OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistan vielä ajan, jolloin maanantai oli päivistä karmein. Silloin silmissä painoi viikonlopun bileet ja univelka. Tuntui sille, että arjen vauhtiin pääsi noihin (opiskelu)aikoihin vasta keskiviikon tienoilla.

Huomasin jo kuitenkin viime vuonna, että nykyelämäni yksi lempiarkipäivistä on juurikin entinen inhokki - maanantai! Maanantai tuntuu nimittäin arkipäivien kunkulle.

Maanantain lemppariasema tulee ehkä siitä, että se todistaa - kerta toisensa jälkeen - että elämä jatkuu viikonlopun jälkeen. Nimittäin vaikka tykkään arjesta, iskee usein sunnuntai-iltana jonkinlainen pieni paine uuden viikon alusta. Reput pitää taas kerran pakata, säätiedotus kytätä kumisaappaita varten ja maanantain ruokakin jo vähintään suunnitella valmiiksi.

Kun työt kuitenkin alkavat maanantaina kasilta, huomaan, ettei tämä uusi viikkon niin paha olekaan. Viikonloput lepäilyt saavat maanantaisin usein aikaan työpuuskan, jonka seurauksena saan aikaiseksi vaikka mitä.

Maanantain yksi kohokohdista on myös  F:n ja minun epävirallisen virallinen kirjastopäivä. Olemme jo melkein kahden vuoden ajan käyneet kirjastossa heti töiden ja päiväkodin jälkeen maanantaisin. Kirjaston hiljainen tunnelma, rauhassa vietetyt lukuhetket ja lievä ummehtuneen ei-niin-hienon kirjaston haju saavat aikaan nostalgisen fiiliksen. Tämmöisiä ne minun lapsuutenikin kirjastokäynnit olivat.

Kun maanantai-iltapäivä on kirjaston, illallisen ja pyykkituvan jälkeen saatu melkein loppuun, syömme usein jonkin yhdessä kokatun iltapalan. Tänään teimme perunarieskoja ja kun F nukkuu nyt vuoteessaan, voimme Eskon kanssa katsoa taas yhden jakson Narcosia Netflixistä.

Mä en ole selvästikään (enää) Karvinen! Maanantait on jees! Maanantaissa tiivistyy sellainen työn, arjen, yhdessäolon ja kotiaskareiden positiivinen kombo, joka viikon kuluessa, voimien huvetessa ja väsymyksen iskiessä joskus karisee. Voi kun aina olisi maanantain virkeät silmät ja innokas sydän.

Mikä on sinun suhteesi maanantaihin?

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (19)

Nebsi
1/19 | 

Mulla on just sama suhde maanantaihin! Sunnuntaina aina vähän ahdistaa että vkl loppuu, mutta ma tuntuukin aina sitten kuitenkin ihan kivalta :) Vaikka kyllä tietty perjantai on aina se paras :) ja torstai koska se on just ennen perjantaita :D

Sari
2/19 | 

Juuri samaisessa kirjastossa kävin minäkin lapsena! Oli kyllä niin kivaa käydä koko perheen kanssa kirjastossa, täytyykin ottaa tuo perinne meidänkin perheelle. Mun suosikkiarkipäivä on torstai - on siivous ja saunavuoro, varaslähtö viikonloppuun. Mutta maanantain ottaminen suosikiksi olisi kyllä oiva veto, niinkuin jo perustelitkin.

kata
3/19 | 

Aikalailla samoilla fiiliksillä täälläkin! Sitä on iän ja lapsen myötä oppinut nauttimaan siitä perusarjesta ihan erilailla :) Tämä maanantai olikin oikeen erikoisen hyvä! Nautin mm. liikkumisen ilosta raikkaassa syyssäässä :)

Piia
4/19 | 

Minun suhtautumiseni on muuttunut vuosien mittaan lauantain työpäiviin. Villin opiskelijaelämän jälkeen siirryin töihin, missä ollaan myös lauantait, ja voi sitä ahdistusta kun parhaat bileet oli perjantaina ja sinne ei viitsinyt mennä tai piti huolehtia että on ajoissa kotona ja jaksaa herätä aamulla töihin. Nykyään kun on lapset, mikä sen parasta kun hiipiä aamutoimille yksin tai jos lapset on jo hereillä, jättää ne isänsä hoiviin ja mennä kaikessa rauhassa töihin. Muuten arkisin lapset on minun laitettava ja vietävä päivähoitoon.

5/19 | 

Hassua että törmäsinkin blogiisi vasta nyt ja sattumalta vielä aiheeseen jota itse juuri pohdiskelin, tosin hieman eri fiiliksissä :D Haluaisin todellakin saada samanlaisen asennemuutoksen maanantaita ja sitä arkea kohtaan, tällä hetkellä emme ole kovin hyviä ystäviä ;)

piia
6/19 | 

Kirjastoperinne kuulostaa ihanalta, ja tuo ummehtunut kirjaston tuoksu on yksi ihanimmista ikinä! Minua ennen ahdisti sunnuntait tosi paljon ja ihmettelin, miksi äiti aina rakasti niitä. Nyt ymmärrän. Opiskeluaikoina sunnuntaihin liittyi aina lähtö Jyväskylään joko kotikotoa tai etäsuhteen takia poikaystävän luota toisesta kaupungista. Kummastakaan ei mennyt suoraa junaa, joten matka kesti kauan, ja yksiössä odotti vain viikonlopun lehdet ja tyhjä jääkaappi. Mutta nyt, kun kämpän sijaan on oikea oma koti eikä sunnuntaihin liity lähtemistä, odotan jo arjen alkamista ja aikatauluja.

Ja sitten ihan asian vierestä ehkä hieman yllättävä kysymys: Missä Hankasalmella kannattaa käydä syömässä? Tuli yllättävä työkeikka sinne, ja olen nähnyt paikan vain junan ikkunasta ohi mennessä.

Tuuli
12/19 | 

Moi! Mulle maanantait on yleensä aina olleet mukavia päiviä, sunnuntait taas jotenkin ahdistavia. Sunnuntaisin energia tuntuu olevan vähissä eikä oikein jaksaisi tehdä mitään, vaikka haluttaisi. Maanantait rokkaa! :)

13/19 | 

Mullakin on ollut samoja kokemuksia sunnuntaista.

Vai Hankasalmella? Siellä ei varsinaisesti ole ruokapaikkoja hirveän montaa. Revontuli ysitien varressa tulee ekana mieleeni.

14/19 | 

Itse en ole oppinut suhtautumaan maanantaipäiviin noin positiivisesti. Lempipäiväni on varmaankin se perjantai, jolloin edessä on viikonloppu. Myös torstai on usein ihan mukava, kun tietää perjantain tulevan pian... :D Mutta sunnuntaina se sitten alkaa, ahdistus. Ärsyttää pilata vapaapäivää sillä seuraavan viikon murehtimisella, mutta se sunnuntaifiilis usein vain on vähän ikävämpi. Toisaalta uskon tämän sunnuntaialakulon johtuvan siitä, että toisessa kaupungissa opiskellessani sunnuntai-ilta tai maanantaiaamu tarkoittaa matkustamista kotoa takaisin ankeaan opiskelijasoluun.

hop
16/19 | 

Ootkos muuten lukenut tuon Anna Perhon Pientä säätöä? Jos et ole niin suosittelen! Vihaan Anna Perhon julkisuusimagoa, mutta kirja oli kyllä hyvä ja viihdyttävä :) Melkein olin itselleni vähän vihainen, kun käänsin takkini...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat