7 | 

Meillä sai tyttö ekat korvikset hiukan yli 1-vuotiaana. Heti kohta kun olimme vaihtaneet normikorvikset, niin toinen niistä oli irronnut yöllä. Emme uskaltaneet seuraavana päivänä yrittää korviksista takaisin, joten otimme toisenkin pois ja annoimme reikien umpeutua. Kävimme ottamassa tytölle korvikset uudelleen hänen ollessaan 2v 7kk. Kertaakaan ei ole reiät tulehtuneet, muutamia taustoja on hukkunut. Tyttö täytti kaksi viikkoa sitten 4 vuotta ja tykkää kovasti korviksista.?

ulla
3/7 | 

Olen meidän 11- vuotiaalle ehdotellut välillä korvakoruja, ei kuulemma halua :) Ottaa kun itse tahtoo . Jos koskaan ... :):)

Marja
4/7 | 

Jos korvat ovat herkät tulehtumaan niin suosittelen käyttämään lukottomia korviksia. Näin iho tuulettuu myös lukkopuolelta eikä tulehdu. Eli voi kokeilla esim. niitä kasari-ihanuuksia joissa koru pujotetaan korvan läpi ja se jää takaa roikkumaan sellaisena naruna. Tai sellaista mallia jossa koru on ikäänkuin väärinpäin käännettu U-kirjain jossa lukko on alhaalla (sulkee U-kirjaimen mallisen korun). Näihin malleihin vaihtamalla meillä loppui punottaminen korvista.

5/7 | 

Olin kolmevuotias kun halusin korvakorut. Ensimmäisen korvan lävistys sattui niin paljon, etten halunnut reikää enää toiseen. Kolme vuotta mulla oli vain toisessa korvassa koru. Vieläkin on jäljellä yksittäisiä koruja niiltä ajoilta!

6/7 | 

Mä huutelen kyllä lävistäjän ja lävistyskorujen perään. Tiedän, että 4-vuotiasta voi olla jännä viedä niiden tatuoitujen, naama täynnä terästä olevien setien eteen, mutta mun korvikset on paremmassa kunnossa nyt kuin koskaan ennen. Kävin siis lävistäjällä avaamassa vanhat umpeenkasvaneet reiät viime kesänä. 8-vuotiaana oli ekat reiät ammuttu ja ne ei parantuneet kunnolla koskaan. Kasvoivat tosi herkästi umpeen ja niiden sisällä oli aina semmoinen pallo.

Lävistyskorut ei aiheuta mitään allergisia reaktioita, kun ovat kirurgin terästä. Kutina alkaa aina, kun laitan jotkut hopeisetkin korut korviin. Ne tädit niissä koruliikkeissä ei ole mitään ammattilaisia ja minusta niillä ei saisi olla lupaa laittaa kellekään mitään korviksia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat