Istuttiin eilen illalla rantaravintolassa illallisella. Harvinaista herkkua, koska ollaan tehty suurin osa ruuista asunnolla itse. Tytöt toivoivat ravintolaa ja se myös luvattiin. Ruoka oli ihan hyvää, maisemat kivat. Silti puhuttiin kahden kesken jälkikäteen A:n kanssa, että onneksi ei tarvitse syödä ravintolassa koko lomaa. Niihin ruokiin kun pian kyllästyä, maut alkavat toistaa usein itseään ja illalliselle lähtö on yksi ”pakko”, jonka poistamalla poistuu taas yksi aikataulu päivästä. Ja juuri aikatauluttomuutta me lomilta haemme.

”Tää loma tuntuu eniten lomalle pitkään aikaan”, sanoi mies, ja pystyin hyvin yhtymään ajatukseen. Eilen oli vasta kolmas ilta reissussa ja silti olo oli lipunut lomatunnelmaan jo ajat sitten. Yksi suuri syy tähän oli varmasti se, että meillä ei ollut lomalle mitään muuta kuin lököttelytavoitteita. En tiedä, onko meillä itse asiassa koskaan muita tavoitteita reissuille, mutta kun on loma, jossa ei ole pakko valmistautua edes sinne illalliselle, vaan voi syödä sen uikkarissa ja untuvatakissa (hyvä yhdistelmä) parvekkeella, tukka vielä merenrantahiekassa, on saavuttanut aika maksimaalisen lomatunnelman.

Mun ja varmasti meidän molempien lomaidentiteetti on sellainen, että aikataulut on kiellettyjä. Tiedän niitä reissaajia, joilla on oikeasti exeliin tehty ohjelma joka päivälle ja myös tavoitteet siitä, mitä pitää kokea ja nähdä. Sellaiset ihmiset ahdistuisivat tämmöisestä meidänkaltaisesta vätystelystä, mutta meille ohjelmoitu loma olisi puolestaan kauhistus. Jännää, miten eri asioista ihmiset saavatkaan kiksejä.

Tänään vietiin F:n kaveri lentokentälle ja jäimme loppulomaksi vain meidän perheen kesken. Saas nähdä, säilyykö seesteinen tunnelma, kun lapsi joutuu kestämään vain meidän vanhusten seuraa.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Vätystely on ihan parasta lomalla! Toimii sekä ranta- että kaupunkilomilla :) Onneksi mies on samanhenkinen. Rakastamme parin viikon autoilulomia Italiassa fiilispohjalta. Varaamme etukäteen vain loman ensimmäisen ja viimeisen hotelliyön.

KM
2/4 | 

Varatkaapa seuraava reissu ns. All inclusive -paikkaan, jossa myös mahdollisuus omaan ruuanlaittoon tarvittaessa. Saapi nauttia "ulkona syömisestä", muttei "pakko" lähteä kuitenkaan 😊. Meillä useamman lapsen kanssa reissatessa aina osa All inclusivia ja osa seikkailua paikasta toiseen. Edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä, että autoilu/kiertoreissailu mm. Italiassa ihanaa. Ja rohkaisen mieluusti lapsiperheitäkin samaan - onnistuu yleensä oikein mainiosti, kun nimenomaan tuo "rento ja letkeä mieli" ja sopivasti sitä ns. vätystelyäkin matkassa. Ja reissu kun aina jotain maksaakin, kannattaa ottaa siitä kaikki irti (kukin tavallaan, me nauttimalla monipuolisesti kaikesta, kaikesta...). Kerranhan täällä vain eletään. Ihana blogi sinulla, jään seuraamaan.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

All inclusive on kanssa ihana. Tosin niissä vaikuttaa mun mielestä tosi paljon se, kuinka vaihtelevaa hotellin ruoka on. Joskus niihin voi kyllästyä helposti. Tosin kokemusta myös tosi hyvästä All inclusive-safkasta.
Automatkat kuulostaa niin kivoille. Tosin minä ja F ollaan niin herkkiä saamaan paha olo autoillessa (jopa tällä 20minuutin matkalla), että ne täytyy jättää usein väliin :(

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat